Kirsi Piha puolilevottomana

”Itse toivon, että kriitikko suhtautuu lähtökohtaisesti kirjaan mieluummin myönteisesti ja innostuneesti kuin kielteisesti”, muotoilee Kirsi Piha Levoton lukija -kirjassaan.

Jos rehellisiä ollaan, niin vielä lukematonta kirjaa silmäillessä päällimmäisenä on kyllä itsensä typeräksi tuntemisen kokemus. Pitäisi avata liki 350-sivuiseksi väännetty lukupiirikirja eikä huvittaisi pätkääkään, kun kesäkin on jo täällä.

Kirja kuitenkin imaisee mukaansa, yllättävän väkevästi.

Pitkään politiikassa ja yrityselämässä toiminut Kirsi Piha kertoo esipuheessa, että Levoton lukija on myös jonkinlainen omaelämäkerta tai ”yritelmä elämän ymmärtämiseen”. Piha sitoo nämä elementit esseistisiin teksteihinsä mainiosti.

Kirjallisuuden kautta käsitellään esimerkiksi suhde nykyiseen, ihanan feminiinisiä kirjoja lukevaan mieheen, vaikeaan mutta rakkaaseen lapseen, etäisyydestään huolimatta esikuvalliseen äitiin ja isään, joka teki itsemurhan Kirsi Pihan ollessa lapsi. Ohimennen mukaan tulevat myös kivuliaat lomakokemukset, synnytyksen jälkeinen masennus ja nuoruuden paranormaalit, esoteeriset kokemukset. Kirja kertoo myös erosta ja edellisestä miehestä, jonka nimeä ei mainita.

Levoton lukija ei kuitenkaan ole paljastuskirja. Keskeisiä ovat kirjat, lukemisen kokemus ja kirjailija Hannu Mäkelä. Kirsi Piha on tutustunut syvällisesti sekä Mäkelän tuotantoon että kirjailijaan itseensä.

Suomeksi ja englanniksi lukevan Pihan kotikirjasto käsittää erään luettelon mukaan 4 207 kirjaa. Merkityksellisiksi nousevat Fernando Pessoa, Simone de Beauvoir, José Saramago, Italo Calvino, Omar Khaijam, Virginia Woolf, Paul Auster ja Siri Hustvedt. Kotimaisista Mäkelän lisäksi huomiota saavat Veikko Huovinen, Eeva Kilpi ja Merete Mazzarella.

Teksti on tasapainoista, soljuvaa ja motivoitua. Se etenee.

Toisaalta tiivistäminen olisi jälleen kerran ollut paikallaan. Pitkässä kirjassa on runsaasti tautologiaa ja turhanaikaista äimistelyä. Ja koska se on teemaksi otettu, omaelämäkerrallista osuutta olisi voinut olla enemmän.

Piha ei käsittele lainkaan pormestariehdokkuuttaan. Toisaalta hän kertoo, että jo nykyisten henkilökohtaisuuksien­ mukaan tuominen sai posket työhuoneella punaisiksi.

Viimeistään viimeisessä kappaleessa, jossa Piha listaa 50 itselleen tärkeää teosta, käy selväksi, että totta vie: luettu on, kultivoituneesti. 

Kirsi Piha: Levoton lukija. 341 s. WSOY, 2023.