
Lajin muotokuva
Iida Turpeisen (s. 1987) esikoisromaani Elolliset päättyy pysäyttäviin kiitoksiin. Kirjailija kiittää lajeja, jotka määriteltiin sukupuuttoon kuolleiksi teoksen kirjoittamisen aikana. Lajeja kaloista pussieläimiin on satoja.
Asteroidit, taudit, ilmastonmuutos. Sukupuutoille on luonnollisia syitä, ja niitä on tapahtunut aina. Nykyinen, tutkijoiden mukaan ihmiskunnan jouduttama aalto on nopein koko elämän historiassa.
Iida Turpeinen sai idean romaaniinsa museossa stellerinmerilehmän luurangon edessä. Helsingin Arkadiankadulla sijaitseva museo ja sieltä löytyvä arvokas muinaisjäänne päätyivät Elollisiin. Kolme vuosisataa kattava tarina kiertyy juuri tämän luurangon ja sukupuuttoon kuolleen lajin ympärille.
Stellerinmerilehmä oli hiljainen jättimäinen sireenieläin, joka eli Beringinsaaren rannikolla. Sen löysi vuonna 1741 luonnontieteilijä Georg Steller, joka seilasi tutkimusmatkailija Vitus Beringin seurueessa. Laji tuhoutui vain 27 vuotta myöhemmin, todennäköisesti metsästyksen seurauksena.
Elolliset käynnistyy jännittävällä kuvauksella merimatkasta kohti Amerikkaa. Eripurainen retkikunta ei kuuntele Stelleriä, joka odottaa tekevänsä matkalla elämänsä tiedelöydön.
Haaksirikkoutuminen asumattomalle saarelle osoittautuu tutkijan onnenpotkuksi. Seuratessaan merilehmän raukeaa käyntiä veneen vierellä hän ei tunne niinkään liikutusta lajin löytymisestä kuin tarvetta päästä lähemmäs, luihin ja ytimiin.
”Vain puhkaisemalla pinnan hän voi tietää, mistä merilehmässä on kysymys.”
Stelleriä, kuten koko ihmislajia, ajaa uteliaisuus ja vallanhalu. On valloitettava, mitattava, nimettävä ja luokiteltava.
Ohutäänistä ”meren rouvaa” ja sen viimeistä paratiisia Aleuttien saaristossa kuvaillaan kiehtovasti. Myyttisen jättiläisen tuho tuntuu ja järkyttää.
Iida Turpeisen mittava taustatyö sulautuu etenkin romaanin alkupuolella niin luontevasti osaksi kertomusta, että lukemiseen on ilo upota. Myöhemmät Alaskaan ja Helsinkiin sijoittuvat jaksot eivät ota niin vastustamattomasti mukaansa.
Elollisia voi verrata Olli Jalosen tieteen historiasta ammentaviin romaaneihin Taivaanpalloon ja Merenpeittoon. Jalonen luo omalaatuisin lausein sisäistyneitä, hitaasti avautuvia maailmoja. Turpeisen kieli on kirkasta ja tarkkaa, ja teos kulkee pitkälti tarinan ja sanoman ehdoilla. Pikemminkin historian pinnalla kuin sitä syventäen.
Iida Turpeinen: Elolliset. 297 s. S&S, 2023.