STT:n päätoimittaja arvostelee HS:n päätoimittajaa: ”Oudoksun, ettei hän vastaa poliisille, tiesikö hän ja kuka teki päätöksen”
Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-jutusta alkaneessa rikosprosessissa ei ole selvinnyt, tiesikö vastaava päätoimittaja Kaius Niemi jutusta ennen sen julkaisua. Entä kuka teki päätöksen julkaista juttu?
Suomessa on kuluneen viikon aikana puitu Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen roolia Viestikoekeskus-jutussa ja siitä alkaneessa rikosprosessissa.
Niemi kieltäytyi lehden Viestikoekeskus-juttua käsitelleessä esitutkinnassa vastaamasta rikosasiaa koskeviin kysymyksiin. Niemeltä kysyttiin esitutkinnassa muun muassa siitä, missä määrin hän aikoo ottaa vastuun jutusta ja siitä, miten juttu syntyi. Niemi vetosi vastauksissaan itsekriminointisuojaan ja lähdesuojaan. Itsekriminointisuojan mukaan rikoksesta epäiltyä tai syytettyä ei saa pakottaa tai painostaa tunnustamaan syyllisyyttään tai muuten myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen.
Helsingin Sanomat (HS) julkaisi vuonna 2017 artikkelin Puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta. Kahta jutun kirjoittanutta toimittajaa ja silloista politiikan toimituksen vt. esimiestä syytetään nyt turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksestä. Syyttäjä vaatii heille vähintään puolentoista vuoden ehdollisia vankeusrangaistuksia.
Syyttäjä päätti jättää syyttämättä Niemeä ja HS:n toimituspäällikkö Esa Mäkistä. Syyttäjä ei löytänyt näyttöä sille, että Niemi olisi tiennyt Viestikoekeskus-jutusta ennen sen julkaisua.
Uutistoimisto Suomen Tietotoimiston (STT) päätoimittaja Minna Holopainen jätti syyskuun lopussa määräajaksi paikkansa Päätoimittajien yhdistyksen PTY:n puheenjohtajana, jotta voi esittää julkisesti mielipiteensä Niemen toiminnasta Viestikoekeskus-jutun oikeusprosessissa. Holopainen kirjoitti aiheesta useita viestejä Twitteriin.
STT:n suurin omistaja on Sanoma Media Finland, joka kustantaa Helsingin Sanomia.
Millaista kritiikkiä esität Kaius Niemeä kohtaan, Minna Holopainen?
”Oudoksun, että vastaava päätoimittaja ei vastaa poliisille siitä, tiesikö hän jutusta ja kuka teki päätöksen julkaisusta. Sen jälkeen voi helposti päätyä tilanteeseen, että vastaava päätoimittaja ei ole oman vastaamattomuutensa takia syytettynä, mutta toimittajat ovat, koska heidän nimensä on jutussa.”
Mitä Niemen olisi mielestäsi pitänyt tehdä toisin?
”Mielestäni hänen täytyy kantaa vastuu etenkin, jos on tiennyt jutusta. Vastuun kantaminen alkaa poliisin esitutkinnasta.”
Miksi päätoimittajan pitää tällaisessa tilanteessa ottaa vastuu?
”Toimittajan pitää aina voida luottaa siihen, että riskialttiissa jutuissa päätoimittaja on selkänojana. On voitava ennakoida, että päätoimittaja on jutun takana, kun siitä on kerrottu hänelle.”
Päätoimittajien korkeita tuloja on usein perusteltu vastuunkannolla. Onko Niemen tehtävänkuva toteutunut?
”En lähde tällä tarkkuudella arvioimaan kollegan tilannetta. Yleisellä tasolla olen joskus miettinyt, onko toimituksen johtamisessa liiketoimintavastuu korostunut niin, että juridinen vastuu on jäänyt sen varjoon.”
Mitä Niemi voisi mielestäsi tehdä vielä korjatakseen tilanteen?
”En lähde siinä neuvomaan. He ovat valinneet oman puolustusstrategiansa, jossa jostain syystä julkaisupäätöksen tekijää ei kerrota, vaikka toimittajien nimet ovat tiedossa.”
