Tutkija todistaa blogikuvillaan: Asiantuntijaksi kelpaa vain mies
Saara Särmän blogikuvat miesvaltaisista seminaareista ja paneeleista leviävät maailmalla.
Oivallus syntyi tammikuussa, kun Saara Särmä luki kurssin kuvausta opinto-oppaasta.
Politiikat ja faktat -luennoilla esiintyisi vuoron perään 11 puhujaa, mainoksen mukaan Suomen parhaat asiantuntijat: Lauri, Matti, Kari, Pertti, Renny, Tuomas, Mikko, Jan, toinenkin Tuomas, Ilkka ja Erkki.
Särmä, kansainvälisen politiikan tutkija ja opettaja, nappasi kuvakaappauksen oppaasta ja julkaisi sen Facebookissa.
Samoin hän teki Luentoklubin mainokselle, joka lupasi ”huippuluentoja klubiympäristössä”, huippuina luennoimassa yhdeksän miestä.
Seminaari hiljaisesta tiedosta Tampereen yliopistolla, tietäjinä Risto, Veli-Matti, Jari, Jaakko, Juhani – sekin päätyi Facebookin kuvakansioon.
Hallitusneuvottelut olivat apaja Särmälle, joka oli alkanut kerätä kuvia mieskokoonpanoista. Otos Juhasta, Timosta ja Alexanderista puhujapönttöjen takana. Suomen taloutta pohtiva työryhmä, jossa neuvotteli 13 miestä ja 3 naista.
Kuvakaappauksia oli pian koossa kymmeniä: miehisiä asiantuntijalistauksia, miehenpäitä lavoilla, tilaisuuksien mainoskuvissa ja tv-studioissa. Särmä siirsi kuvat blogipalvelu Tumblriin ja antoi blogille nimeksi Congrats, you have an all male panel!.
Sillä oli aluksi parisataa seuraajaa, lähinnä tuttuja ja tutun tuttuja akateemisista piireistä.
Toukokuun puolivälissä Särmä piti Kukan päivän seminaarissa luennon ”hömppäfeminismistä”. Hän mainitsi kuvakokoelmansa, mutta muistaa puhuneensa siitä sivulauseessa, pienenä huumoriprojektina.
Seuraavana aamuna Särmä huomasi, että useampi kaveri jakoi hänen Facebook-seinällään artikkelia. Yli 130 miljoonaa ihmistä kuukaudessa tavoittavan amerikkalaismedian juttu kertoi hänen pienestä huumoriprojektistaan, blogista, ”joka näyttää miesten täyttämien paneelien sokeeraavan määrän”.
Seuraajamäärä kymmenkertaistui kahdessa päivässä.
Se saattoi olla yksittäistapaus.
Professori kyseli Särmän jatko-opiskelijakollegalta, mieheltä, tutkimuksen etenemisestä seminaarin kahvitauolla. Särmää professori kiitteli hienoista seminaarijärjestelyistä.
Särmä on ollut niin monta kertaa tilanteessa, jossa mieskollegalle jutustellaan yhteistyömahdollisuuksista ja hänelle arkipäiväisyyksistä, että ne eivät tunnu yksittäistapauksilta.
Tunne voi olla väärä. Tai voi olla, että mieskollega on yksinkertaisesti herättänyt enemmän luottamusta eikä tilanteilla ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.
Nykyajan tasa-arvopuhe on helppo kuitata tuntemuksiksi. Epäkohtia ei voi tiivistää napakoiksi kysymyksiksi vaikka siitä, miksei naisilla ole äänioikeutta. Nyt kysymyksiä on vaikea esittää ilman, että kuulostaa naurettavalta – Juha, huomasitko että puhut selvästi vain Jyrkille? Kari, miksi et kysy minun mielipidettäni puolustuspolitiikasta?
Sen sanominen, että naisille puhutaan vähän eri sävyyn kuin miehille, heihin suhtaudutaan aavistuksen eri tavalla kuin miehiin tai että heitä ei kutsuta paneeleihin puhumaan, kuulostaa nillitykseltä Suomessa, jossa hallitusohjelman toteamuksen mukaan ”naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia”.
Ehkä juuri tästä syystä Särmän kuvaoivallus on niin tehokas, että sen noteerasivat Buzzfeedin jälkeen muun muassa BBC, The Guardian, The Independent, Time ja Al Jazeera.
Sitä mukaa, kun kuvagalleria kasvaa, miesten täyttämät seminaarit, paneelit, kurssit, luennot ja hallituskokoonpanot näyttävät entistä vähemmän yksittäistapauksilta tai sattumilta.
