Vähän uljaampi menneisyys
Suomen muinaisista kuningaskunnista ja varhaisesta korkeakulttuurista on vaiettu, kertovat lukuisat nettilähteet. Internetissä eivät leviä vain valeuutiset, vaan myös valehistoria.
Voit kuunnella jutun myös ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
”Pohjoismaiset saagat tiesivät kertoa Suomen valtakunnasta ja sen kuninkaista, jotka mm. valloittivat Skandinavian niemimaan atlanninpuoleisen rannikon, ja perustivat sinne valtion, joka nimettiin valloittajansa, suomalaisten kuninkaanpojan Norrin, mukaan Norjaksi, kuten Snorri Sturlusson kertoo Fundinn Noregr-saagassa. Suomalainen kouluhistoria ei kerro tätä, eikä paljon muutakaan.”
Anonyymin kirjoittajan artikkeli Suomen kuninkaista julkaistiin vuonna 2007 mystikko Ior Bockin nettisivuilla. Teksti ja sen katkelmat ovat kiertäneet pitkään keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa ja kiertävät edelleen.
Nettikirjoitusten mukaan suomalaisille on annettu ymmärtää, että olemme historiatonta metsäläiskansaa, kunnes valloittaja lännestä toi meille sivistyksen ja kulttuurin.
Vanhat pohjoismaiset saagat kertovat kuitenkin muuta: Suomen alueella oli ensimmäisellä vuosituhannella ajanlaskun alusta kuningaskunta, jossa hallitsijoita oli monia ja ensimmäinen heistä Fornjótr, Kvenlandin eli Kainuun kuningas. Suomen kuninkaiden uroteoista kerrottiin merten takana niin hovirunoilijoiden laulelmissa kuin muinaisenglantilaisissa pubeissa, ja monet Euroopan kuninkaalliset ovat suomalaisten jälkeläisiä.
”Viikinkiajan suhtautuminen suomalaisiin näyttää tämän perusteella olleen hyvin kunnioittavaa. Jos hallitsija saattoi uskottavasti esiintyä maineikkaiden Suomen kuninkaiden jälkeläisenä, se nosti hänen arvostustaan ja samalla paransi hänen hallituksensa legitimiteettiä.”
Tarinan mukaan myöhemmin suurvalta-Ruotsissa alettiin kirjoittaa historiaa uusiksi valtapoliittisista syistä. Suomen muinaisesta loistosta kertovista muistomerkeistä ja esineistä on vaiettu. Tutkimuksemme on korruptoitunut ruotsalaisen historiankirjoituksen ja tätä mukailevien suomenruotsalaisten rahoittajasäätiöiden ja Rkp:n hallitseman Museoviraston vaikutuksesta.
Tämä kaikki on kuvitelmaa, jolle ei historiantutkimuksessa tai arkeologiassa ole todisteita. Mutta moni uskoo tai haluaa uskoa, että se on totta.
Kuningastarujen lisäksi netissä kiertää hurjia väitteitä : Asuttivatko suomalaiset muinoin koko Pohjois-Eurooppaa?
Netissä eivät leviä vain valeuutiset, vaan myös keksitty menneisyys. Pseudo- eli näennäishistorialliset teoriat keräävät valtavasti lukijoita, tykkäyksiä ja jakoja.
Turun yliopiston tutkija Reima Välimäki johtaa kolmevuotista hanketta, joka tutkii näitä keskusteluja. Tutkimushanke ”Muinaiset kuningaskunnat ja Venäjän perustajat: pseudohistoria ja historiapolitiikka 2000-luvun Suomessa” käynnistyi vuonna 2019.
Välimäki on keskiajan tutkija, joka on pitkään seurannut myös historian harrastajakenttää ja verkkokirjoittelua. Hän tunsi jo ennestään tarinan muinaisista kuningaskunnista.
