Näkökulma: Suomesta on virrannut Venäjälle amerikkalaisia mikrosiruja – jäljet johtavat Vantaalle
Suomi oli Ukrainan sodan ensimmäisen yhdeksän kuukauden aikana yksi suurimmista amerikkalaisten mikrosirujen viejistä Venäjälle, kertovat itänaapurin tullitilastot. Näin siitä huolimatta, että EU:n asettamat pakotteet kieltävät nykyaikaisten sirujen toimittamisen venäläisille. Jukka Heinonen yritti selvittää, mistä oikein on kyse.
Kirjoitin lokakuussa jutun kahta vantaalaista logistiikkayhtiötä johtavasta Gabriel Teministä. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus vangitsi hänet syyskuussa epäiltynä törkeästä säännöstelyrikoksesta ja puolustustarvikkeiden maastaviennistä.
Vangitsemista vaati Tulli. Sen mukaan epäillyt rikokset liittyvät EU:n Venäjälle asettamiin pakotteisiin.
Neuvosto-Virossa syntynyt Temin on toiminut toistakymmentä vuotta huolinta-alalla, mutta kokeillut siipiään myös viihdebisneksessä. Vuonna 2022 hänen huolintayhtiönsä liikevaihto kasvoi räjähdysmäisesti.
Temin kiistää rikosepäilyt.
Ennen vangitsemispäätöstä Yhdysvallat lisäsi Teminin ja hänen yrityksensä pakotelistalleen. Yhtiöt olivat amerikkalaisten mukaan vieneet Venäjälle litiumakkuja, optiikkaa ja lennokkikameroita.
Sekä Yhdysvallat että EU ovat kieltäneet viemästä venäläisille aseita, ammuksia ja sellaisia tavaroita, joita he voisivat hyödyntää hyökkäyssodassaan Ukrainaa vastaan. Kiellettyjen tuotteiden listalle on asetettu muun muassa nykyaikaiset mikrosirut sekä lentokoneet ja niiden osat. Myös matkapuhelinten, tavallisten tietokoneiden ja monien muiden arkipäiväisten teknologiatuotteiden vienti Venäjälle on laitonta.
Koska käräjäoikeuden päätös on salainen, ei ole varmaa tietoa siitä, mitä kaikkea Suomen viranomaiset epäilevät Teminin vieneen Venäjälle.
Asiaa voi kuitenkin selvittää Venäjän tullin tiedoista. Niitä tarjoaa amerikkalainen Import Genius –palvelu, tosin vain helmikuun 2023 loppuun asti.
Ilmoitettujen tuotekuvausten mukaan Teminin yhtiö Luminor vei ensimmäisen sotavuoden aikana maahan muun muassa mikrosiruja, tietokoneita ja lentokoneen osia. Osalle tavaroista oli ilmoitettu virheellinen tullikoodi. Esimerkiksi lentokoneen istuin luokiteltiin huonekaluksi.
Viime vuodenvaihteen tienoilla Teminin yhtiöt tekivät Venäjälle neljä isoa toimitusta, jotka sisälsivät saksalaisen Thyssenkruppin paalutus- ja muita laitteita yhteensä yli miljoonan euron arvosta. Niille ilmoitettujen tullikoodien mukaisia tavaroita ei saa viedä EU:sta Venäjälle.
Venäjä surmaa ukrainalaisia sotilaita ja siviilejä länsimaisen teknologian avulla. Esimerkiksi Kinžal-ohjuksissa ja Orlan-tiedustelulennokeissa käytetään amerikkalaisten Analog Devicesin ja Texas Instrumentsin mikrosiruja.
Kiina ja Hongkong olivat näiden mikrosirujen ylivoimaisesti suurimmat viejät Venäjälle yhdeksän ensimmäisen sotakuukauden aikana, tutkivan journalismin julkaisu The Insider kertoi hiljattain.
Julkaisua toimittavat länteen paenneet venäläiset toimittajat. Sen selvitys perustui Import Geniuksen välittämiin tietoihin.
Kiina sallii sirujen viennin Venäjälle. Niin tekee myös Nato-maa Turkki. Se osoittautui yhdeksi isoimmista sirujen viejistä, joskin kiinalaisia selvästi pienemmäksi tekijäksi.
Erästä siruviennin muotoa Venäjän tullitilastot eivät kuitenkaan tavoita. Kiellettyjä tuotteita päätyy Venäjälle myös osana Keski-Aasian ja Kaukasuksen maihin tapahtuvaa vientiä, joka on kasvanut merkittävästi sodan aikana. Osan tavaroista tiedetään päätyneen Venäjälle.
Aseiden ja muiden sotilaskäyttöön soveltuvien tuotteiden kuljetukset Venäjän kautta kolmansiin maihin kiellettiin vasta helmikuussa 2023. Viime heinäkuussa tehtiin laittomiksi myös ilmailu- ja avaruustuotteiden kauttakuljetukset. Mutta esimerkiksi mikrosiruja sopii yhä ajaa Venäjän läpi.
Mutta palataan vielä Venäjän tullitilastoissa näkyvään vientiin. The Insiderin selvitys sisältää nimittäin yhden hämmentävän havainnon. Niin Texas Instrumentsin kuin Analog Devicesin neljänneksi suurin viejämaa Venäjälle oli Suomi.
Kun EU-maissa toimivat Venäjälle vievät yritykset kiertävät pakotteita, kuvio voi olla hyvin yksinkertainen: eurooppalainen yritys ostaa vientikiellon alaisen tuotteen amerikkalaiselta valmistajalta tai tukkurilta, ja lähettää sen edelleen venäläiselle ostajalle, joka vuorostaan toimittaa tavaran loppukäyttäjälle. Osa toimitusketjuista on kuitenkin pidempiä.
Suomesta vietiin The Insiderin mukaan Venäjälle maalis–marraskuussa 2022 noin miljoonan euron arvosta Analogin tuotteita ja noin 750 000 euron arvosta Texas Instrumentsin tuotteita. Gabriel Teminin Luminorin osuus näistä toimituksista oli häviävän pieni, kertovat tullitiedot. Asialla siis näyttäisivät olleen jotkut toiset.
Päätin selvittää, jatkuiko Analogin ja Texas Instrumentsin tuotteiden vienti Suomesta vielä helmikuussa 2023. Sen tuoreempia tietoja ei Import Geniuksen kautta saa.
Ilmeni, että yhtiöiden tuotteita vietiin Suomesta yhteensä noin 50 000 euron arvosta. Myynti oli siis pudonnut sodan alkuajoista noin neljäsosaan.
Tavaroiden vastaanottajiin lukeutui neljä sellaista venäläistä yhtiötä, jotka Yhdysvallat on asettanut myöhemmin tänä vuonna pakotteidensa kohteeksi.
Yksi näistä yrityksistä on pietarilainen elektroniikkatukku Streloy. Se on Yhdysvaltain mukaan ollut osa kansainvälistä verkostoa, joka pyrki viemään osia samassa kaupungissa toimivalle Orlan-lennokkien valmistajalle. Samaan kudelmaan olisi kuulunut myös Gabriel Teminin kaksi yhtiötä ja vantaalainen Evolog.
Verkkosivullaan Streloy kertoo, että sillä on oma logistiikkaoperaattori, jolla on kuorma-autoja ja varastot Suomessa ja Saksassa.
Viime helmikuussa Suomesta vei Analogin ja Texas Instrumentsin tuotteita Venäjälle kolme yritystä: virolainen Elmec Trade, sveitsiläinen Thamestone ja saksalainen Sales Pro. Toimituspaikka oli usein Vantaa, josta jokainen yhtiö toimitti venäläisille runsaasti tavaroita jo viime vuoden puolella.
”Huippuluokan it-ratkaisuja” tarjoava Elmec ilmoittaa verkkosivullaan, että sen toimitusjohtaja olisi Aleksandr Fomenko. Hän on sarjayrittäjä, joka on muun muassa perustanut Tallinnaan pikkulapsille bisnestaitoja opettavan koulutusyhtiön. Yhden opetusohjelman nimeksi on annettu ”Master Class First Money”.
Kun Yhdysvallat asetti Elmecille pakotteita viime toukokuussa, perusteena oli se, että virolaisyhtiö oli toimittanut venäläisille elektroniikkaa miljoonien dollarien arvosta.
Fomenko kertoo puhelinhaastattelussa, että Vantaa on toiminut Elmecin logistiikkakeskuksena, koska sinne tulee runsaasti lentoja eri puolilta maailmaa. Elmec on vuokrannut tilaa vantaalaisesta varastosta, josta tuotteet on toimitettu Venäjälle. Hän ei halua kertoa varastointiyrityksen nimeä.
Yhtiö ei ole vienyt Venäjälle mitään laitonta, Fomenko vakuuttaa.
Tänä syksynä Elmecin omistus on siirtynyt juristille, jonka tehtävä on purkaa yhtiö.
Joka neljännen Suomesta helmikuussa Venäjälle viedyn Analogin tai Texas Instrumentsin tuotteen toimituspaikaksi on merkitty Pietari.
Vielä yleisempi toimituspaikka on Vantaa. Tämän pitäisi kertoa siitä, että vastuu tavaran kuljettamisesta on siirtynyt siellä ostajalle.
Toisessa EU-maassa toimiva yritys voi viedä Suomesta tavaraa Venäjälle avaamalla täällä vientimenettelyn. Tämä on mahdollista tietyin ehdoin, esimerkiksi silloin, kun myyjällä on Suomessa niin sanottu kaupintavarasto. Kaupankäynti kirjataan osaksi Suomen vientiä, vaikka asialla on toisen EU-valtion yritys.
Näin kertoo minulle Tullin valvontaosaston johtaja Sami Rakshit. Sodan aikana idänkauppa on romahtanut Suomessa, ja jäljelle jääneestä Venäjän-viennistä jopa puolet on hänen mukaansa ollut muiden EU-maiden vientiä.
Syyskuuhun 2023 asti ulkomainen yritys saattoi avata vientimenettelyn Suomesta Venäjälle tietyin edellytyksin myös siinä tapauksessa, että sen tavaraa oli päätynyt tänne syystä tai toisesta. Suomi kielsi tämän, koska tällä tavoin saatettiin kiertää pakotteita.
Useiden Venäjän tullin Suomen-vienniksi kirjaamien Analogin ja Texas Instrumentsin tuotteiden toimituspaikka on ollut Welten. Sen niminen paikkakunta löytyy niin Hollannista kuin Itävallasta.
Mysteeriksi jää, mikä on ollut Suomen tai suomalaisten rooli näissä toimituksissa. Ehkä kauttakulun järjestäminen.
Suomessa Tulli on käynnistänyt Venäjän hyökkäyksen jälkeen yli 600 esitutkintaa vientirajoitusten kiertämisestä. Suurin osa tapauksista on ollut vähäisiä.
Tuomioistuimet ovat langettaneet säännöstelyrikoksista toistakymmentä tuomiota: sakkoja ja kuusi ehdollista vapausrangaistusta.
Oikeuden pöytäkirjojen perusteella ehdollista vankeutta saaneet eivät vaikuta raskaan sarjan tekijöiltä. Yksi heistä yritti kuljettaa maasta Fiat Ducaton, toinen 28 500 euroa seteleinä, kolmas seitsemän kannettavaa tietokonetta.
Toistaiseksi kovin tuomio, neljä kuukautta, on langetettu miehelle, joka oikeuden mukaan koetti viedä Venäjälle hieman yli 20 000 euron arvosta lämmönsiirtimiä. Niiden viennin Venäjälle kieltää EU:n asetuksen artikla, joka koskee öljynjalostuksessa ja maakaasun nesteyttämisessä tarvittavia tuotteita.
Ehdollisista vankeusrangaistuksista vasta yksi on lainvoimainen.
Rakshitin mukaan kiinnijääneet ovat tyypillisesti kuljettajia. Laittomien toimitusten järjestäjät asuvat ulkomailla.
Useimmilla Suomessa tuomituilla on venäjänkielinen nimi. Loppujen nimet viittaavat Keski-Aasian suuntaan.
Onko siis niin, että Suomessa vientikieltoja ovat yrittäneet kiertää vain henkilöt, joiden juuret ovat entisen Neuvostoliiton alueella?
Venäjän tullitietojen perusteella kantasuomalaisten osallisuus ei näyttäisi olevan aivan poissuljettua.
Eräs varaosia toimittava suomalainen tukkukauppa toimitti venäläistietojen mukaan ensimmäisen sotavuoden aikana Venäjälle tavaraa hieman yli yhdeksällä miljoonalla eurolla, josta kiellettyjä tuotteita olisi tullikoodin perusteella ollut noin 150 000 euron arvosta.
Kyse ei näyttäisi olevan yksittäisestä kirjausvirheestä, sillä toimitukset sisälsivät toistakymmentä EU:n vientikiellon alaista tullinimikettä, ja niitä oli mennyt yli kymmenelle asiakkaalle.
Kun otin yhteyttä tukkukauppaan, sen vastuuhenkilöt kielsivät toimittaneensa venäläisille mitään kiellettyä. He myös vakuuttivat, että yrityksessä katsotaan huolellisesti, minkä tavarakoodien alaisia tuotteita sopii viedä venäläisille. Lisäksi he huomauttivat, että tulli on tarkastanut ahkerasti heidän toimituksiaan.
Sami Rakshit vuorostaan vakuutti minulle, että Tullin valvontajärjestelmä poimii automaattisesti sille tehdyistä valvontailmoituksista kielletyt koodit, ja että tällaiset tuotteet eivät lähde Suomesta Venäjälle.
Tukkukaupan on siis ilmeisesti täytynyt ilmoittaa Suomen Tullille vain sellaisia tuotteita, joiden vieminen Venäjälle on sallittua.
Mutta miksi Venäjän tullille on ilmoitettu Suomesta maahan tuotavaksi sellaisia ajoneuvojen varaosia, joita ei saa sinne EU:n alueelta viedä? Tukkukaupan vastuuhenkilön mukaan ilmoituksen Venäjän tullille tekevät heidän venäläiset asiakkaansa. Selitystä sille, miksi nämä olisivat ilmoittaneet laillisesti Suomesta vietäville tuotteille virheellisiä koodeja, hän ei osannut kertoa.
Sama arvoituksellisuus koskee myös monia muita sellaisia Suomesta tehtyjä vientejä, jotka ovat venäläistietojen mukaan sisältäneet EU:n vientikiellon alaisia tuotteita. Kun kysyin asiasta Sami Rakshitilta, hän arveli, että Venäjän viranomaisille tehdään eri ilmoitukset kuin Suomelle mahdollisesti siksi, että venäläiset yritykset pyrkivät näin alentamaan tuotteen tullausarvoa ja tuonnista koituvia maksuja. Tällaista voi tapahtua myös laillisen viennin kohdalla.
Kuvio voi olla myös monimutkaisempi. Rakshitin mukaan Tulli ei yleensä löydä omista tiedoistaan vastinetta niille Suomesta tehdyille toimituksille, jotka näkyvät Venäjän tullin tietokannassa EU:n kieltämänä vientinä. Voi esimerkiksi olla, että osa toimituksista on kulkenut Suomesta Venäjälle yhden tai useamman EU:n ulkopuolisen muun maan kautta, ja tavaraerät ovat sirpaloituneet useampaan osaan, hän sanoo.
Kuinka suuri Suomen rooli lopulta on kielletyn tavaran viemisessä Venäjälle? Muiden kuin viranomaisten on hyvin vaikea muodostaa tästä käsitystä, sillä Suomessa tullaustiedot eivät ole julkisia.