Pahoinvoinnista tuli bisnestä: Sijoittajat käärivät tuottoa – mutta vain, jos hyvinvointi kasvaa

Työkuntoa kohotetaan, huostaanottoja vähennetään ja maahanmuuttajia työllistetään.

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Sinulta odotetaan: Sitoutumista projektiin. Motivaatiota, oikeaa asennetta. Aktiivisuutta. Fyysisen harjoittelun kirjaamista jopa päivittäin, painon päivitystä kuukausittain.

”Tämä on aloitus loppuelämälle”, Dine Renfors sanoo.

Irmeli Laine silmäilee tekstiä ja kuuntelee innostuneena Renforsia, liikunnanohjaajaa ja henkilökohtaista kuntovalmentajaa. Laine on 60-vuotias, valmis elintapojen remonttiin.

Mutta sitä ennen on hallittava mobiilisovellukset. Laine selaa kännykkäänsä. Liikunta ja paino kirjataan Wellmoon ja jokainen suupala valokuvataan MealTrackeriin. Renfors seuraa sovelluksista tuloksia, ohjaa syömistä ja kuntoilua.

On maaliskuinen torstai, kello käy yhtätoista. Laine on työpaikallaan Lounais-Suomen maistraatissa Turussa, vieressään kolme yli viisikymppistä työkaveria.

Naisia viritetään tehokkaampaan työkuntoon sijoittajien rahoilla.

Rahoittajina ovat Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra, sijoittaja Henri Kulvik ja Me-säätiö eli peliyhtiö Supercellin perustajat Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja.

Sijoittajat saavat tuottoa, jos Irmeli Laine ja muut työntekijät voivat paremmin ja sairastavat vähemmän. Jos eivät, sijoittajat menettävät rahansa.

Työnantaja eli valtio maksaa vain tuloksista.

Uutta hyvinvoinnin rahoitusmallia levitetään vauhdilla ympäri Suomea. Odotukset ovat korkealla. Sen avulla maahanmuuttajat työllistyvät nopeasti, lasten huostaanotot vähenevät ja ikääntyvät voivat asua nykyistä pidempään itsenäisesti kodeissaan.

Äkkiseltään malli tuntuu kuin tilaustyöltä kuntien ja valtion taloudelliseen ahdinkoon.

 

Irmeli Laine sanoo, että hiihto on hänen intohimonsa. Hän on tehnyt ladun kotinurkilleen, sänkipelloille Nousiaisissa, ja hiihtänyt talvella ainakin tunnin päivässä.

Dine Renfors ilahtuu: ”Todella hyvä.”

Muutkin Laineen tulokset Aino Health Management -yrityksen mittauksissa ovat loistavia. Paino on 60 kiloa, kuntotestin tulos ”erinomainen”. Laineen ei tarvitse laihtua, mutta hän kärsii selkävaivoista ja haluaa vahvistaa tukirangan lihaksistoaan.

”Mikseivät kaikki maistraatin työntekijät päässeet elintapojen remonttiin?” Laine kysyy.

”Aika moni ei halunnut”, Renfors vastaa.

Lounais-Suomen maistraatissa on noin 90 työntekijää, joiden keski-ikä on yli 50 vuotta. Ketään ei voi pakottaa muutokseen. Joka viides työntekijä kieltäytyi kuntotestistä. Joka kolmas sai kutsun lihaskunto- ja painonhallintaryhmiin, ja kutsutuista puolet lähti mukaan.

Yleensä elintapojen remontit kiinnostavat niitä, jotka huolehtivat muutenkin itsestään.

Laine on työskennellyt maistraatissa viisitoista vuotta holhoustoimen esittelijänä eikä edes muista, milloin on viimeksi ollut sairauden vuoksi pois töistä. Jokusen vatsataudin ja flunssan hän on sairastanut.

Hänestä maistraatin työntekijät ovat etuoikeutettuja, koska he pääsivät mukaan Suomen ja koko Pohjoismaiden ensimmäiseen Sibiin, Social impact bondiin.