”Kun huomasin blogikirjoituksen, jolla oli 7 000 Facebook- jakoa ja tykkäystä, aloin ajatella, että ehkä nämä keräävät enemmän lukijoita kuin ajattelin”, Välimäki sanoo.
Yksi erityisen vilkas nettikeskustelu oli Tiede-lehden Lalli ja Erik -ketju, johon tuli yli 28 600 viestiä pääasiassa vuosina 2007–2010. Ensimmäinen viesti koski Köyliönjärven tarua ja kuningas Eerikiä, joka on mainittu ristiretken osallisena piispa Henrikin ohella, mutta keskustelu laajeni spekuloinniksi suomalaisten juurista. Nyt teoriat kiertävät etenkin blogeissa ja Facebook-ryhmissä. Youtubessa Myytinkertojat-kanava esittelee vaihtoehtoisia käsityksiä historiasta siinä missä ihmisen pääroolin ilmastonmuutoksessa kyseenalaistavia teorioita.
Emil Aaltosen säätiön rahoittamassa hankkeessa Turun yliopiston tutkimusryhmä selvittää, miten suomen- ja venäjänkieliset pseudohistoriatekstit kiertävät internetissä. Tekstien elinkaarta ja leviämistä analysoidaan geenitutkimuksessakin käytetyn tietokoneohjelman avulla.
Vuosina 2019–2020 tutkijat keräsivät keskustelupalstoilta ja blogeista 600 000 suomenkielistä ja 1,3 miljoonaa venäjänkielistä tekstidokumenttia.
Tarina Suomen kuningaskunnista on yksi netissä kiertävä teoria, mutta osa menee pidemmälle – ehkä provokaationa, ehkä tosissaan:
Suomalaiset ovat aikanaan asuttaneet laajasti koko Pohjois-Eurooppaa tai olleet Euroopan ensimmäinen kehittynyt sivilisaatio.
”Protosuomi” on eurooppalaisten alkukieli, mistä näkyy todisteita eri kielissä tänä päivänä.
Suomalaisten alue oli viimeinen, joka taisteli menestyksellisesti Rooman imperiumia vastaan.
1900-luvun alussa Sigurd Wettenhovi-Aspa uskoi, että suomalaiset olivat rakentaneet pyramidit, ”Pyhät raamit”.
Kansat ovat eri aikoina halunneet luoda itselleen mahdollisimman komean historian. Jos omassa tunnetussa menneisyydessä ei nähdä tarpeeksi aineksia, niitä kehitetään lisää.
Keski- ja renessanssiajalla kansakunnan menneisyys pyrittiin jäljittämään Raamatun kertomuksiin asti. 1600-luvulla Uppsalan yliopiston professori Johannes Messenius esitti muun muassa, että Nooan poika Thuiskon perusti vedenpaisumuksen jälkeen valtakunnan, joka ulottui Suomeen saakka. Messenius kirjoitti laajasti Suomesta ja asuikin pitkään Suomessa, kun hänet karkotettiin katolisista yhteyksistään syytettynä Kajaanin linnaan.
Turun akatemian heprean ja kreikan kielen sekä teologian professori Daniel Juslenius (1676–1752) väitti suomalaista kirjoitustaitoa roomalaistakin vanhemmaksi, kertoi antiikin Rooman ja Kreikan kulttuurin periytyneen suomalaisilta ja suomalaisten olevan yksi Israelin kadonneista heimoista.
1900-luvun alussa taiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspa (1870–1946) esitti, että suomalaiset ovat rakentaneet Egyptin pyramidit ja indoeurooppalaiset kielet polveutuvat suomalais-egyptiläisestä alkukielestä. Hänen kieliteoriansa perustui äänteellisiin samankaltaisuuksiin, joista voi villillä mielikuvituksella hakea yhteistä alkuperää.
