Nälkätaiteilija
Kesällä 1998 Tommi Liimatta ja hänen tyttöystävänsä muuttivat Tampereen Rautatienkadulle, minun ja tyttöystäväni entiseen asuntoon: ”73-neliöinen kolmio, pinnat ehjät ja tilaa ylenpalttisesti.” Ruman elementtitalon katutasossa oli Alko ja levykauppa.
Liimatta (s. 1976) oli saapunut Rovaniemeltä Tampereelle kaksi vuotta aiemmin. Absoluuttinen Nollapiste -yhtye oli julkaissut kaksi albumia ja vahvassa nousussa: ”Sitten tuli armeija väliin.” Liimatta hommasi ensin lykkäystä ja sitten vapautuksen.
Liimatan kantapaikoiksi muodostuivat ”Puuli” ja ”Zillo”. Niissä suunniteltiin, ryypättiin ja tavattiin samanhenkisiä. Baareihin kannettiin myös viimeiset rahat. Lisää hankittiin lainaamalla joltakulta tai myymällä omaisuutta – siis kirjoja ja levyjä.
Syömisellä ei ollut niin väliä. ”Kun on kaksi päivää syömättä ja sitten syö, kitalakeen aukeaa haavoja”, Liimatta kuvailee. Ravinto oli yksipuolista ja epäterveellistä. Onneksi mustastamakkarasta sai rautaa.
Manse on Liimatan omaelämäkerrallisen sarjan neljäs osa. Se kattaa ajanjakson heinäkuusta 1996 vuoden 2001 loppuun. Vuosituhannen vaihtuessa Liimatta oli ”intiimitoimissa”.
Mansen kantava teema on jonkin sortin aikuistuminen, vastuun ottaminen. Uudenlaisia tilanteita tuppaa vastaan sekä musiikkimaailmassa että yksityiselämässä. Liimatta kertoo niistä enemmän toiminnan ja tarkkailun kautta kuin tunteen tasolla. Siksi Mansen viimeiset kymmenet sivut ovat jopa koskettavaa tekstiä.
Laulunteosta, studiotyöskentelystä, bänditreeneistä ja keikkailusta Liimatta kirjoittaa paljon ja tarkkaan. Hän kuvailee eri vaiheita hyvin, selkeästi ja yksityiskohtaisesti. Silti kaikki Ahkerat Simpanssit -yhtyeen kasettiäänitysten läpi jaksaneet pitäisi palkita mitalilla.
Musiikin tekemisen ohella Liimatta maalaa akvarelleja (usein etumaksun takia), piirtää sarjakuvia ja hapuilee kaunokirjallisuuden liepeillä. Hän huomaa, että taiteessa ei pärjää pelkällä sitkeydellä.
”Epäonnistumiseni syy näyttää selvältä: minulla ei ollut tarinaa eikä asiaa. Muotoilin vain peräkkäin mahdollisimman ’hyviä’ lauseita”, Liimatta pohtii päiväkirjassaan.
Lyhyiden tekstien kokoelma Avainlastu valmistui vihdoin toukokuussa 2001. Siitä alkoi Liimatan ura kirjailijana. Muistelmapolku muistuttaa Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjaa muutenkin kuin laveudeltaan.
Viimevuotisessa haastattelussa Liimatta kuvasi niiden eroa erinomaisesti: ”Knausgårdin muistelmissa jälkiviisaus on hyvin voimakas tekijä. Itse pyrin välttämään sitä.”
Tommi Liimatta: Manse – markka-aika. 720 s. Like, 2023.