 

Turunmaan, Porin ja Turun maistraatit yhdistyivät Lounais-Suomen maistraatiksi vuonna 2012. Yt-neuvottelut olivat alkuvuodesta 2015. Myös maistraatin päällikkö jäi eläkkeelle.

Työtyytyväisyyskyselyssä Lounais-Suomi oli maistraateista kehnoin. Sairauslomat olivat pitkiä ja verottivat maistraatin työtä.

Jotain oli tehtävä.

Mika Pyykkö, Sitran johtava asiantuntija, oli kiertänyt esittelemässä uutta tulosperusteista rahoitusmallia Sibiä valtion virastoille, kunnanjohtajille ja sairaanhoitopiireille. Lähes 200 taholle, eikä rohkeita edelläkävijöitä ollut löytynyt.

Pyykkö oli ihmeissään. Mikseivät valtio ja kunnat halunneet kehittää toimintatapojaan ja kokeilla ehkäisevän työn rahoitusmallia, jossa ne maksaisivat vain tuloksista?

Työhyvinvointi-Sibille perustettiin rahasto. Sitralta tulee alle puolet rahaston arvosta, korkeintaan 1,5 miljoonaa euroa, ja Me-säätiöltä 250 000 euroa. Kulvikin osuus on ”pienin”. Rahasto suljetaan ensi syksynä.

Valmentajiksi palkattiin neljä yritystä, jotka aluksi veloittavat vain kulunsa.

Trainers’ House kouluttaa esimiehiä. Tietotaito Group parantaa ilmapiiriä. Headstedilla on verkko-ohjelmia stressiin, huoliin ja unettomuuteen. Aino Health Management keskittyy terveyteen ja kuntoon. Kutakin työntekijää valmennetaan 300 eurolla vuodessa.

Lounais-Suomen maistraatti ilmoittautui ensin. Kokeilu alkoi toukokuussa 2015.

Savon koulutuskuntayhtymä ja Aleksia-liikelaitos Nurmijärveltä lähtivät mukaan talvella 2016. Kaikkiaan kokeilussa on 1 300 työntekijää, joista kukin oli sairauden vuoksi pois keskimäärin 13,7 työpäivää vuodessa.

Menetetty työpäivä maksaa keskimäärin 350 euroa. Jos sairauspäivät vähentyvät, valtio maksaa rahastoon puolet jokaisen säästetyn työpäivän hinnasta työntekijöiden määrällä kerrottuna.

Kolmen vuoden päästä sairauspäiviä maistraatissa saa olla vain yhdeksän. Silloin sijoittajat saavat takaisin pääomansa ja 70 prosenttia tuotosta. Lopun voiton kuittaavat valmentajat ja Epiqus, rahastoa hallinnoiva yhteiskunnallinen yritys.

Mika Pyykön mukaan sijoittaja voi saada jopa kymmenen prosentin tuoton.

 

Työhyvinvointivalmennus vaikutti monipuoliselta, ja Aija Häggblom innostui.

Hän on 61-vuotias ja työskentelee toimistosihteerinä Lounais-Suomen maistraatissa. Hän kokeili ensin Aino Health Managementin terveyspuhelinta, jota moni työkaveri vieroksui, sillä sen pelättiin heikentävän työterveyshuoltoa.

Häggblom kysyi verenpaineesta ja oli tyytyväinen sairaanhoitajan vastaukseen.

Sen jälkeen hän aloitti Headsteadin verkko-ohjelman stressin lievittämiseksi. Hänestä ohjelma oli liian työläs, joten se jäi kesken.

Aino-yrityksen kuntotestiin hän osallistui mielellään. Tulos oli ”huono”.

”Odotettua, sillä en ole voinut juosta pariinkymmeneen vuoteen”, hän selittää.

Hän sairasti rintasyövän, käteen tuli rasvapatti, kummatkin polvet leikattiin. Viime vuosina sairauspäiviä kertyi 26:sta yli 60:een. Mutta minkäs teet, hän sanoo. Syöpää ja polvien lonksumista ei ehkäistä työhyvinvoinnilla.

