Leena Krohn hämmästelee influenssereita

Kirjailija Leena Krohn hämmästelee Parnasson 3/2026 henkilöhaastattelussa influensserikulttuurin nousua ja seksuaalissävytteisen verkkosisällön valtavirtaistumista.

79-vuotiaan Krohnin Näköisyys (Teos) tarkastelee nähdyksi tulemisen tarvetta ja ihmisen taipumusta rakentaa kuvaa itsestään muiden katseille. Vaikka teos sijoittuu osin kuvataiteen maailmaan, se kommentoi julkisuuskulttuuria, jossa näkyvyydestä on tullut keskeinen arvo.

Jatkuvasti visualisoituva ja henkilöityvä julkisuusmylly rakentaa uutta, varsin pinnallista ja historiatonta ihmiskuvaa.

Krohn muistuttaa, että ihminen on aina elänyt välitteisten havaintojen maailmassa.

”Ihmisen havaintomaailma ei ole suoraan todellisuuteen yhteydessä. Ensisijainen virtuaalinen todellisuus sijaitsee siis päissämme.”

Krohn tunnetaan kirjailijana, joka on pohtinut tuotannossaan pitkään teknologian, todellisuuden ja havainnon kysymyksiä. Hän käsitteli tekoälyn filosofiaa jo 1990-luvulla.

”En ole enää seurannut keskustelua tekoälystä niin tiiviisti kuin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Nykyinen kehitys tuntuu kyllä monin tavoin dystooppiselta.”

Leena Krohnin haastattelun lisäksi Parnasson kesänumerossa on myös muun muassa Tommi Melenderin essee henkilöiden nimistä.

Melender pohtii, millaisia mielikuvia henkilöiden nimet synnyttävät. Esimerkiksi ristiriita henkilön ja hänen nimensä välillä toimii hahmoja elävöittävänä tehokeinona.

”Oma lähtökohtani kirjailijana on, että henkilöhahmoille kannattaa antaa joko tavallinen tai epätavallinen nimi, ei sellaista, mikä repsottaa molempiin suuntiin. En halua laittaa romaaneihini suomalaisen proosamodernismin mukaisia pelkällä geneerisellä sukunimellä kulkevia henkilöhahmoja: ’Nieminen veti Koskista turpaan nakkikioskin takana’.”

Lehden kansijuttuna on viime vuoden esikoiskirjailijan Joel Hohkon (Volodjan pojat, WSOY) uusi novelli ”Reservoir Dogs”.