Pyramidi tuli sanoista ”pyhät raamit” ja Egyptiä on joskus kutsuttu nimellä, joka on mahdollista kirjoittaa latinalaisin kirjaimin ”Kemi”. Eurooppa tulee sanasta ”Äyräpää”, Geneve on ”Jännevesi”, Tunisia ”Tuonen sija” ja Sudan ”Sydänmaa”. Suomen kielen vaikutusta kaikkialla minne vain katsoo!
Ennen internet-aikaa pseudohistoria levisi omakustannekirjoissa. 1980–1990-luvuilla myös muutamat ammattihistorioitsijat esittivät hyvin kiistanalaisia tulkintoja. Messeniusta kääntänyt Martti Linna esitti, että tarinoilla muinaisista kuningaskunnista ja Fornjótrista voisi olla historiallinen perusta, mitä muut tutkijat kritisoivat painokkaasti. Myöhemmin Linna totesi Fornjótr-taruston hahmot myyttisiksi, mutta nettikeskustelijat kierrättävät edelleen hänen vanhoja ajatuksiaan.
”Uutta tietoa. Helsingissäkin oli ainakin nykyisen sibis-monumentin alueella megaliitti-stonehenge joka hävitettiin 1400-l työläissukujen perimätiedon mukaan.”
Erääseen vaietusta muinaishistoriasta keskustelevaan Facebook-ryhmään kuuluu liki 5 000 jäsentä. Aiheet vaihtelevat arkeologiasta geenitutkimukseen, ja julkaisujen yhdistävänä tekijänä on tuoda esiin virallisen historiankirjoituksen tai Museoviraston ”pimittämiä” tulkintoja. Joskus kirjoittajat viittaavat uusiin arkeologian löytöihin, ja saatesanoina voi olla, että ”Museoviraston salailu paljastui”.
Joku kriittinen jäsen kysyy Töölön Stonehengestä, että minkä työläissukujen ja minkä perimätiedon mukaan. Osa lienee mukana viihdemielessä, mutta osa vaikuttaa vakuuttuneilta, että näissä keskusteluissa totuus tulee esiin.
Turun yliopiston tutkimushankkeella ei ole vielä aineistoja Facebookista, koska somealustojen tutkimiseen pitää hankkia erillinen lupa. Yleisemmin pseudohistoriallisissa keskusteluissa pyritään Välimäen mukaan vakuuttamaan lähdeviittauksilla.
Joskus lähteet ovat huuhaata. Usein ne ovat oikeita, mutta irrallaan asiayhteydestä: esimerkiksi kansantaruja tulkitaan historiankirjoituksena.
Muinaiskuninkaita käsittelevät kirjoitukset viittaavat usein saagoihin, jotka on kirjoitettu satoja vuosia niissä kuvatun ajan jälkeen. Niissä esiintyy historian henkilöiden ohella taruolentoja. Ne kertovat tutkijoille kirjoitusaikansa maailmankuvasta, mutta tutkijat eivät pidä niitä luotettavana historian kuvauksena.
Historiantutkijat ottavat myös huomioon aikakauden käsitteet: esimerkiksi kuningas-sanalla viitattiin muinoin monenlaisiin heimopäälliköihin ja paikallisiin johtajiin.
Monet kirjoittajat viittaavat Messeniuksen kaltaisiin entisaikojen historioitsijoihin, joiden tavoitteena oli paisutella kansakunnan suuruutta. Tuore historian ja arkeologian tutkimus usein sivuutetaan, tai tutkimuslinkit on kehystetty omilla tulkinnoilla.
”Yksi tapa on niin sanottu tiskiallasargumentaatio: otetaan eri tieteenaloilta pintapuolisia argumentteja ja kaadetaan ne yhteen. Kun blogiin tulee historiaa, arkeologiaa, kielitiedettä, geenitutkimusta yhtenä vyörynä, se tekee hyvin vaikeaksi argumentoida vastaan”, Välimäki sanoo.
Suomen rautakaudesta ja varhaiskeskiajasta voidaan sanoa hyvin vähän mitään varmaa, mutta sitä ei ole vaiettu.
