Rahalöytö paljasti neuvostojohdon suunnitelmat – ”Ne olisivat muistuttaneet suomalaisille, kuka täällä määrää”
Stalinin hallinto painatti jatkosodan loppuvaiheessa Suomen varten miehitysseteleitä. Vain harva tiesi niiden olemassaolosta.
Kun Ukrainassa edellisen kerran käytiin suursotaa keväällä 1944, Saksan ja Neuvostoliiton välinen rintama kulki Lounais-Ukrainasta Valko-Venäjän kautta Viron Peipsijärvelle ja Vienan Karjalasta kohti Jäämerta.
Sodan painopiste oli etelässä, jossa saksalaisjoukot perääntyivät nopeasti kohti länttä. Kremlissä laadittiin kuitenkin suunnitelmia myös Suomea varten. Moskovassa setelipaino Goznakin tiloissa oli suunniteltu ja valmistettu Suomelle uusia maksuvälineitä: miehitysseteleitä.
Stalin esikuntineen lähti siitä, että Suomi päätyisi neuvostojoukkojen haltuun samalla tavalla kuin itäisen Keski-Euroopan maat näyttivät päätyvän.
Setelit oli tarkoitus ottaa käyttöön, kun Suomen armeija olisi lyöty ja maa miehitetty.
”Ensimmäinen asia, jonka kautta miehitys olisi näkynyt tavallisten suomalaisten arjessa, olisi ollut rahojen vaihtuminen. Jokainen aikuinen suomalainen käsitteli päivittäin käteistä, ja uudet setelit olisivat muistuttaneet, kuka täällä määrää”, sanoo Suomen kansallismuseon intendentti Jani Oravisjärvi.
”Rahat ovat aina ilmaisseet sen, kuka alueella pitää valtaa.”
Goznakin valmistamat Suomi-setelit tulivat Oravisjärven ja muiden suomalaisten numismaatikoiden tietoon vuonna 2018, kun Goznakin arkistossa setelit kuvannut henkilö vieraili Suomessa. Tämän vuoden elokuussa Oravisjärvi kertoi setelilöydöstä Numismaattisessa aikakauslehdessä. Kuvat ottanut henkilö itse haluaa pysytellä tuntemattomana.
”Ennen kuvien ottamista näistä seteleistä ei Suomessa tiennyt kukaan, ja ennen jutun julkaisuakin vain alle kymmenen ihmistä.”
”Onhan tämä hyvin yksiselitteinen todistusaineisto siitä, mitkä Neuvostoliiton tavoitteet olivat.”
Säilyneiden näytekappaleiden perusteella setelisarjaan kuuluivat tuhannen, viidensadan, sadan, viidenkymmenen, kahdenkymmenen ja kymmenen markan setelit. Nimellisarvot olivat samat kuin silloisissa suomalaisseteleissä.
Suomen Pankin rahanarvolaskurin mukaan vuoden 1944 sadan markan setelin arvo oli nykyrahassa 18,84 euroa.
Jokaisen miehityssetelin alalaidassa lukee: ”Vastaanotto kaikissa maksuissa on välttämätöntä”. Viidensadan ja tuhannen markan seteleissä todetaan lisäksi: ”Väärentäminen rangaistaan sota-ajan lakien mukaan”.
Lisäksi jokaisessa setelissä on teksti: ”Punaisen armeijan päällystö” ja vuosiluku 1944.
Oravisjärvi uskoo, että seteleiden käyttöönotto olisi tapahtunut vaihtamalla vanhat uusiin nimellisarvon mukaisesti.
Väärentämisen kieltäminen on todennäköisesti liittynyt seteleiden olemattomiin turvatekijöihin.
”Teksti muistutti, että vaikka seteleitä olisikin teknisesti helppo väärentää, sillä olisi vakavat seurauksensa. Vastaavanlainen teksti löytyy esimerkiksi Ranskan vallankumouksen aikaisissa paperirahoissa, jolloin rangaistus väärentämisestä oli kuolema.”
