Henkilökohtaista
Historioitsija, kansanedustaja, terapeutti ja kaksi kirjailijaa saivat tehtäväkseen kertoa, mitä ajattelevat, kun ajattelevat seksiä.
Voit kuunnella jutun myös ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Jukka Viikilä, 49
Kirjailija
”Tässä elämäni kohdassa ajattelen, että seksi on paitsi hyvä syy jatkaa elämää myös seikka, joka helpottaa siitä luopumisessa. Kaiken seksin antaman nautinnon tasoittavat sen aiheuttamat kärsimykset.
Seksi on suurin uhka kaikelle rakentavalle, mitä ihminen voi keksiä tekevänsä, sillä mikään ei ole kauniimpaa ja voittavampaa kuin hormonijärjestelmän lietsoma halu ahmia toisen ihmisen kehoa ja tulla itse ahmituksi.
Seksuaalienergiaa esiintyy kaikkialla maailmassa, asioita kaunistavana, ilmiöiden takaisena hehkuna, kedon kukkanen ei loista ja vapauta iloaan ilman tätä voimaa, sen kadotessa maailma ympärillä masentuu.
On välttämätöntä paapoa seksiä, pitää siitä huolta.
Sillä sitä uhkaavat kaikkialle viritetyt ansat: hyvät tavat, sitoumukset, kaupallistaminen, seksualisointi, tuottavuuden vaatimukset, sairaudet, jänistäminen, oman ruumiin kelvottomuus, toisten tarve luulla ymmärtävänsä toisten herkkyyksiä, väite siitä, että kaikkein luonnollisin olisi sittenkin luonnottominta.
Seksin suhteen taidan tänään kuulua unelmoijiin, tai runkkareihin, jos karkea sana sallitaan, taidan olla niin pornoistunut, ettei yksittäinen ihminen oikein riitä minulle. Pelkään monotoniaa, hydrauliikkaa, estetisoivan etäisyyden puutetta, seitsemää minuuttia ilman vaihtelua. Sellainen tuntuu muinaiselta ja tunkkaisen analogiselta.
Kunnes sekin taas huomenna muuttuu.”
▬
Anna Kontula, 45
Vasemmistoliiton kansanedustaja
”Kun vuonna 2003 aloitin väitöskirjaa seksityöstä, moni vanhempi tutkija neuvoi vaihtamaan aihetta. Ihan oman etuni tähden.
Ihmistieteissä ajatellaan, että seksi (ainakin tutkimuskohteena) on näpertelyä. Seksiteemat sopivat tutkijoille, joiden kapasiteetti ei riitä enempään. Seksistä voi tehdä kandityön, mutta ei akateemista uraa.
Se on kovin kummallista, ottaen huomioon, miten suurta roolia seksi on näytellyt ihmistieteiden historiassa.
Esimerkiksi psykoanalyysin ja Sigmund Freudin (1856–1939) vaikutus lainehtii pitkälle nykypäivään. Seksuaalisuuden historiasta kirjoittanut Michel Foucault (1926–1984) on edelleen peruskurssien vakiotavaraa. Ja kaikkien aikojen tunnetuin suomalaistutkija Edvard Westermarck (1862–1939) antoi nimensä eräälle insestikieltoon liittyvälle teorialle.
Seksi ei ole vain seksiä. Se on prisma, joka tekee näkyväksi ihmisyhteisöjä liikuttavia mekanismeja. Sen läpi voi tarkastella yhteiskunnallisia jakoja, valtaa ja normeja. Se avaa ikkunan perheeseen, työmarkkinoihin, uskontoon ja juhlakulttuuriin.
Silti sitä ei pidetä vakavasti otettavana tutkimuskohteena. Ja nykyisessä työssäni kansanedustajana pätee sama sääntö: seksiin liittyvät poliittiset kysymykset sopivat vain c-ketjun poliitikoille.
Meidän yhteiskunnassamme seksistä saa puhua, ja kyllä siitä jumankauta puhutaankin – mutta ei koskaan Tärkeiden Asioiden areenoilla. Pääministeri ja presidentti puhuvat sen sijaan taloudesta, työllisyydestä, eläkkeistä ja huoltovarmuudesta.