Kun ongelmasta puhuminen ei toimi, se täytyy näyttää.
Myös väitöskirjassaan Särmä päätyi näyttämään, perinteisen selostamisen lisäksi. Aiheena oli Pohjois-Korean ja Iranin ydinvarusteluun liittyvät nettipilakuvat, joten oli luontevaa, että siinä oli muutakin kuin 200 sivua tekstiä.
Lapsena Särmä oli käynyt Forssan kuvataidekoulua, mutta ei ollut pitkään aikaan harrastanut taiteilua. Kunnes hän muutama vuosi ennen omaa väitöstään alkoi tehdä tohtorislahjoiksi ystävien tutkimuksiin liittyviä kollaasitauluja. Särmä teki Googlessa kuvahakuja väitösten avainsanoilla, kuten vaikka ”feminismi”, ”politiikka”, ”sota”, printtasi haun tulokseksi saamansa kuvat ja liimasi ne kangastaustalle.
Hän päätti hyödyntää samaa tekniikkaa omassa kansainvälisen politiikan väitöskirjassaan. Särmä printtasi netistä kuvia Kim Jong-ilistä, ohjuksista ja tankeista.
Syntyi kahdeksan koollaasitaulua, kuten Avantgarde IR, johon Särmä on printannut kuvan kuolleen Kim Jong-ilin perään itkevistä pohjoiskorealaisista.
Yleensä valtio-opillisissa julkaisuissa kuvallisuus on rajoittunut nelikenttiin.
Särmä huomasi sen jo 1990-luvun lopussa lukiessaan kansainvälisen politiikan pääsykokeisiin.
Hän sanoo, ettei hänellä ollut lukion jäljiltä sellaisia ”käsitteellisen ajattelun valmiuksia”, joita yliopistoon pääseminen olisi vaatinut.
Lukion jälkeiset kaksi välivuotta ja niiden aikana suoritetut yhteiskuntatieteelliset opinnot Alkio-opistossa ja Työväen akatemiassa antoivat tarvittavat valmiudet. Ne antoivat myös käsitteet ilmiöille, joihin hän oli jo lapsena kiinnittänyt huomiota. Sille, että Särmä oli joutunut luovuttamaan puupyssynsä serkkupojalle, kun tämä oli hävittänyt omansa. Tai sille, että lukiossa opettaja oli moittinut vieressä istunutta poikaa, vaikka Särmä oli ollut se, joka oli hälissyt.
Yli kahdenkymmenen vuoden akateemisen uran jälkeen representaatio, turvallistaminen, toiseus ja muut keskeiset käsitteet ovat jo Särmän arkisanastoa.
Mutta pelkkä käsitteiden pyörittely ei riitä, Särmä sanoo tamperelaisen uutuusravintolan lounaspöydässä. Hän ei epäröi keskeyttää, jos häneltä vie puheenvuoron, kun vielä olisi jotain sanottavaa.
”Kuvien ymmärtäminen on aika olennaista maailmassa, jossa visuaalisuudesta on tullut niin tärkeää”, Särmä sanoo.
Hän kertoo kiinnostuneensa nettipilakuvista seitsemän vuotta sitten, kun Iran levitti maailmalle kuvan ohjuskokeesta. Pian huomattiin, että yksi ohjuksista oli lisätty siihen jälkikäteen. Epäonnistunut kuvankäsittelyhämäys kirvoitti bittikaupalla nettipilakuvia, meemejä.
”Monesti ajatellaan, että meemit ovat jotain, mille Facebookissa surffaillessa nauretaan hetki, eikä niillä ole sen suurempaa merkitystä. Kuitenkin Putin hiljattain kielsi häneen kohdistuvat meemit Venäjällä. Se kertoo siitä, että pilakuvilla voi olla kriittistä potentiaalia”, Särmä sanoo.
Kuvien kriittisestä potentiaalista kertoo myös Särmän miespaneeliblogi, joka on kansainvälisempi kuin yhdenkään suomalaisen kansainvälisen politiikan professorin tuotokset. Seuraajia on yli 6 000, ja Särmä saa kuvaehdotuksia Kiinaa, Sri Lankaa ja Meksikoa myöten.
