Ruokahyönteisten piti olla seuraava suuri ilmastoystävällinen proteiini – mitä sirkkabuumille tapahtui?
Sirkat vietiin aluksi lähes käsistä ja niiden tuottaminen oli kannattavaa. Tuotteet olivat kuitenkin pääasiassa kalliita ja pahanmakuisia, sanoo valmistaja.
4
MIN
Muutama vuosi sitten Suomi hullaantui ruokahyönteisistä. Hyönteisalan hypeen lähtivät mukaan niin kuluttajat, yritykset kuin media.
Vuoden 2017 lopussa Suomi muutti tulkintaansa EU:n uuselintarvikeasetuksesta ja salli kokonaisten ruokahyönteisten, kuten kotisirkan, myymisen elintarvikkeiksi.
Täysin uusi elintarvike kiinnosti yhtäkkiä laajasti kuluttajia, kun aiemmin hyönteisruoka kiehtoi vain harvoja.
Niin pienille tuottajille kuin suurille yrityksille tuli kova kiire täysin uusille markkinoille. Lehtijutuissa ohjeistettiin, kuinka juuri sinä voit itse alkaa hyönteistuottajaksi.
Kauppoihin ilmestyi pian esimerkiksi sirkoista valmistettuja patukoita, suklaata, makkaraa, pihvejä… Kenties tunnetuimpia sirkkatuotteitta olivat Fazerin sirkkaleipä ja sirkkasämpylä.
Ruokahyönteisten piti olla seuraava suuri ilmastoystävällinen proteiini. Mediassa toisteltiin, että hyönteiset ovat ekologista ja eettistä ruokaa.
Nyt kotisirkat ja muut ruokahyönteiset ovat hävinneet lähes täysin kauppojen valikoimista. Mihin sirkkabuumi oikein katosi?
Yrittäjä Antti Reenistä on selvää, miksi ruokahyönteiset kiinnostivat kuluttajia: ne olivat suomalaisessa ruokakulttuurissa uusi näky.
”Toisia ne inhottivat, ja toiset olivat innostuneita, koska se oli niin erilaista, uniikkia ja jännittävää.”
Reen edustaa vuonna 2015 perustettua Finsect Oy:ta, joka valmisti buumin aikaan tuotteita muun muassa kotisirkoista Griidy-tuotemerkin alla.
Finsectillä ei koskaan ollut omaa sirkkatuotantoa, vaan yritys osti tuotteissa käytettävät sirkat suomalaisilta tuottajilta ja jalosti niitä eteenpäin.
Ruokaviraston mukaan ruokahyönteisten tuottajia oli vuonna 2018 nelisenkymmentä kappaletta. Vuonna 2023 tuottajia on enää kuusi, ja osan niistä toiminta saattaa olla tilapäisesti keskeytettynä.
Ruokahyönteiset eivät ole olleet Finsectin toiminnan keskiössä enää pariin vuoteen vaan yritys on keskittynyt muuhun elintarvikealaan.
Sirkkojen tuottaminen oli buumin alussa hyvinkin kannattavaa. Reen muistaa, että buumin alussa sirkat lähes vietiin tuottajien käsistä, mikä nosti niiden kilohinnan korkealle.
Nopeasti markkinoille tuodut hyönteistuotteet olivat kuitenkin Reenin mukaan pääasiassa kalliita ja pahanmakuisia.
Uutuudenviehätys katosi nopeasti. Kun kysyntä hiipui, sirkkojen hinta laski ja niiden tuotanto ei ollut enää kannattavaa, Reen muistelee.
Finsect valmistaa edelleen hyönteistuotteita erikoiserinä esimerkiksi liikelahjoiksi, mutta tuotteita ei pidetä varastossa.
Mikä on ruokahyönteisten kysynnän tilanne Suomessa tällä hetkellä?
”Kyllä se on tosi huono, pakko olla rehellinen”, yrittäjä Reen vastaa.
Suomessa sirkkojen tuotanto on Reenin mukaan tällä hetkellä lähes olematonta, joten Finsect hankkii sirkkansa nykyään muualta Euroopasta yhteistyökumppaneilta. Finsectin ruokahyönteisistä kiinnostuneet asiakkaatkin ovat ulkomailla.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Susanne Heiskan mukaan uusi markkina oli tuottajille sekä riski että mahdollisuus. Heiska on perehtynyt ruokahyönteisten tuotantoon useissa tutkimushankkeissa.
Heiskan mukaan ruokahyönteisiin kohdistuneen suuren kiinnostuksen syynä oli ilman muuta sirkkojen eksoottisuus ja uutuus sekä niiden mahdollisuudet ilmastoystävällisenä proteiinina.
”Se on todella harvinaista, että jotain ihan uutta raaka-ainetta tulee ruokaketjuun”, Heiska sanoo.
Hyönteiset eivät kuitenkaan ehtineet vakiintua suomalaisten ruokavaliossa.
EU:n lainsäädäntö ei salli hyönteisten ainesosien erottelua ilman uuselintarvikelupaa, vaan ne pitää jauhaa tuotteisiin kokonaisina tai myydä sellaisenaan.
Esimerkiksi raajojen erottaminen tai proteiinin ja rasvan prosessoiminen ruokahyönteisistä ilman kyseistä lupaa on laitonta.
Heiska näkee, että tämä rajoitti hyönteisalan tuotekehitystä. Markkinoille ei siksi Heiskan mukaan saatu tarpeeksi sellaisia tuotteita, jotka olisivat olleet kuluttajille tarpeeksi tuttuja.
”Kokonaiset sirkat olivat jännittävää, mutta siitä ei tullut valtavirtaa”, Heiska sanoo.
Hyönteisalan ongelmaksi muodostui myös se, että täysin uudelle elintarvikkeiden raaka-aineelle ei Heiskan mukaan yksinkertaisesti ollut olemassa tehokkaita tuotantomenetelmiä.
Ruokahyönteisten kasvatus perustui Heiskan mukaan pääasiassa käsityölle – ja suomalainen työvoima on kallista. Tuotantoa pyrittiin automatisoimaan, mutta erityisesti sirkkojen kohdalla tämä oli Heiskan mukaan haastavaa.
Korkeat tuotantokustannukset näkyivät lopulta tuotteiden hinnoissa, Heiska sanoo.
Hyönteisten tulevaisuus saattaa piillä rehuntuotannossa, jossa hyönteisiä voidaan käyttää proteiinilähteinä.
Hyönteisrehun tuotannon automaatioteknologiaa kehitetään tällä hetkellä Suomessakin, mutta suurimmat hyönteisrehun tuotantolaitokset ovat Ranskassa, Heiska kertoo. Suomessa tällaisia isoja tuotantolaitoksia ei ole.
Heiskan mukaan hyönteisrehun tuotanto on kuitenkin kasvava ala. Hyönteisillä voidaan korvata esimerkiksi rehussa käytettyä kalajauhoa ja soijaa.
Heiska ennustaa, että kunhan hyönteisrehun tuotannosta saadaan automatisoitunutta, hyönteisruaallakin voisi olla mahdollisuus tehdä paluu.
Jotta sirkat palaisivat suomalaisten lautasille, niiden hintaa pitäisi yrittäjä Reenin mukaan saada alas. Lisäksi tuottajat tarvitsisivat pääomaa ja taatun kysynnän.
Niin kauan kun ruokahyönteisten hintataso on selvästi korkeampi kuin muissa proteiininlähteissä, Reen arvelee kiinnostuksen ruokahyönteisiin pysyvän alhaalla.
”Tuotteista pitää saada houkuttelevia, hyvänmakuisia ja edullisia, jotta ne alkavat kiinnostaa”, Reen perustelee.