Suomen rautakauden katsotaan alkaneen 500-luvulla eaa. ja päättyneen 1200- tai 1300-luvuilla. Viime vuosikymmenellä on ilmestynyt useita tutkimuksia esimerkiksi viikinkiajasta 700-luvun lopulta noin 1000-luvun puoliväliin: vaikkapa Joonas Aholan, Frogin ja Clive Tolleyn toimittama Fibula, fabula, fact: the Viking Age in Finland (SKS, 2014) ja Mikko Moilasen arkeologian väitöskirja Suomen viikinkiajan miekoista (SKS, 2018).
Tutkimusten kuvaama viikinkiaika oli dynaaminen ajanjakso, jolloin maanviljely ja kiinteä asutus levisivät sisämaassa. Kontakteja oli niin länteen kuin itään. Kielellisesti ja etnisesti alue oli hyvin erilainen kuin nykyään: saamelaiskielten puhujat asuttivat suurta osaa nykyisestä Suomesta.
Haudoista on löydetty rautakauden esineitä ja vainajien luita, ja dna- ja isotooppitutkimusten keinoin on saatu tietoa muinaissuomalaisten muuttoreiteistä, taudinaiheuttajista ja ruokavaliosta. Siitepölylöytöjen perusteella on tehty päätelmiä maanviljelyn kehittymisestä.
Aivan viime aikoina on löydetty rautakauden koruja Suomussalmelta, ja metallinetsijöiden löydöt ovat muuttaneet käsityksiä Uudenmaan ja Hämeen rautakauden asutuksesta. Euran Luistarin tutkimusportaalista voi lukea Suomen rautakauden tutkituimmasta kohteesta.
Kuva muinaissuomalaisuudesta on edennyt niin, että asutus on ollut laajempaa, vaurautta enemmän ja maanviljelyä varhemmin kuin ajateltiin. Tieteellinen tieto usein muuttuu pienin askelin, kun taas pseudohistorian tulkinnat pistävät historiankirjat kokonaan uusiksi.
”Tällä hetkellä tieteessä ei ole mitään vakavaa erimielisyyttä rautakauden yhteiskunnallisen järjestäytymisen tasosta. Arkeologia ja historiantutkimus ei ole löytänyt mitään, mikä edellyttäisi selitykseksi keskittynyttä poliittista valtaa Suomen alueella”, Välimäki sanoo.
Välimäki pohtii, että hyvin epätodennäköisesti yksikään rautakauden päällikkö olisi edes halunnut yrittää luoda suurta poliittista yksikköä harvaan asutulle Suomen alueelle. Paikallisen eliitin kukistaminen ja valtakunnan koossa pitäminen olisi vaatinut suhteettomasti resursseja hyötyyn eli verotuloihin nähden.
Tutkijan kommentista voi toki saada lisää vettä myllyyn: tiede ei näköjään voi kumota muinaiskuningasteoriaa!
Tieteen näkökulmasta voi päätellä, että jos muinaisvallan olemassaolosta ei löydy näyttöä eikä sille ole varteenotettavia perusteluja, todennäköisimmin sitä ei ole ollut. Vuosisatojen salaliitto ja koko valtakunnan kattavien todisteiden järjestelmällinen hävitys taas olisi huomattavan monimutkainen ja epätodennäköinen selitys.
Elokuussa 2008 Italian televisioyhtiö Rai Duen kuvausryhmä vaelteli Odysseuksen jalanjäljissä Kiskon metsissä ja jokivarsissa. Tekeillä oli Voyager-niminen suosittu matkailuohjelma, jossa paneuduttiin mystisiin sotatantereisiin ja kadonneisiin kaupunkeihin.
Kuvausryhmä rämpi nykyisin Saloon kuuluvan Kiskon rankkasateessa italialaisen insinöörin ja harrastajahistorioitsija Felice Vincin mukana.