Nyt Häggblom on valmis muutokseen. Lihaskuntoa voisi kohentaa kyykkäämällä ja laihtua ”niin, että vaatteet jäävät suuriksi ja uudet pitää ostaa”.

Aikaa on, sillä hän jäi marraskuussa osa-aikaeläkkeelle.

Aija Häggblom asuu Kaarinassa ja käy töissä Turussa vain joka toinen viikko.

 

Nykyisin kaikkea pitää mitata, jotta voidaan arvioida hinta.

Sairauspäivät on helppo laskea. Yksittäiset poissaolot tosin korostuvat pienellä työpaikalla, kuten Lounais-Suomen maistraatissa. Vastaavasti poissaolot vähenevät, jos paljon sairastelevat työntekijät irtisanotaan tai työnnetään eläkkeelle.

Mutta työhyvinvoinnista sairauspäivät eivät kerro riittävästi. Mittareita pitäisi olla enemmän, kuten koettu hyvinvointi, professorit Heikki Hiilamo ja Juho Saari sanovat.

Työhyvinvointi-Sib on laatuaan ensimmäinen. Sib-mallia on ylipäätään kokeiltu vasta viime vuosina, vaikka uusseelantilainen taloustieteilijä Ronnie Horesh kehitti sen jo vuonna 1988.

Käynnissä tai suunnitteilla on 84 Sibiä ympäri maailmaa, tuloksia on vain harvoista.

Ensimmäinen käynnistyi Peterboroughin vankilassa Britanniassa syksyllä 2010. Kolme tuhannen vangin ryhmää saisi tukea, jotta eivät uusisi rikoksiaan.

Ykkösryhmän uusintatuomiot laskivat 8,4 prosentilla vuodessa. Tukea laajennettiin muille vangeille, jolloin verrokkiryhmä katosi. Toisen ryhmän tulos selviää ensi kesänä, kolmas ryhmä peruttiin. Kahden ryhmän uusintatuomioiden on laskettava yli 7,5 prosentilla, jotta sijoittajat eivät menetä rahojaan.

Vaikka vanki-Sib jäi tyngäksi, sitä on pidetty menestyksenä.

Toisin kävi Yhdysvalloissa. Vuonna 2012 investointipankki Goldman Sachs rahoitti Sibiä, jolla yritettiin vähentää alaikäisten uusintatuomioita kymmenellä prosentilla Rikers Islandin vankilassa New Yorkissa. Pankki menetti rahansa.

Goldman Sachs otti uuden riskin.

Syksyllä 2013 pankki ja sijoittaja J. B. Pritzker rahoittivat esikouluohjelmaa, jolla pyrittiin vähentämään eritysopetusta Utahin osavaltion kouluissa. Lapset karsittiin ohjelmaan sana- ja kuvakokeella. Ohjelmaan päätyi 110 lasta, joiden otaksuttiin tarvitsevan erityistä tukea.

Vuoden kuluttua selvisi, että vain yksi ohjelman lapsista tarvitsee erityisopetusta.

Sijoittajat saavat 95 prosenttia Utahin oletetuista säästöistä. Ensimmäisen kouluvuoden tuotto sijoittajille oli vajaat 240 000 euroa.

Epäilykset mittarista heräsivät vasta myöhemmin.

Sanomalehti The New York Times kertoi, että asiantuntijoiden mukaan sana- ja kuvakoe ei edes mittaa erityisopetuksen tarvetta. Osa lapsista päätyi esikouluohjelmaan vain siksi, että koe oli englanniksi eivätkä he osanneet kieltä tarpeeksi hyvin.

 

Sairauspäivät vähenevät, kun johtamista kehitetään ja työpahoinvointi kitketään.

Anne Oksanen, 52, työskenteli holhoustoimen vastuualueen päällikkönä, kun hän osallistui Trainers’ Housen kursseille. Siellä esimiehiä patisteltiin juttelemaan työntekijöiden kanssa useammin ja kysymään ainakin yhdeltä alaiselta viikottain, mitä kuuluu.