Ehkä Särmän olisi pitänyt tuoda itseään pontevammin esille seminaarin kahvitauolla. Samalla tavalla kuin naisten pitäisi vaatia asioita rohkeammin eikä hissukoida, jottei heitä sivuutettaisi ylennyksissä ja palkankorotuksissa. Suomen yli sadan pörssiyhtiön toimitusjohtajalistaus on kahta lukuun ottamatta pelkkää miestä, mutta ehkä se johtuu siitä, että naiset eivät edes havittele toimarinpaikkoja.
Saara Särmä, joka yhdistää tutkimuksessaan sukupuolentutkimusta ja kansainvälistä politiikkaa, on kuullut tällaisia pohdintoja aiemminkin. Ne saattavat hyvinkin pitää paikkansa.
”On totta, että naiset eivät esimerkiksi mene asiantuntijoiksi paneeleihin yhtä hanakasti kuin miehet. Miehet saattavat rennommin mennä sillä asenteella, että eihän tämä mun alaa ole, mutta kyllä mä jotain keksin”, Särmä sanoo.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että naiset voisivat yhteisellä reipastumispäätöksellä ottaa samanlaisen paikan yhteiskunnassa kuin miehillä on.
Kyse ei ole vain siitä, mitä naiset tekevät, vaan siitä, miten se nähdään.
”Harvardin yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että naisen pitää osata perustella palkankorotusvaatimus niin, että palkankorotus hyödyttää koko yhteisöä. Sellainen, että minulle kuuluu enemmän palkkaa, koska olen niin hyvä, menee miehellä läpi mutta ei naisella”, Särmä sanoo.
Hän kertoo toisestakin tutkimuksesta.
”Sama akateeminen CV lähetettiin arvioitavaksi eri ryhmille. Ne olivat identtiset muuten, mutta toisessa oli naisen ja toisessa miehen nimi”, Särmä sanoo. Tutkimusryhmä antoi tuomionsa: miestä CV:n takana arvioitiin paitsi menestyväksi myös mukavaksi tyypiksi. Nainen vaikutti saman ansioluettelon perusteella hankalalta.
Vastaava tulos on saatu muistakin tutkimusasetelmista. Mies voi olla kunnianhimoinen ja menestynyt hyvä jätkä, nainen kunnianhimoinen ja menestynyt hankala ämmä. Jos naisella on sitä kuuluisaa tunneälyä, hän tajuaa tyytyä henkilöstöpomon paikkaan.
”Se, että naisten ja miesten pätevyyttä arvioidaan eri tavalla, on tosi syvällä meissä”, Särmä sanoo.
”Kun minut otti työpaikkalääkärillä vastaan pienikokoinen nainen, eka ajatukseni oli, että mikä leikkilääkäri tuo on. Vaikka kuinka olisi tietoinen tasa-arvokysymyksistä, ennakkoluulot vaikuttavat hyvin helposti”, hän sanoo.
”Me ollaan kaikki seksistejä ja rasisteja, mutta eri asia on se, miten siihen suhtautuu.”
Särmä on päättänyt suhtautua asioihin huumorilla. Siksi väitöskaronkan pukukoodina ei ollut smokki, vaan pinkki, glitter ja yksisarviset.
Myös hänen ja Rosa Meriläisen uusin yhteinen projekti, ajatushautomo Hattu, syntyi vitsinä.
”Olin alkuvuonna työttömänä, kun me Rosan kanssa puhuttiin, että oiskohan feministinen ajatushautomo Vittu hauska juttu. Todettiin, että se on ehkä vähän liikaa, joten tehtiin siitä Hattu”, Särmä selittää ja nauraa omalle jutulleen – hänestä omille jutuille nauraminen on hauskinta.
”Ja tietysti siihen liittyi se, että Rosa oli juuri ostanut kanapäähineen.”
Ajatushautomon mainoskuvassa Särmä ja Meriläinen poseeraavat vakavina, Meriläinen kanahatussa, Särmä tohtorinhatussa.
Vitsi oli niin hyvä, että sillä sai kesäksi apurahan Koneen Säätiöltä Naiset esiin -hanketta varten.
Apuraha loppuu elokuussa, syksylle on toinen, jonka avulla Särmä valmistelee käsikirjoitusta kustantajalle väitöskirja-aiheestaan. Keväällä hän vetää ainakin yhden kansainvälisen politiikan kurssin yliopistolla.
Ja tietysti jatkaa miespaneelikuvien keräämistä blogiin. Aiheet eivät lopu. Niitä löytyy ihan läheltä.
Suomessa seitsemällä ihmisellä on vakituinen professuuri kansainvälisen politiikan alalla. He ovat Heikki, Teivo, Tuomas, Pami, Pekka, Julian ja Henri.