Jotain väitöskirjatyöstä jäi käteen. Sen peruina aloitan aina uudessa maassa etsimällä käsiini paikallisia seksityöntekijöitä. Toimin näin myös eduskunnan virallisilla matkoilla, sillä heiltä saan parhaan kokonaiskuvan tuloeroista, naisen asemasta, etnisistä jaoista, uskonnon roolista, virkakoneiston korruptiosta jne.
Paljon paremman kuin paikallisen lähetystön laatima virallinen ohjelma ikinä kykenee kollegoilleni tarjoamaan.”
▬
Teemu Keskisarja, 51
Historioitsija
”Sukuvietti ei suinkaan sijaitse ihmisyyden ytimessä. Mitä ylpeilemistä on parittelun mieltymyksissä? Totta kai luonto ajaa tikanpojan puuhun, mutta ’seksi’ ja ’seksuaalisuus’ sekä ’sukupuoli-identiteetti’ ovat höpöjuttuja. Niiden takana ei piile arvojen vapautuminen vaan teollisuuden vallankumous.
Sekstailu pääsi pannasta 1800-luvulta lähtien siksi, että esimerkiksi tekstiilitehtaat tuottivat suunnattomasti tavaraa, joka ei uponnut massoihin silkalla suvunjatkamisella.
Kulutususkonnosta kehittyi kaikkien aikojen kiihottavin ideologia. Muoti, kosmetiikka, musiikki, autot, laifstail… lukemattomia asioita ostetaan potentiaalisten partnereiden tähden, tietoisesti tai tiedostamatta.
Hurskain ismi Suomessa 2022 on onanismi. Sen pyhittää internet. ’Tietoyhteiskunta’ tarkoittaa käytännössä pornoyhteiskuntaa. Teknologian digipeitteen alla on sielu alaston – runkkarin uudet vaatteet. Onanismista ei voi luopua, siihen voi vain palata isommalla rahalla. Pulitamme miljardeja jopa ’yksityisyyden suojasta’ ja samaan levittelemme somessa intiimikuviamme.
Kulutususkonnon lahkoon liittyy lääketiede. Lapsuuden seksuaalistaminen on lupaava pahoinvointibisnes.
Iäkkäin asiakasryhmä kasvaa ja sille käy kaupaksi kaikenmoinen uussanhelinä. Miksi ’sateenkaariseniori’ ei ole homovanhus – tai vanhus? Jälkimmäisille lienee vaikeampaa markkinoida erityisaktiviteetteja.
Seksuaalienemmistöt ovat tuottoisimpia. Papparaiset pitää muka parantaa ’erektiohäiriöstä’ ruttuisten mummojen ratoksi. Voi taivahan Jumala. Lääketeollisuus, terapeutit ja kirurgit puristavat mettä kivestä. Tiedehenkilöillä ei ole munaa sanoa, että aikansa kutakin. No, parahin lukija, kohtalotoveri, sisimmässäsi tiedät, miten maailma makaa. Seksuaalisävytteisistä lyriikoista suosikkini on Timo Erängön Kolmas jalka haudassa.”
▬
Siiri Enoranta, 35
Kirjailija
”Seksi on kulttuurissamme latautunut, kaksinais- tai ehkä viisinäismoralistinen aihe.
Olen kirjoittanut nuortenkirjoihini nuorten välisiä seksikohtauksia ja saanut huomata, että jotkut aikuiset tahtoisivat kieltää sen tosiseikan, että nuorellakin ihmisellä on seksuaalisuus. Samaan aikaan nuoria yliseksualisoidaan ja nuoruutta fetisoidaan.
Seksivalistus tapahtuu vieläkin usein heteronormatiivisuuteen keskittyen ja kieltojen kautta, eikä moninaisuus huomioon ottaen ja suostumusta ja iloa korostaen. Nuoria halutaan ’suojella’ seksiltä. Samalla seksi on läsnä kaikkialla viihde- ja markkinakuvastossamme: seksi myy.
Seksi on kapitalismikoneistomme ytimessä, ja silti vieroksutaan seksityöntekijöitä, jotka tarjoavat ihmisenkohtaamispalvelua toisin kuin lukemattomat seksillä rahastavat, epäeettisiä tuotteita myyvät korporaatiot.