Oksanen opetteli käyttämään Aino Health Managementin tietokoneohjelmaa, joka hälyttää työntekijän toistuvista sairausjaksoista. Silloin on oltava hienovarainen. Ei saa kysyä, miksi olet ollut poissa, vaan ”voisiko työpaikalla tehdä jotain toisin, jotta voisit paremmin”.

Tietotaito-yrityksestä opastettiin, kuinka työyhteisön pelisäännöt luodaan.

Oksanen oppi sovittelemaan työntekijöiden tulehtuneita suhteita ja selvittämään, johtuuko poissaolo harmituksesta vai uupumuksesta. Kiire maistraatissa on kasvanut, sillä yt-neuvottelujen jälkeen kourallinen työntekijöitä siirtyi eläkkeelle.

Oksanen kuvailee työtään ”paineistetuksi ja vaativaksi, josta on vaikea palautua”.

Huhtikuun alussa hänestä tuli koko Lounais-Suomen maistraatin päällikkö. Itseään on johdettava entistä paremmin. Myös elintavoista on huolehdittava, ja siksi Oksanen osallistuu Aino-yrityksen lihaskuntoryhmään.

Hän istuu Dine Renforsin luona ja pohtii stressiään.

”Olisiko jotain vyötä, jolla voisi mitata stressitason vaihtelua päivän aikana? Minulla on paljon kokouksia ja työtä, ja joskus iltaisin tuntuu, etten palaudu.”

Renfors ei usko, että Aino-yrityksellä on sellaista laitetta. Hän kysyy Oksasen nilkasta, joka venähti työpaikan portaikossa tammikuussa.

Oksanen oli sairauslomalla vain puolitoista viikkoa. Sen jälkeen hän teki etätyötä, kunnes palasi nilkuttaen töihin.

 

Jotain uutta on keksittävä.

Yhteiskunnan ongelmat ovat niin suuria, etteivät valtion ja kuntien rahat riitä.

Suomesta on tullut pahoinvoinninpoistoyhteiskunta, jossa ei satsata ehkäisevään työhön, vaikka kannattaisi. Hyväntekeväisyys ei myöskään kuulu Suomeen. Valtion ja kuntien pitäisi ostaa yhä enemmän tuloksia, ei pelkkiä työsuorituksia.

Siksi Sib-mallia kannattaa kokeilla, asiantuntijat ja sijoittajat sanovat.

Ammattisijoittaja Henri Kulvik seurasi Britanniassa maailman ensimmäistä Sibiä ja halusi olla mukana, kun työhyvinvointi-Sibiä alettiin kehittää.

”Tykkään olla synnyttämässä uutta. En ole asettanut tuottorimaa sijoitukselle.”

Me-säätiön perustaja Ilkka Paananen sanoo, että Sib on hyvä esimerkki uudesta tavasta, jolla pyritään parantamaan hyvinvointia. Säätiö on toiminut viime keväästä lähtien lasten, nuorten ja perheiden puolesta.

Jos Sib-malli toimii, sitä voi levittää laajemmin yhteiskuntaan, Paananen sanoo.

Uusia Sibejä käynnistyy jo syksyllä. Lasten huostaanottoja aletaan vähentää sijoittajien rahoilla ainakin Mäntsälässä, Tampereella, Heinolassa, Hämeenlinnassa ja Konnevedellä.

Vähintään parituhatta maahanmuuttajaa aiotaan kurssittaa puolen vuoden Sibillä, joka vastaa nykyistä vuoden kotoutumiskoulutusta. Jos maahanmuuttaja työllistyy, hän maksaa veroja eikä tarvitse työmarkkinatukea. Valtio saa ”tuplakertymän”.

Säästöä syntyy kolmessa vuodessa jopa kymmeniä miljoonia euroja.

Mutta Sib-malli herättää kysymyksiä.

Kielivätkö Sibit siitä, että yhteiskunnan eriarvoisuus kasvaa ja rikkaat tahtovat kiillottaa brändiään sijoittamalla hyvään?

