Romaanitaiteen ­riemuvoitto

Markus Nummen Käräjät on poikkeuksellisen hieno romaani. Samantasoisia ilmestyy Suomessa harvoin, eikä usein maail­mallakaan.

Mikään yksittäinen piirre ei selitä Käräjie­n vetovoimaa, vaan teos vakuuttaa ja vaikuttaa kokonaisvaltaisesti.

Kaikki elementit vahvistivat toinen toi­siaan: kokonaisuus pilkahtelee yksityiskohdissa ja yksityiskohdat kokonaisuudessa. Kerronnassa on taikaa, joka tempaisee mukaansa jopa kaltaiseni paatuneen lukijan.

Ja mikä tärkeintä: Käräjät onnistuu paitsi viihdyttämään myös yllättämään.

Romaanin lopussa Nummi kääntää sommitelmat uuteen asentoon. Keikautus ei jää tempuksi, vaan avaa kirjaan lisäulottuvuuden, joka näyttää aiemmin luetun uudessa valossa.

Käräjät sijoittuu pieneen eteläpohjalaiseen Tarvajoen pitäjään vuonna 1938. Lääninetsivä Juho Iivonen saapuu sinne tutkimaan sikiönlähdetystä, mutta juttu paisuu suuremmaksi kuin hän oletti. Oikeuden eteen joutuu yli neljäkymmentä ihmistä.

Ennen vuotta 1950 raskaudenkeskeytys oli Suomessa sallittu vain silloin kun äidin henki tai terveys oli uhattuna. Käräjissä sikiönlähdetykseen turvautuvat köyhät suurperheet, joilla ei ole varaa ruokkia ylimääräisiä suita.

Raskaudenkeskeytyksiä tutkiessaan lääninetsivä saa tietoonsa epäilyn alaikäisen tytön väkisinmakaamisesta. Samalla nousevat pintaan kyläyhteisön synkät salaisuudet ja kätketyt traumat.

Rikostutkinta hermostuttaa maineensa puolesta pelkääviä tarvajokelaisia. He syyttävät tutkinnasta ”puolijauhoisen” Vilja-tädi­n höpinöitä. Vilja-täti asuu kansakoulun opettajana työskentelevän veljensä nurkissa ja kuluttaa päivänsä vakoilemalla kyläläisiä ikkunastaan.

”Eikö vain siitä kaikki alkanut”, kyläläise­t jupisevat, ”opettajan sisaren kamarista ja hullun houreista?”

Tarvajoki kasvaa romaanissa yhden tarinan tapahtumamiljööstä yleispäteväksi patriarkaalisen ja uskonnollisen vallankäytön näyttämöksi.

Sellaisessa maailmassa miespuoliset saalistajat voivat piiloutua hyvän maineensa suojiin ja ahdistella naispuolisia uhrejaan.

Tärkeänä vallankäytön välineenä on häpeään saattaminen, sillä huonomaineisen naisen tai hermoheikon tytön sanaan eivät usko oikeuden tuomarit eivätkä hurskaina itseään pitävät kyläläiset.

Totuus on se, minkä isäntävalta kulloinkin todeksi julistaa – ja siihen pitää alistua niidenkin, joiden henkeä ja terveyttä kyseinen totuus uhkaa.

Käräjien juonikuvion synkin säie punoutuu paikallisen saalistajan ympärille. ”Repalekorva” vaikuttaa aluksi Vilja-tädin kauhukuvitelmalta, mutta osoittautuu myöhemmin kauhutodellisuudeksi.

Vaikka romaanissa tapahtuu sysimustia asioita, se hohkaa myös lämpöä ja lohtua niille, jotka niitä tarvitsevat. Jos romaanissa jokin voittaa, niin mieluummin inhimillisyys kuin epäinhimillisyys.

Käräjien ydinkysymykseksi nousee se, kenen sanaan voi luottaa.

Kun lääninetsivä kuulustelee kyläläisiä, hän lähtee siitä, että nämä salaavat asioita joko sillä, mitä niistä kertovat, tai sillä, miten niistä kertovat. Toisin sanoen suurin osa romaanin hahmoista on epäluotettavia todistajia.

Käräjät etenee vuoroin ulkopuolisen kertojan, vuoroin lääninetsivän muisteluiden kuljettamana. Vaihe vaiheelta käy selväksi, että lääninetsiväkin on epäluotettava todistaja. Hän tekeytyy objektiiviseksi rikostutkijaksi, mutta sekaantuu tutkittaviensa elämään kyseenalaisella tavalla.

Nummen moniääninen, henkilöstä ja näkö­kulmasta toiseen vaihtuva kerronta tuo hienosti esiin kyläyhteisön monimutkaiset psykososiaaliset rakenteet.

Käräjät on Nummen neljäs romaani, ja sen edeltäjän Karkkipäivän ilmestymisestä on ehtinyt kulua neljätoista vuotta. Karkki­päivä pääsi Finlandia-palkintoehdokkaaksi, enkä ihmettelisi, jos palkintoraadit huo­mioi­sivat myös Nummen uutuuden.

Kirjan lopussa oleva lähdeluettelo paljastaa, että Käräjät on pitkään kypsytelty t­eos. Romaania ovat innoittaneet todelliset tapahtumat, mutta teos on kuvitteellinen. 

Markus Nummi: Käräjät. 574 sivua. Otava, 2024.

• Markus Nummi kiinnostui sukunsa tarinoista niin, että nauhoitti niitä kaseteille jo 1990-luvulla. Vuosikymmeniä myöhemmin oli pakko palata kasettien pariin. Löydöksistä syntyi kehuttu uusi romaani, Käräjät. Henkilö

  Markus Nummi kirjoitti romaanin, jonka juuret ovat hänen sukunsa historiassa: ”Kelläpä ei häpeää olisi?”

  8 MIN