Suomalaisten uljaampaa muinaisuutta eivät ole pyrkineet luomaan ainoastaan suomalaiset itse. Vinci loi 1990-luvulla villin teorian, jonka mukaan muinaisen Kreikan tarut olisivat sijoittuneet Pohjois-Eurooppaan. Hänen mielestään Homeroksen eepokset Ilias ja Odysseia ovat täynnä yksityiskohtia, jotka viittaavat Itämeren alueelle.
Vinciä oli häirinnyt, että Homeroksen runojen kuvaukset eivät aina sovi yhteen Välimeren paikkojen kanssa. Homeros kertoi sumusta mereen putoavasta lumesta ja jäätävästä tuulesta. Runoelmissa Odysseus puhui päivänvalosta, joka ei tahtonut loppua koskaan. Vinci ryhtyi tekemään tulkintoja eepoksen paikka- ja sääkuvauksien, karttojen ja ilmastotutkimuksen pohjalta. Hän päätteli, että Odysseus asui nykyisessä Tanskassa ja harhaili Norjan rannikolla.
Vinci uurasti päivätyönsä ohessa, ja koko ajan hän löysi kirjoituksista ja kartoista jotain, mikä sopi yhteen teorian kanssa. Sitten yhtenä yönä hän hoksasi Kiskon kylän nimeltä Toija.
Siellä se oli. Antiikin Kreikan myyttinen Troija.
Vinci on käynyt Toijassa monta kertaa ja kuvannut kirjassaan, kuinka maanpinnan muodotkin täsmäävät Homeroksen kertomaan – ainakin sinne päin. Hän vakuuttui, että Kiskon Toijassa käytiin Troijan sota. Muutoinkin Varsinais-Suomen ja Uudenmaan seutu oli pullollaan nimiä, joiden alkuperä on ilmiselvä: Aijala/Aigalos, Askainen/Ascanio, Mietoinen/Midone, Espoo/Lesbos.
Vincin teoria on otettu viihteenä. Siinä on huomattavia epäloogisuuksia niin maantieteen ja arkeologian kuin kielitieteen näkökulmasta. Perustavanlaatuisin kritiikki tulee tietysti siitä, että Homeroksen eepokset ovat kaunokirjallisia teoksia, eivät historiankirjoitusta. Mutta ei se mitään. Kiskolaisia Troija-teoria on huvittanut, ja ainakin vuonna 2014 Kiskossa vieraili italialainen ryhmä teorian innoittamana.
Ei niin monivaiheista historiaa, etteikö sitä voisi vielä laajentaa.
Tallinnan yliopistossa työskentelevä kulttuurihistorioitsija Mila Oiva on tutkinut Turun yliopiston pseudohistoriahankkeessa venäjänkielisiä nettikeskusteluja ja niiden leviämistä. Hän kertoo, että niissä toistuu sama teema kuin suomenkielisissä: oikeasti kansalla on hienompi historia kuin on kerrottu.
Venäjän todellinen valtiollinen historia yltää yli tuhannen vuoden päähän. Voisi ajatella, että sekin jo riittäisi kansallisen itsetunnon pohjaksi.
”Mutta Venäjällä halutaan esittää historia vielä pidempänä jatkumona ja kulttuuri 5 000–6 000 vuotta vanhana. Joidenkin esitysten mukaan Venäjä hallitsi koko Euraasiaa, myös Länsi-Eurooppaa, ja siitä syystä länsi vihaa Venäjää”, Oiva kertoo.
Oiva on tutkinut esimerkiksi Venäjän perustajaksi väitettyyn Rurikiin liittyviä tekstejä. Rurik-hahmoa on arveltu skandinaaviksi tai viikingiksi, minkä jotkut venäläiset kokevat alentavaksi. Ei liene yllättävää, että suomenkielisissä keskusteluissa Rurikia pidetään suomalaisena.
