Lajit kohtaavat

romaani
Teksti
outi hytönen

Harhama tarkoittaa biologiassa kimeeriä eli useamman geeniperimän omaavaa eliötä. Tarujen eliöissä perimät ovat usein eri lajeilta ja esimerkiksi ihmisen ja toisen eläinlajin piirteet näkyvät selkeästi.

Harhamat-romaanissa kertoja pakenee ahdistavaa kaupunkielämää syrjäiselle, luonnontilassa säilyneelle Aberranian­­ alueelle. Siellä hän kohtaa muun muassa haukka-, ilves- ja majavakimeerejä, ylhäisen arvokkaasti käyttäytyvän rotan ja varastamalla itselleen lapsia hankkineen orangin. Kertoja rakastuu ja menettää, löytää ystäviä ja ennen kaikkea itselleen sopivan tavan elää.

Pako luontoon on kirjallisuudessa ikivanha aihelma. Jo kuudella vuosikymmenellä luontokirjoja luoneen Aura Koiviston romaanissa koskematon luonto on perinteinen pastoraalinen idylli, josta voi löytää onnen ja vapauden. Taakse jäävät kaupungin kiireet ja paineet.

Koivisto on vienyt tutun asetelman askelen verran tavallista pidemmälle venyttämällä luontoa fantasian keinoin ja tekemällä ihmisestä altavastaajan. Kimeerit ovat kasvissyöjiä eivätkä käytä väkivaltaa. Heillä on ihmeellisiä kykyjä kuten lentotaito.

Kimeerien ja ihmismäisesti käyttäytyvien eläinten kautta Koivisto sulattaa ihmisen yhteen muiden lajien kanssa ja koettelee luonnon ja kulttuurin rajoja. Romaanin maailma on mielikuvituksellisuudessaan leikkisä, mutta se ruotii kriittisesti nykyistä ympäristön tilaa ja keskiluokkaista elämäntapaa.

Kertojalle ahdistusta aiheuttavat muun muassa lihansyönti, metsän omistamisen halu, yhteiskunnan kilpailullisuus ja ihmisen välinpitämättömyys. Pohdinnat ovat paikoin saarnaavan tuntuisia eivätkä tuo järin uutta ympäristökeskusteluun.

Minäkertojasta ja tunteiden kuvauksesta huolimatta tapahtumat tuntuvat monin paikoin ulkoisilta, kuin jollekin muulle tapahtuneilta, mikä tekee kerronnasta jäykän tuntuista. Harhamien maailma on kuitenkin kiinnostava ajatusleikki, jossa ilahduttavat kekseliäisyys ja ennakkoluulottomuus.

Aberraniassa vastavuoroinen auttaminen tekee kimeeristä ja ihmisestä tasaveroisia, toisilleen tarpeellisia. Se katkaisee ahdistukselta selkärangan.

Kirjan sanoman, jos sellaista haluaa etsiä, voisi tiivistää tähän kertojan ja haukkakimeerin välillä toisteltuun lauseeseen: ”Sinun murheesi on minun murheeni ja sinun ilosi on minun iloni.”

Näin voisi luonnon ja ihmisen suhde parhaimmillaan toimia, ehdottaa Harhamat. 

Aura Koivisto: Harhamat. 256 s. Into, 2023.