Seksiä ajatellessani ajattelen löytämisen riemua, elämän mittaista tutkimusretkeä. Roolileikkien ja neuvotellun sadomasokismin ihmemaassa saan turvallisesti tuntea niitäkin tunteita, jotka tavallisesti mielletään negatiivisiksi. Saan tutkia omani ja toisten persoonallisuuden kätkettyjä nurkkauksia, ottaa pelkoni haltuun, leikkiä ja näytellä ja sitten pudottaa kaikki roolit, olla toisen edessä haavoittuvaisena ja tulla otetuksi vastaan.
Seksin kautta voimme juhlia ihmeellisiä kehojamme, jotka meitä tässä maailmassa kuljettavat.
Seksi voi olla kepeä, kasuaali harrastus ystävän kanssa, kuin menisi tennistä pelaamaan. Valkoisen heteromiehen rakasteleminen strap-on-dildolla tuntuu poliittiselta teolta, muun muassa. Uuden ihmisen opetteleminen on aina yhtä huima seikkailu. Ja rakkaan elämänkumppanin kanssa orgasmin hetkellä pääsevä pierukaan ei latista romantiikkaa.
Seksi yhden ainoan kullan kanssa teini-iän lavatansseista vanhainkotiin saakka on kaunista. Ryhmäseksi turvallisessa tilassa on kaunista, ja eettinen monisuhteisuus on kaunista.
Seksi kuuluu kaikille, mutta kenenkään toisen seksielämä ei kuulu minulle. Make love not war.”
▬
Marja Kihlström, 37
Erityistason seksuaaliterapeutti
”Seksi on minulle suostumukseen perustuvaa leikkiä oman, toisen tai toisten kehojen kanssa. Nautinnolle antautumista, erilaisia orgasmeja, jotain mikä sekoittaa joskus jopa kehon rajat sulattaen yhteen kaiken ympärillä olevan kiiman luodessa rytmin.
Toisaalta seksi on ihanaa ja hauskaa arkisuudessaan, kun runkkaa lempilelun kanssa tai yhdessä kumppanin kanssa suoraviivaisena tavoitteena orgasmi tai pari. Tuleepa uni paremmin, stressi lievittyy ja hymyilyttää enemmän.
Minulle seksi on tekemistä, minkä ympärille kietoutuu seksuaalisuus kaikkine sävyineen, rakastan seksiä ja tarvitsen sitä. Se on joskus panemista, puhtaan fyysistä nautinnon hakua, jossa orgasmi on tähtäimessä. Rakastellessani päästän itseni syvemmälle, olen henkisesti läsnä enemmän ja paljaampana.
Syvimmillään seksi on kohtaamista, silloin riisun itsestäni kaiken ja olen täysin auki toiselle sieluun asti kaikessa haavoittuvaisuudessani, sille tasolle en ole päästänyt ketään muuta kuin kumppanini. Kun itkee nautinnosta ja uppoutuu samalla katseellaan toisen silmiin, sana seksi ei meinaa riittää – ehkä sekin on lopulta merkityksessään paljon moniulotteisempi.
Seksuaaliterapeuttina tarkastelen seksiä asiakkaan näkökulmasta tietoon perustuen ja häivytän oman seksuaalisuuteni taka-alalle. Tiedän, että voin auttaa ihmisiä nauttimaan paremmasta seksistä, jos he ovat valmiita olemaan itselleen rehellisiä.
Työni on avannut silmäni maailmalle, missä ei ole olemassa ’viittä vinkkiä loistavaan seksiin’. On olemassa sen sijaan tärkeä kysymys, jota jokaisen olisi hyvä pohtia: Mitä seksi minulle merkitsee?
Haluan auttaa ihmisiä puhumaan seksistä, sillä seksiin kietoutuu paljon enemmän kuin tekemisen hetki. Syvempiin ihmisyyden kerroksiin mentäessä tarvitaan sanoja luomaan ymmärrystä ja luottamusta ihmisten välille.”
Iso kysymys -juttusarjassa on pohdittu elämän tarkoitusta, rakkautta ja kuolemaa. On kysytty, mikä on syntiä ja mitä pitää pyytää anteeksi. Mitä kadehtit, mitä pelkäät? Kenen viereen istuisit illalliselle? Jutut löytyvät täältä.




