Mahdottoman isän matkassa

Isän jäljiltä löytyvät kuumat parketit, kaadettuja naisia, kosteita illallisia - vainoharhaa ja sekoilua, Markus Ånäs kirjoittaa.

romaani
Teksti
Markus Ånäs

Sukulaisiaan ei voi valita, eikä isäänsä ainakaan. Se käy harvinaisen selväksi Satu Vasantolan romaanista Kun isä osti Merenkurkun.

Isä sairastaa maniaa, kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Erityisen kutsuvana maailma näyttäytyy keväisin, kun valo lisääntyy. Ensin alkavat kiroilu ja uhkapelit, sitten soitetaan kotona tangoa, vaikka partneria ei näy. Lopulta on tanssikengät jalassa ja silkkisolmiokokoelma laukussa – yökerhojen naiset ja suuret liiketoimet odottavat, vaikka perässä on liuta tappajia.

Yksi niistä on tytär, joka harhaisen isän mukaan yrittää murhata hänet, vaikka on isän kuvitelmissa myös tämän liikekumppani: ”Ostan merenkurkun takaatko lainan” kuuluu yöllinen isän tekstiviesti.

Isällä on juhannuksena alkanut puuhakas kiertue. Perässä kulkee tytär, joka todellisuudessa yrittää pelastaa isän tekemästä typeryyksiä ja murhaamasta pankinjohtajaa, joka myi 1990-luvulla isän rakennusliikkeelle valuuttalainat ja pakkohuutokaupassa perheen talon.

Kiertue on tuttu monista vastaavista kirjallisuudessa esitellyistä, lähtien Arto Paasilinnan veijariromaaneista. Viriili vanhus reissussa, jossa sattuu ja tapahtuu. Isän jäljiltä löytyvät kuumat parketit, kaadettuja naisia, kosteita illallisia – vainoharhaa ja sekoilua. Mutta kyse ei ole ilottelusta vaan sairaudesta.

Vasantola on Helsingin Sanomien toimittaja. Hän on omissa artikkeleissaan kertonut isänsä sairastamisesta ja hoidon epäkohdista.

Hän on myös pohtinut haastatteluissa, kuinka luotettavaa muisti on.

Se nousee kirjan yhdeksi keskeiseksi teemaksi, kun isänsä perässä kiertävä tytär selvittää samalla sairauden syitä.

Teoksen ansioihin kuuluu, että se on oleellisesti erilainen kuin 1990-luvun lamaa käsitelleet jälkeenjääneiden nostalgiakirjat: muistikuvia ei kuorruteta kiiltokuvamaisilla tuotemerkkivyörytyksillä ja aikansa marginaali-ilmiöiden kuvauksilla. Kun isä osti Merenkurkun on rehellinen muistille – hajanaisia välähdyksiä sieltä täältä.

Perinteinen termi avainromaani sopii Vasantolan kirjaan. Tätä kohti hän on edennyt kahdessa aiemmassa kirjassaan.

Kun isä osti Merenkurkun ei tavoittele mahdottomia: kirja ei nouse allegoriaksi tai suureksi aikalaiskuvaukseksi.

Vasantolan vaivattoman ilmavasti etenevä teksti kertoo sen minkä lupaa: erikoisen isän ja hänen tyttärensä ajattoman matkan halki suven ja mielen maiseman. Ja sen se tekee mainiosti.

Satu Vasantola: Kun isä osti Merenkurkun. 256 s. Tammi, 2023.

Oikaisu

Juttua muutettu 28. elokuuta 2023 klo 16.30. Verkko-otsikossa mainittu muistisairaus on vaihdettu mielialahäiriöksi.