25 vuotta sitten

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Suomessa kulutetaan tekstiileihin ja vaatteisiin vähemmän rahaa kuin missään muussa Euroopan maassa. Kulutus on vähäisintä sekä suhteellisesti että markkamäärissä mitattuna.

Suomalainen kuluttaa kaksi kertaa vähemmän vaatteisiin kuin saksalainen, luxemburgilainen, belgialainen tai itävaltalainen keskivertokuluttaja ja 36 prosenttia vähemmän kuin eurooppalaiset keskimäärin.

Vielä kaksi vuotta sitten, kun EU:n tekstiili- ja vaatealaa seuraava organisaatio (OETH) edellisen kerran selvitti asiaa, Kreikka ja Irlanti jäivät vaatekulutuksessa Suomesta jälkeen. Nyt eivät enää nekään.

”Kysymys on pukeutumiskulttuurista, meillä se kuoli 1970-luvulla”, väittää johtaja Veli-Matti Kankaanpää Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:stä.  Hänestä suomalaiset eivät enää välitä siitä, miten he pukeutuvat. Italialaiset tai belgialaiset eivät voisi kuvitellakaan kulkevansa sellaisissa rytkyissä kuin suomalaiset, Kankaanpää arvelee.

Suomessa tekstiili- ja vaatetuskulutus putosi laman aikana yli neljänneksellä, eikä taloudellinen elpyminen ole nostanut kulutusta edes lamaa edeltävälle tasolle.

Sekin, mitä kulutetaan, on usein tuontitavaraa. Tänä vuonna tuontivaatteiden osuuden lasketaan nousevan 76 prosenttiin.  Lukua nostavat ruotsalaiset vaatekaupat, jotka eivät juuri osta Suomesta vaan tuovat Kauko-idästä Ruotsin kautta. 

SK 34/1997 Arja Piispa: ”Suomalaiset kulkevat lumpuissa”, 22.8.1997.


Vuonna 1972

Saksalaislehti on laskenut Münchenin kisojen maksavan enemmän kuin kaikki tähänastiset olympialaiset yhteensä. Mekin näin kisojen aluksi puhumme taloudellisista arvoista. Joku on kuiskinut, ettei olympialainen kultamitali olisikaan kultaa. Onko vai ei? 

”Tunnearvo on entinen”, vakuuttaa Tapio Rautavaara punnitessaan Lontoon kisojen keihäskultamitalia kämmenellään. Tapsa on raaputtanut mitaliaan, joten hänellä ei ole turhia illuusioita sen karaateista ihan sisintä myöten. 

SK 34/1972 Maija Dahlgren: ”Ulkokullatut kultamitalit”, 25.8.1972.