Pseudohistoriallisiin keskusteluihin osallistuu esimerkiksi uuspakanallisten yhteisöjen edustajia, jotka ajattelevat intialaisen vedalaisuuden olleen vallitseva uskonto Venäjällä ennen kristinuskoa. Esoteerisiin keskusteluihin kuuluu myös tarinoita siitä, että venäläisillä on ollut avaruusteknologiaa ja kolonioita avaruudessa jo parituhatta vuotta sitten.
Pseudoteoriat kiinnostavat myös ääriortodokseja, joiden mielestä Venäjää on mustamaalattu 1500-luvulta lähtien. Jo Iivana Julman väitetyt julmuudet olivat lännen infosotaa.
”Monissa pseudohistorian teorioissa ei niinkään keskitytä tiettyihin historian tapahtumiin vaan kulttuuriin: millaisia meidän esi-isämme olivat. Keskustelut liittyvät selkeästi omaan identiteettiin”, Oiva sanoo.
Sekä suomalaisten että venäläisten keskusteluissa elää käsitys etnisesti muuttumattomasta kansakunnasta. Viitteet kulttuurien samankaltaisuuksista kertovat aina oman kulttuurin vallasta.
”Esimerkiksi venäläisten Euraasian yli ulottunutta imperiumia on perusteltu sillä, että Länsi-Euroopasta on löytynyt samankaltaisia pyöreitä koruja kuin Venäjältä. Ei ajatella, että tämä voisi johtua muista kulttuurivaikutteista, eikä nähdä muita syitä kuin että venäläiset ovat hallinneet koko Euraasiaa.”
Oiva arvelee, että suuri osa keskustelijoista on mukana vilpittömästä kiinnostuksesta historiaan ja sillä spekulointiin.
”Siinä mielessä se on harmitonta. Jos kuitenkin keskustelut johtavat mustavalkoisiin käsityksiin meistä ja muista ja teorioita ruvetaan käyttämään poliittisiin tarkoituksiin, aletaan olla vaarallisilla vesillä.”
Pseudohistoriaa voidaan käyttää tämän päivän poliittisiin tarkoituksiin. Ehkä tunnetuin esimerkki on holokaustin kieltäminen.
”Kun valehtelu on näinkin syvällä viranomaisissa, päättäjissä ja mediassa, että se kattaa useat sukupolvetkin, se selittää kyseisten tahojen nykytilan tässä erikoisessa maailmantilanteessa mitä nyt elämme.”
Valeuutissivusto MV-lehti julkaisi 2016 juttusarjan Suomen vaietusta muinaishistoriasta. Lähtökohtana oli hiljattain perussuomalaisista erotetun kansanedustajan Ano Turtiaisen blogikirjoitus, joka siteerasi netissä kiertävää tekstiä muinaiskuninkaista. Aihe levisi useisiin oikeistopopulistisiin vastamedioihin.
Pseudohistoriaa voidaan koettaa käyttää tämän päivän poliittisiin tarkoituksiin. Ehkä tunnetuin esimerkki on holokaustin kieltäminen. Reima Välimäki sanoo, että tarinat muinaisesta suuruudesta on mahdollista liittää tämän päivän nationalismiin ja etnistä yhtenäisyyttä ajavaan ideologiaan.
”En nyt sano, että ihminen ryhtyy fasistiseen vallankumoukseen, kun lukee teorioita muinaisista kuninkaista, mutta niillä on poliittisen käytön potentiaali. Kuvitelmaan muinaisesta suuresta valtakunnasta sisältyy radikaalin nationalismin sävy: kansa ei tiedä historiaansa, emmekä saa olla ylpeitä menneisyydestämme.”
Välimäki painottaa, että kaikki pseudohistoriakeskusteluihin osallistuvat eivät edusta oikeistopopulismia, vaan mukana on ihmisiä, jotka vastustavat sitä jyrkästi. Osa edustaa ”rajatietoskeneä”, jossa ollaan monenlaisen salatiedon äärellä.
