Optimismin kriitikko

Yhdysvaltalainen ­George Saunders (s. 1958) tunnetaan ylivertaisena lyhytproosan taiturina.

Hänen edellinen kaunokirjallinen teoksensa, vuonna 2017 ilmestynyt Lincoln bardossa oli uusi aluevaltaus. Saunders todisti, että hänen moniääninen kerrontansa taipuu myös romaanin muotoon. Lincoln bardossa keräsi kiittäviä arvosteluita ja sai Booker-palkinnon.

Uusi teos Vapautuksen päivä on paluu lyhytproosaan. Joulukuun kymmenes -nimisestä novellikokoelmasta ehti vierähtää kymmenen vuotta.

Siinä ajassa niin maailma kuin Saundersin kotimaa ovat muuttuneet. Se näkyy uuden teoksen aiheissa, tyylissä ja hengessä.

Joulukuun kymmenes oli hauskaa ja irtonaista satiiria, mutta Vapautuksen päivässä on synkkiä ja kitkeriä sävyjä. Donald Trumpissa henkilöityvä oikeistopopulistinen uhma heittää varjonsa tekstiin.

Vapautuksen päivän nimi sisältää ironiaa. Novelleista piirtyy maailma, joka on hylännyt demokraattiset ihanteensa ilman, että se olisi herättänyt suurta vastarintaa.

Saunders tuntuu sanovan käänteisesti saman kuin populistit: systeemi on mätä, eikä sitä voi korjata. Parasta mitä voi toivoa on sen romahdus. Mutta johtaako se vapautukseen vai vapautuksen irvikuvaan?

Rakkauskirje-tekstissä isoisä taivuttelee lastenlastaan pidättäytymään vainon kohteeksi joutuneen ystävänsä puolustamisesta. Novelli sijoittuu tämän vuosikymmenen loppupuolelle. Yhdysvallat on trumpmaisempi kuin Trumpin presidenttikaudella.

”Maailma on niin iso ja tutkimaton ettei sitä voi palauttaa aikaisempaan, parempaan olotilaansa”, resignaation kyllästämä isoisä kirjoittaa.

Varsinaista dystopiaa edustaa Paha henki -novelli. Sen henkilöhahmot elävät maanalaisessa teemapuistossa ja esiintyvät vieraille, joita ei koskaan saavu.

Virallisen totuuden mukaan vierailijoita on olemassa, eikä tätä totuutta sovi kyseenalaistaa, kuten ei muitakaan yhteisön opinkappaleita. Kaikkien on oltava reippaita ja tarmokkaita, hoidettava roolinsa käsikirjoituksen mukaisesti.

Kollektiiviset valheet paljastavat totuudentorvet potkitaan joukolla hengiltä. Totuus kuolee kerta toisensa jälkeen, ja valhe jatkaa elämäänsä.

Saunders on ollut läpi kirjallisen uransa julman optimismin kriitikko. Vapatuksen päivässä­ hän käy parodian, pilkan, ivan ja satiirin asein positiivisuus­pakkoon jämähtänyttä hyperkapitalismia vastaan.

Julma optimismi pakottaa ahdinkoon joutuneen keskiluokan toistamaan menestysihmisten tsemppilauseita ja omaksumaan heidän elämänoppinsa.

Tuloksena on maailma, jossa häviäjät matkivat voittajia sen sijaan, että kyseenalaistaisivat pelin reiluuden. Ihminen on traagisimmillaan esittäessään parasta versiota itsestään.

Buddhalaisuutta tunnustavan Saundersin näkökulmasta hyperkapitalismi sulkee ihmiset sisäisiin vankiloihinsa. Vapautus ei ole mahdollista, koska päältä innostava mutta sisältä kolkko rahan ja vallan kieli kahlitsee itsenäistä ajattelua.

Vapautuksen päivä edustaa perusvahvaa Saundersin novellistiikkaa, mutta ei tuo uusia piirteitä hänen kirjailija­kuvansa. Saunders toistaa ja muuntelee uusissa novelleissaan aikaisemmista teoksistaan tuttuja asetelmia.

Etenkin teoksen avaava niminovelli tuntuu tutulta. Seinille ripustetut, androideiksi­ muutetut ihmiset esittävät kuvael­mia historiasta, huipentumana ratsuväen komentajan George Custerin viimeinen taistelu.

Saundersin kirjallisen miljöön peruskuvastoa ovat karmivat teemapuistot, joissa väkivalta ja alistaminen kätkeytyvät silotellun uuskielen suojiin.

Äärimmillään proosa on niin Saundersin näköistä, että syntyy tunne kuin hän jäljittelisi itseään. Lukunautintoa luo virtuoosimainen tarinanpunomisen taito. 

George Saunders: Vapautuksen päivä. 265 s. Siltala, 2023.