Miksei lasten pahoinvointiin satsata verorahoja vaan siitä tehdään bisnestä, jossa sijoittajat voivat voittaa?

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo Helsingin yliopistosta toteaa, ettei julkisesti järjestetty ja kustannettu malli ole välttämättä parempi kuin yksityisellä rahalla tuotettu.

”Onko paha, jos joku hakee sijoitukselleen voittoa?” Hiilamo pohtii.

”Tarvitaanko väliin sijoittaja, joka tekee hyvää bisnestä?” sosiologian professori Juho Saari Itä-Suomen yliopistosta kysyy.

 

Ensiarvio maistraatin Sibistä tulee kohta.

On lähes ihme, jos sairauspäivät eivät vähene.

Vuonna 2014 maistraatin työntekijällä oli keskimäärin 13,9 sairauspäivää ja vuonna 2015 enää 9,9. Ensimmäinen Sib-vuosi on toukokuusta 2015 huhtikuun 2016 loppuun. Sitä verrataan edeltävään vuoden jaksoon.

Sairauspäivät olivat siis laskussa jo ennen Sibin valmennusta.

Ensimmäisenä Sib-vuonna maistraattia johti Auli Peltoniemi, Sisä-Suomen maistraatin päällikkö. Työtehtäviä selkeytettiin, osapäivä- ja etätyötä lisättiin. Peltoniemi kertoo, että maistraatin holhoustoimi sai ”aikaiseksi paljon enemmän palveluja” kuin aiemmin.

Kukaan ei tiedä, miksi sairauspäivät laskivat ja työn tehokkuus lisääntyi. Olisiko Peltoniemi saanut aikaan muutoksia joka tapauksessa, ilman Sibiä?

Vai tuottiko juuri Sibin valmennus tuloksia?

”Lopputulosta on vaikea arvioida”, professori Heikki Hiilamo sanoo.

”Valtio ja kunnat eivät vielä tiedä, mitä Sibeiltä pitäisi tilata. Olisiko syytä perustaa vaikka puolueeton neuvosto, joka arvioisi Sibien onnistumista?” professori Juho Saari pohtii.

 

Irmeli Laine kertoo, että hän on kävellyt. Dine Renfors näkee sen Wellmo-sovelluksesta: keskimäärin 10 800 askelta päivässä, huippuna lähes 20 000.

Silloin Wellmo ilmoitti: ”Olet ylittänyt tavoitteesi.”

Lainetta huvitti. Viime kesänä hän käveli 13 000 askelta päivässä, parhaimmillaan 32 000. Hän on aina liikkunut paljon. Mutta lihaskuntoa pitäisi erityisesti vahvistaa, ja siksi hän tutkii kiinnostuneena Renforsin laatimaa harjoitusohjelmaa.

Askelkyykkyä, lankkua, vartalon kiertoa. Niistä hän selviytyisi. Punnerruksesta ei, sillä liike sattuu olkapäihin. Sen hän jättäisi tekemättä.

Irmeli Laine ja Aija Häggblom vertailivat työpaikalla ohjelmiaan.

Häggblom oli yllättynyt. Hänelle oli määrätty askelkyykky käsipainoilla ja punnerrus, jossa käsi pitää nostaa ylös. Hänestä liikkeet ovat liian vaikeita aloittelijalle. Askeltavoitteeksi hän oli asettanut 10 000 päivässä, ja siihen hän ei ollut yltänyt.

Häggblom oli valokuvannut ruoka-annoksensa, jos oli muistanut. Muuten hän oli kirjannut syömisensä, ja Renforsin mielestä ruokailu oli ”ihan ok”.

Aija Häggblomin mielestä Sib ei ole tuonut muutosta.

Irmeli Laine tuntee virkistyneensä. Myös esimiehet ovat hänestä terästäytyneet, ottaneet henkilöstöasiat vakavammin kuin ennen. He keskustelevat, kysyvät viikkopalavereissa, mitkä ovat työntekijöiden ”fiilispisteet”.