Kriisi, jota katsomme vierestä
Pääkirjoitus: Maksuhäiriömerkintöjä oli kesäkuun lopussa yhteensä 382 700 suomalaisella. Vuodessa määrä on kasvanut 4 000 henkilöllä.
Kitkerä savu toimituspäällikön työhuoneessa kävi silmiin. Päällikkö imi sikariaan ja kertoi, että kesätoimittajan työni sai jatkua syksyllä. Ilouutista sai sulatella työpaikan lehtihuoneessa, jos yskimättä pystyi. Siellä kolisivat tuhkakupit.
Tupakointi 1990-luvun työpaikoilla tuntuu nyt järjettömältä. Vaarat olivat tiedossa, myrkyn keskellä piti silti elää.
Tulevaisuudessa pitänemme suomalaisten ylivelkaantumista 2010-luvulla – ja puuttumattomuuttamme siihen – yhtä lailla mielettömänä.
Kuluttajien velat ovat nousseet ennätystasolle. Maksuhäiriömerkintöjä oli kesäkuun lopussa yhteensä 382 700 suomalaisella. Vuodessa määrä on kasvanut 4 000 henkilöllä.
Tilastojen mukaan ongelmallisin ikäryhmä ovat kolmikymppiset. He ovat kasvaneet kulttuurissa, jossa säästämiseen ei kannusteta ja parinkympin sähköhammasharjan voi maksaa osissa. Velallisia neuvova Takuusäätiö sai viime vuonna yhteydenottoja enemmän kuin koskaan ennen.
Satojentuhansien on annettu sotkea raha-asiansa, osalta on mennyt mielenterveys, jopa henki. Olemme katsoneet kriisiä vierestä, eikä yhteiskunta ole edes saanut aikaiseksi rekisteriä, joka kertoisi uusille luotonantajille velallisten todellisen velkatilanteen. Ei se kaikkea ratkaisisi, mutta olisi avuksi.
Ulkomaalaiset luottotoimijat ihmettelevät Suomea. Miten täällä voidaan toimia ilman Euroopasta tuttua positiivista luottotietorekisteriä?
Positiivisesta rekisteristä on puhuttu vuosikaudet, mutta se on edennyt kangerrellen.
Jo Jyrki Kataisen sixpack-hallitus kirjoitti vuoden 2011 hallitusohjelmaan, että ”selvitetään positiivisen luottorekisterin järjestämistä”.
Ei tullut valmista, mutta noista vuosista maksuhäiriöisiä on tullut kymmeniätuhansia lisää.
Takavuosina Kuluttajavirasto vastusti rekisteriä, huolta oli muun muassa velallisten yksityisyydensuojasta.
Myös suuret pankit olivat pitkään nuivia hankkeelle. Ne uskoivat tuntevansa asiakkaansa – ja samalla kuvittelivat yhteisen rekisterin heikentävän pankkien suhteellista asemaa.
Kun pikavippiyritykset yleistyivät, pankit tajusivat menettäneensä otteen asiakkaittensa kokonaistilanteeseen. Finanssiala kääntyi kannattamaan uutta viranomaisrekisteriä.
Rinteen hallitus aikoo ottaa positiivisen luottorekisterin lopultakin käyttöön.
Hankkeeseen arvioidaan kuluvan jopa puoli vuosikymmentä laki- ja tekniikkauudistuksineen.
Odotellessa sopii toivoa, että mahdollisimman moni luotonantaja liittyy vapaaehtoispohjalta toimivaan Asiakastiedon positiivisen luottotiedon jakojärjestelmään. Yli 40 luotonantajaa vaihtaa jo nyt kuluttajien velkatietoja keskenään, kuluttajien suostumuksella. Yksityistä bisnestä, kyllä. Yhteiskuntaa hyödyttävää, varmasti.