Hyytävä köyhyys
”Kerro mummo mummo millainen se Amerikka on. Se on iso maa. Sinne mennään paremman tulevaisuuden perässä. Siellä ihmiset ovat hyväntuulisia, kauniita ja komeita. Kenenkään suussa ei ole hammaspeikkoja. Kaikilla on auto, talo, koira ja työpaikka. Siellä paistaa aurinko, radiosta tulee jytämusiikkia.”
Tällaisesta Amerikasta haaveilee Kaarlo 1950-luvulla Suomen saaristossa, rutiköyhässä Hittolan talossa. Amerikassa on äiti, siellä kaikki olisi hyvin.
Kaarlo on saanut alkunsa sota-aikana äidin lyhyestä romanssista saksalaisen sotilaan kanssa. Siksi hänen matematiikan numeronsa on aina seitsemän, vaikka hän laskisi joka ikisen laskun oikein. Koulukiusattu poika asuu vanhuudenheikon mummonsa kanssa, eikä ruokapöydässä ole välillä muuta kuin nokkosista, voikukista ja muutamasta nahistuneesta perunanpalasta keitetty soppa.
Juhani Brander kuvaa köyhyyttä hyytävän todentuntuisesti. Yhtä inhorealistisista köyhäinkuvauksista nykykirjallisuudessa tulee mieleen Aki Ollikaisen pienoisromaani Nälkävuosi (Siltala, 2012). Brander sekoittaa mukaan maagisia elementtejä. Mummo anelee suotuisia olosuhteita saunan, uunin ja luonnon hengiltä. Nälkä on niin että näköä haittaa, kirjaimellisesti. Näytkään eivät ole Hittolan asukkaille vieraita.
Maisemien kuvauskin korostaa elämän kalseutta ja vahvistaa välillä aavemaisuuteen asti kolkkoa tunnelmaa.
”Kaarlo heräsi ajatuksistaan, kun kuu alkoi tulehtua, se repesi keskeltä, vasen puoli heijasti luunvalkoista, varjeltua kylmää, siinä missä oikea puoli vettyi hiljalleen vaaleahkoon punaan kuin silmävalkuainen, josta oli katkennut verisuoni.”
Aistivoimainen ja sanastoltaan hersyvän runsas teksti luo silmiin rujoja kuvia saariston elämästä. Odottamattomat sanavalinnat ja kuvat ruokkivat lukijaa jatkuvasti: ”Vahvapiirteisissä kasvoissa parransänki aaltoili teräsvillana.” Tai: ”Hiljaisuus palasi kuuluvampana.”
Teksti on voimakasta ja jylhää läpi koko romaanin. Teos tuntuu koko ajan vain kypsyvän ja kärjistyvän. Loppuluvuissa tyyli, tapahtumat ja hyytävyys ovat hurjimmillaan.
Amerikka sijoittuu 70 vuoden taakse saaristomaisemiin, mutta lukiessa mieleen tulee väkisin Välimeren nykyinen siirtolaistilanne. Afrikasta vaaralliselle merimatkalle lähteville Eurooppa on sitä mitä Amerikka Branderin romaanin Kaarlolle. Ei mitään uutta auringon alla.
Juhani Brander: Amerikka. 303 s. WSOY, 2023.