Voivatko toimittajat jatkossa Suomessa luottaa päätoimittajien vastuunkantoon?
”Se on jokaisessa toimituksessa läpikäytävä asia. Päätoimittajien täytyy käydä keskustelu oman toimituksensa toimittajien kanssa.”
Voiko yleisö luottaa mediaan ja sen toiminnan läpinäkyvyyteen?
”Luottamuksen voi vain ansaita. Yleisön luottamus on asia, jonka eteen meidän täytyy mediassa työskennellä joka päivä. Siihen on monia tapoja, jotka koskevat uutisten sisältöä ja median toimintatapoja. Vastuu tulee kantaa sekä arkisessa työssä että kriisitilanteissa.”
Miksi koit puheenjohtajuudesta määräajaksi luopumisen tarpeelliseksi?
”Se liittyy pelkästään siihen, mitä itse ajattelen puheenjohtajan roolista yhdistyksessä. Jos olisin puheenjohtaja jossain muussa yhdistyksessä, oli se sitten harrastustoimintaa tai mitä tahansa, ja olisin samalla tavalla julkisuudessa arvioinut jäsenten toimintaa, siirtyisin sivuun samalla tavalla.”
Alalla on siis tärkeä käydä tällaista keskustelua? Eikö sitä voi käydä, jos on sitoutunut esimerkiksi yhdistykseen?
”Kunkin median on hyvä seurata muiden medioiden toimintaa myös uutissilmin, ja ensisijainen kanava siihen on tietysti journalismin tekeminen.”
”Ilman muuta pitää voida keskustella, ja siksi halusin nyt nostaa asian keskusteluun.”
Olen pyrkinyt välttämään sitä mielikuvaa, että julkaisuratkaisut tehdään huutoäänestyksellä päätoimittajien kesken. Päätoimittajat ovat riippumattomia toisistaan ja jokainen tekee oman julkaisun ratkaisut. Sivusta on usein vaikea tietää, mitä ratkaisujen takana on. En kovin vähillä tiedoilla lähde arvioimaan toisen tekemiä päätöksiä, koska huutokuoroa ei mielestäni tarvita.“
”Asiallista keskustelua tarvitaan, kun on sen paikka. Kynnys pitää harkita ja minulla henkilökohtaisesti se ylittyi nyt.”
Olisiko sananvapauslakiin ja päätoimittajan rooliin siinä ajankohtaista tehdä muutoksia?
”Ymmärtääkseni oikeustieteilijätkin ovat pohtineet päätoimittajarikkomusta, jonka nojalla vastuu aika harvoin toteutuu. Juristit osaavat paremmin arvioida, mitä muutoksia pitäisi tehdä. Viestikoekeskusjutun tapauksessakin päätoimittajarikkomus oli vanhentunut jo tutkinnan aikana, eli ehkä siinä on joku valuvika. Ehkä myös rangaistusasteikossa on epäsuhtaa, kun vertaa päätoimittajarikkomuksesta kovimmillaan lankeavaa rangaistusta konkreettisiin jutusta saataviin rangaistuksiin.”
Päätoimittaja voidaan nykyisen sananvapauslain mukaan tuomita sakkoihin päätoimittajarikkomuksesta, jos hän laiminlyö tahallaan tai vahingossa johtamis- ja valvontavelvollisuutensa ja myötävaikuttaa rikoksen syntymiseen, vaikka ei olisi itse rikoksen tekijä tai osallinen.
Vähimmäisrangaistus turvallisuussalaisuuden paljastamisesta on neljä kuukautta ja enimmäisrangaistus neljä vuotta vankeutta.
Vuoteen 2004 asti vastaava päätoimittaja oli aina vastuussa julkaisussa tehdystä rikoksesta, jollei muuta pystytty näyttämään. Nykyään vastaavan päätoimittajan syyllisyys on näytettävä toteen muiden syytettyjen tapaan.