Monissa keskusteluissa muinaissuomalaisuudesta piirretään kaunis kuva. Natiivisuomalaiset olivat luonnon kanssa sopusoinnussa elävä, hirvet ratsuikseen kesyttänyt shamanistikansa, jonka sivistyksen ja kulttuurin valloittaja tuhosi, samoin kuin kävi Amerikan alkuperäisväestöille.
QAnonin ja muiden salaliittoteorioiden kannattajat ovat toistaneet hokemaa ”ota itse selvää” tai ”tutki itse”. Pitää irrottautua virallisista auktoriteeteista ja penkoa totuus esiin. Pseudohistorian keskustelut muistuttavat tässä ilmastonmuutoksen kieltämistä tai rokotevastaisuutta.
”Taustalla on hyvin pintapuolinen ajatus tiedosta. Sen mukaan yksittäinen henkilö voi ohittaa usean tieteenalan vuosikymmenten keskustelun, ottaa selkoa niin arkeologiasta, kielitieteestä kuin genetiikasta ja tehdä kaikista poikkeavan tulkinnan ja löytää totuuden”, Reima Välimäki sanoo.
Salaliittoteorioiden perusristiriita on käsitys, että yhteiskunnassa olisi mahdollista pitää kokonaan salassa isoja asioita jopa vuosisatojen ajan, ja siitä huolimatta yksittäisellä ihmisellä olisi googlettamalla mahdollisuus löytää salattu totuus.
Välimäki muistuttaa, että mitä tahansa menneisyyttä koskevaa villiä avausta ei saa tuomita pseudohistoriaksi. Tiede etenee koko ajan, ja asioista tulee uutta tietoa, joskus mullistavaakin. Myös luotettavan tieteen kentälle mahtuu valtavirrasta poikkeavia tulkintoja ja kiistanalaisia näkemyksiä, ja myös tutkimusta, joka myöhemmin osoitetaan virheelliseksi.
Pseudohistoriassa kyse on eri asiasta. Se ei oikeasti pyri selvittämään totuutta tieteen kriteereillä. Se ei kelpuuta kritiikkiä eikä noteeraa tietoa, joka ei sovi sen tulkintoihin.
”Jos tutkimuksen valtavirta on moneen kertaan perannut jotain ajatusta läpi ja vuosikymmenestä toiseen todennut, että sille ei ole mitään perusteita, sitä voi hyvin pitää pseudotieteenä.”
Yhdestä asiasta Välimäki on pseudohistoriallisten teorioiden esittäjien kanssa samaa mieltä. Meillä opetetaan koulussa tosi vähän esihistoriaa tai varhaista historiaa.
”Esimerkiksi lukiossa Suomen historia ennen vuotta 1809 on vain valinnaisena kurssina, mikä on käsittämätöntä.”
Välimäen mukaan valtavirran historiakulttuuri on hyvin tiukasti kiinni itsenäisyyden ajassa, erityisesti talvisodan ja jatkosodan kohtalonhetkissä. Jos Suomen alueen varhaisempaa historiaa käsiteltäisiin enemmän, se voisi hillitä spekulaatioita.
Suomalaisia historiantutkijoita ja arkeologeja on hyvin vähän läsnä Youtubessa. Siellä kenttä on jätetty villeille teorioille.
”Toki jos tällainen neljääkymmentä lähestyvä dosentti ryhtyy videobloggaamaan, se huvittaa nuorisoa, mutta luulen, että tutkijoiden ja opettajien pitäisi ottaa sitä kenttää enemmän haltuun.”
Lähteenä on käytetty myös Inkeri Koskisen tietokirjaa Villi Suomen historia: Välimeren Väinämöisistä Äijäkupittaan pyramideihin (Tammi, 2015).
Muokattu 9.4.2021 kello 13.52: Muokattu tekstikohtaa, jossa mainitaan Myytinkertojat-kanava. Youtube-kanavan sisällöissä ei kiistetä ilmastonmuutosta itsessään, vaan ihmisen rooli sen pääasiallisena aiheuttajana.