Ministeri Paateron esiintyminen A-studiossa näytti, miten sairas suomalainen rahapelijärjestelmä on

Valtion omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd) esiintyi A-studiossa 21. lokakuuta. Aiheena oli valtion rahapeliyhtiö Veikkaus ja siihen liittyvät ongelmat.

Ministeri Paateron vastaukset toimittaja Katri Makkosen esittämiin kysymyksiin osoittivat, kuinka sairas systeemi valtion rahapelimonopoli Suomessa on vuonna 2019.

Toimittaja Makkonen toi esille, että Veikkauksen isoin ongelma ovat rahapelikoneet, joita on sijoitettu julkisiin tiloihin 21 500 kappaletta. Pelikoneet aiheuttavat Veikkauksen peleistä eniten  peliriippuvuutta. Niiden aiheuttamaa riippuvuutta voi verrata alkoholiin ja huumeisiin.

Ministeri Paatero sanoi, ettei hän tiedä, mikä on se ”historiallinen syy”, miksi Suomessa on näin paljon peliautomaatteja. Omistajaohjausministeri ei siis tiedä (tai esittää ettei tiedä) että valtio omalla lainsäädännöllään ja ohjauksellaan on kasvattanut pelien määrää systemaattisesti 1930-luvulta saakka.

Syy on ollut se, että pelit tuottavat valtiolle vuosittain valtavan summan rahaa.

Suomalaiset ovat pelanneet pajatsoja, hedelmäpelejä, pokeria ja monia muita pelejä miljardeilla markoilla ja sittemmin euroilla, ja näitä rahoja on jaettu tuhansille eri edunsaajille.

Käytännössä valtio on luonut 80 vuodessa rahapelimonopolin, jolla rahoitetaan hyvinvointivaltion perustoimintoja, kuten tieteellistä tutkimusta, kulttuuria, lasten liikuntaan, vammaisia, sotaveteraaneja ja hevosurheilua.

Monopoli on ollut erittäin tehokas tapa kerätä kansalta rahaa ja antaa se ”hyvään tarkoitukseen”. Näistä euroista käydään myös koko ajan kovempaa kamppailua. Monen järjestön työntekijöiden toimeentulo on kiinni pelaajien rahoissa.

Tämä on se ”historiallinen syy”, jota ministeri Paatero ei tunnu tietävän, vaikka hän on istunut ennen ministeripestiään Veikkauksen hallintoneuvostossa. Hallintoneuvoston tehtävänä on muun muassa valvoa rahapelitoiminnan vastuullisuutta.

Ministeri Paateroa ei myöskään tuntunut häiritsevän lainkaan se, että pelikoneita sijoitetaan enemmän alueille, joissa on esimerkiksi enemmän työttömyyttä ja köyhyyttä.

Paatero perusteli pelien sijoittelua sillä, että näissä paikoissa ihmisiä liikkuu enemmän. Käytännössä perustelu on sama, minkä Veikkauksen johto on toistuvasti julkisesti esittänyt.

 

Keskusteluissa Veikkauksesta tuntuu jatkuvasti unohtuvan se, että monopolin peruste ja ainut oikeutus on peliongelmien hillintä.

Viimeisimpien tutkimusten mukaan Veikkaus ei tässä onnistu: eniten pelejä pelaavat vähävaraiset ja mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset, joilla ei ole varaa hävitä peleihin. Ongelmat vain kasaantuvat.

Veikkausta valvova Poliisihallitus on toistuvasti puuttunut myös Veikkauksen mainontaan. Milloin kyse on alaikäisiin kohdistuvasta markkinoinnista, milloin pelikoneiden mainostamisesta tai muista markkinointilaittomuuksista.