Aikakauden suomalaisrahoissa tällaisia ukaaseja ei ollut.
Sarjanumerot paljastavat, että miehitysseteleitä on valmistettu merkittäviä määriä. Esimerkiksi 100 markan setelin sarjanumero on 065976. Kyseisiä rahoja on siis painettu vähintään niin monta kappaletta.
”Numerojärjestyksessä ne sieltä painokoneesta tulevat.”
Vain kahdessa setelissä sarjanumero on 000000, mikä tarkoittaa, että kyse on näytekappaleesta.
Värimaailmaltaan ja kuvioinniltaan miehityssetelit edustavat aikakauden neuvostotyyliä.
Oravisjärvi pitää todennäköisenä, että setelit suunnitteli Goznakin pääsuunnittelijana vuosina 1932–1971 toiminut Ivan Dubasov (1897–1988).
Dubasovin tiedetään laatineen seteleitä muun muassa sosialistiselle Tšekkoslovakialle, Albanialle, Puolalle ja DDR:lle.
”Kun katsoo tuon ajan neuvostoseteleitä ja -postimerkkejä, Itä-Euroopan maissa käyttöön otettuja miehitysseteleitä ja kaikkea muuta, mitä Goznakissa valmistettiin, ne ovat tyyliltään ja värimaailmaltaan hyvin tuontapaisia”, Oravisjärvi kertoo.
Suomen miehityssetelien kuvitus poikkeaa sota-ajan neuvostoseteleistä. Neuvostoseteleissä kuvituksena oli muun muassa sotilas, kaivosmies sekä edesmennyt neuvostojohtaja V. I. Lenin. Miehitysseteleissä etupuolen kuvitus muodostuu pelkistä abstrakteista koristekuvioista.
Kuvituksen yksinkertaisuus saattoi olla merkki siitä, että seteleitä valmisteltiin kiireessä, mutta syy saattoi myös olla Kremlin pyrkimys näennäiseen neutraaliuteen. Neuvostosotilasta tai Leniniä esittävä kuva olisi saattanut Suomessa olla liian provosoiva.
”Kuvia ei ollut myöskään muissa tuon ajan miehitysseteleissä.”
Aikakauden oikeissa suomalaisseteleissä kuvituksena käytettiin muun muassa tyyliteltyjä puita, alastomia ihmisiä sekä J. V. Snellmanin kasvokuvaa.
Goznakin Suomi-seteleiden taustapuolten kuvitus ei ole Oravisjärven tiedossa. Kuvat ottanut henkilö kuvasi vain seteleiden etupuolet.
”Hän ei silloin tajunnut, mitä nämä setelit ovat.”
Oravisjärvi ei tiedä Euroopan historiasta muita esimerkkejä, joissa valmiiksi painettuja miehitysseteleleitä on jäänyt ottamatta käyttöön.
”Tällaiset hankkeet ovat äärimmäisen salaisia operaatioita. Jos suunnitelma epäonnistuu, yleensä tämmöiset hävitetään.”
Oravisjärvi uskoo, että myös Neuvostoliiton Suomen-setelit hävitettiin kyseisiä arkistokappaleita lukuun ottamatta.
”Näistä kuudesta setelistä näkee, että ne on numeroitu kynällä nimellisarvon mukaisessa järjestyksessä ja lisäksi niihin on lyöty punainen mitätöintileima. Se kertoo selvästi, että kyse on näytesarjasta. Lisäksi jos seteleitä olisi säilynyt kovin paljon enemmän, voisi olettaa, että asia olisi tullut ilmi jo aiemmin.”
Seteleiden kulmissa näkyy neulanreiät. Oravisjärvi arvelee, että setelit ovat olleet jossakin näytillä.
”Toisaalta setelien värit ovat säilyneet suhteellisen tummina, mikä viestii siitä, etteivät ne ole olleet esillä kauan.”
Todennäköisesti seteleiden esilläpito onkin rajoittunut sota-aikaan, kun Neuvostoliitto vielä tavoitteli Suomen miehittämistä.