”Ymmärrän miksi lakiuudistus on vuonna 2004 tehty. Vastuullisessa mediassa – Helsingin Sanomissa ja muualla – pyritään yleensä vilpittömästi toimimaan sen mukaan, että päätoimittaja kantaa vastuuta työn johtamisesta, ohjeistamisesta ja vuorovaikutuksesta toimituksen kanssa. Päätoimittaja nostaa käden pystyyn, jos toimittajat ovat toimineet kuten pitäisi, eli tunnistaneet riskin ja kertoneet hänelle. Päätoimittaja on vastuussa siitä, miten hän sen jälkeen toimii päätöksen tekemisessä ja siinä tilanteessa, kun viranomaiset puuttuvat tilanteeseen aiheesta tai aiheetta.”
Kaius Niemi kertoo olevansa lähtökohtaisesti Holopaisen kanssa samaa mieltä siitä, että vastaavan päätoimittajan tulee ottaa vastuu julkaistuista jutuista. Niemen mukaan Helsingin Sanomissa toimitaan normaalitilanteissa Holopaisen kuvailun mukaan.
”Viestikoekeskuksen tapaus on ainutlaatuinen ihan kansainväliselläkin tasolla. Se on vaatinut poikkeuksellista vastuunkantoa, ja olen toiminut toisin kuin normaalisti.”
Syynä on Niemen mukaan se, että toimittajan kotiin tehtiin kotietsintä, jossa takavarikoitiin työvälineitä. Esitutkinnassa Niemi tai muut epäillyt eivät tienneet, millaisia tietoja laitteista on saatu purettua. Lisäksi rikosnimikkeet olivat vankilatuomiotasoa ja epäillyt laitettiin ilmaisukieltoon. Epäillyt eivät voineet siis keskustella asiasta toimituksen sisälläkään.
”Näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa olemme päättäneet vaieta kuulusteluissa ja ajatelleet, että tuomme kantamme esiin loppulausunnossa.”
Niemi kokee kuitenkin ottaneensa vastuuta tilanteessa.
”On ollut riski, että vielä huomattavasti laajempi osa toimituksen toimittajia voisi joutua epäiltyjen joukkoon. Alun perin meillä oli epäiltynä kolme toimittajaa, ja esitutkinnassa se kasvoi viiteen. Hiljaisuudella on lähtökohtaisesti pidetty huolta toimituksesta. Malli, jota Holopainen esittää, on silloisen arvion perusteella sisältänyt merkittäviä riskejä siihen, että epäiltyjen joukko kasvaisi. Toinen merkittävä syy hiljaisuuteen on lähdesuoja.”
Niemen mielestä nyt käytävä keskustelu on tarpeellinen, ja hän luottaa jatkossakin suomalaisten päätoimittajien vastuun kantamiseen.
”Luotan siihen, että suomalaisissa medioissa päätoimittajat haluavat kantaa vastuuta ja lunastavat toimituksen luottamuksen päivittäin uskaltamalla tehdä rohkeaa journalismia, vaikka se johtaisi juridisiin toimenpiteisiin. Tästä tapauksesta voimme varmasti oppia jotain. Syyttäjän päätös nostaa kolme syytettä oli meille suuri pettymys ja järkytyskin, mutta toisaalta oikeudenkäynti on vasta alkamassa. Vastaavana päätoimittajana olen sitoutunut tähän prosessiin hyvin vakaasti.”
Niemi ei ota kantaa siihen, tiesikö hän Viestikoekeskus-jutusta ennen sen julkaisua.
”Näihin asioihin tulee valoa oikeudenkäynnin aikana, kunnioitamme oikeusprosessia. Vaikka keskustelu käy kiivaana, haluaisin painottaa sitä, että oikeudenkäynti on vasta alkamassa. Twitterissä ja lehtien palstoilla käytävä keskustelu ei vaikuta puolustukseemme. Tärkeintä on se, että tämän kolmikon syytteet kaatuvat. Yksikään heistä ei ole ollut julkaisuvastuussa tämän tasoisesta jutusta. Luotamme oikeuslaitokseen.”