Veikkaus ei ole myöskään luovuttanut Poliisihallitukselle strategiaansa, vaikka viranomainen on sitä toistuvasti pyytänyt. Tämäkään pikkuseikka ei ministeriä tuntunut häiritsevän. Paateron mielestä Poliisihallituksen ja Veikkauksen välinen ”kirjeenvaihto” on normaali käytäntö ja sitä tehdään koko ajan.

Jos tällainen toiminta on normaalia, voisi miettiä mitä järkeä siinä on. Poliisihallituksen mukaan Veikkaus on toiminut toistuvasti vastoin arpajaislakia, mutta Paateron mielestä kyse on ollut ”eri tulkinnoista”. Vastaus on jälleen sama, jota Veikkauksen johto käyttää systemaattisesti.

Mitä merkitystä Poliisihallituksen työllä on, jos ministeri Paateron mielestä kyse on vain ”tulkinnoista”. Pitäisikö Poliisihallituksen Arpajaishallinnon yksikkö suosiolla lakkauttaa, jos sen tekemän laillisuusvalvonnan merkitys riippuu tulkitsijasta?

 

Ministeri Paatero kyllä myönsi, että Veikkauksen on toimittava vastuullisesti, ja että tavoitteen toteutumista pitää myös tarkkailla koko ajan. Sitten Paatero alkoikin puhua jälleen edunsaajien oikeuksista.

Monopolin olemassaolon tarkoitus ei saa olla jonkin edunsaajatahon rahoittaminen. Asiasta on lausunut EU-komissio. Myös Poliisihallitus on muistuttanut Veikkausta asiasta toistuvasti ”kirjeenvaihdossaan”.

A-studiossa toimittaja Makkonen yritti tivata, miksi eniten pelihaittoja aiheuttavia pelikoneita ei poisteta kaupoista. Peliongelmien vähentämiseksi koneet voitaisiin siirtää pelisaleihin tai ”sermin taakse”, kuten Kilpailu- ja kuluttajavirasto on ehdottanut.

”Tämä on yhteiskunnallinen, yhteinen päätös, että ihmisillä on pelaamisen mahdollisuus. Tämä on historian tuomaa tietoa minulle”, Paatero sanoi.

Historian tuomaa tietoa? Muutama minuutti aiemmin ministeri oli kertonut, ettei tiedä sitä historiaa, miksi pelikoneita on Suomessa niin paljon.

Ministeri muistutti myös siitä, että tuoreimpien Veikkaus-kohujen myötä koneiden määrää päätettiin laskea 3 000:lla ja pakollista tunnistautumista nopeutetaan lainsäädännöllä.

Kaikkien pelikoneiden siirtäminen Casinoille tai Pelaamoihin ei kuitenkaan Paateron mukaan ole mahdollista.

Paatero vetosi siihen, ettei kansalaisaloite pelikoneiden poistamiseksi saavuttanut vaadittavaa 50 000 allekirjoitusta. Tämä kieli ministerin mukaan siitä, ettei ”kansa halunnut” pelejä pois kaupoista ja ravintoloista.

Ministeri Paateron pitäisi lukea Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Helsingin yliopiston tutkijoiden raportteja ja tutkimuksia. Niiden mukaan suomalaiset kannattavat nykyistä monopolitioimintaa, koska uskovat, että rahat menevät hyvään tarkoitukseen.

Mutta onko kansalaisille kerrottu tarpeeksi selkeästi rahapelien haitoista ja siitä, mistä nämä eurot lopulta tulevat?

Tutkijoiden mukaan vain viisi prosenttia pelaajista tuo puolet kaikista Veikkauksen tilittämistä voitoista. Nämä ihmiset pelaavat siis todella paljon ja suuri osa heistä kärsii pahasta peliongelmasta.

Peliongelmaisia on Suomessa 124 000 ja heidän läheisiään moninkertainen määrä. Kuka heitä puolustaa, jos ei edes valtio?

Tämä oli ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Tilaa Suomen Kuvalehti ja hanki luettavaksi koko sisältö ja arkisto

Tilaa

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään.