Onpa teillä kaunis parta!

Toimituksen valinnat

Öljytään, vahataan, muotoillaan. Muhkea parta on taas viisauden, voiman ja miehekkyyden merkki.

Teksti
Marjo Tynkkynen
Kuvat
Marjo Tynkkynen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Parta piti kivikauden miehen lämpimänä, suojasi kasvoja säältä ja hyönteisiltä. Iso parta myös loi uhkaavan ja maskuliinisen vaikutelman.

Jo kivikauden mies muotoili partaansa, hän käytti simpukankuoripinsettejä.

Abraham Lincoln (1809–1865) oli Yhdysvaltojen ensimmäinen parrakas presidentti, ja hänestä tuli yhteiskuntaluokkia läpäisevän muodin isä. Poliitikot, pankkiirit ja maanviljelijät kasvattivat kilpaa partojaan, jotka kertoivat kantajiensa moraalisesta selkärangasta ja arvokkuudesta.

1900-luvun alussa tekniikka muutti kaiken. Amerikkalainen King Gillette esitteli maailmalle edullisen vaihtoteräisen partahöylän. Sähkötoiminen partakone tuli markkinoille 1930-luvulla.

Parran uusi kukoistus alkoi 2010-luvulla, kun hipsterit kaikkialla maailmassa alkoivat kasvattaa kokopartoja. Markkinatalouden maailmassa öljyjen, vahojen, balsamien ja shampoiden kulutus on kasvanut räjähdysmäisesti, ja parturit leikkaavat taas partoja Suomessakin. Parrakkaat ovat heimoutuneet sosiaalisessa mediassa.

Teemu Jaaksi.

Hairyfinn eli Teemu Jaaksi on parran ja suomalaisuuden asialla. Hän on malli ja someilmiö, jolla on lähes 12 000 Instagram-seuraajaa. Ja mahdottoman iso parta.

Mainoksissa hän poseeraa kullanhuuhtojana ja kalastajana. Instagramissa Hairyfinn juo kahvia ja istuskelee ulkona säällä kuin säällä, kuten kunnon eräjorman kuuluu.

Hän saa viikoittain yhteydenottoja partatuotevalmistajilta, jotka toivovat Hairyfinnistä tuotteidensa mainostajaa. Miehellä on muita suunnitelmia, hän rakentaa itsestään brändiä.

Mara Häkkinen.

Suudelma ilman partaa on kuin kananmuna ilman suolaa, Mara Häkkinen on kuullut naisten sanovan.

Häkkinen näki 15-vuotiaana elokuvan Hell’s Angels ’69. Silloinen mopopoika päätti, että hänestä tulee isona ”bikeri”. Nyt Häkkisellä on parta ja Harrikka.

Lähiöviikset vaihtuivat partaan jo lähes kolme vuosikymmentä sitten, ja nykyisin luottoparturi Mr. Jack leikkaa parran ja kaljun partaveitsellä. Maran mielestä monikulttuurisuus on tuonut Suomeen monipuolisen partakulttuurin ja osaavat parturipalvelut.

Toni Toro.

Toni Torolle parta on harrastus. Kylpyhuoneen kaapissa on enemmän hänen kuin vaimon purnukoita. Partaöljyjen ja vahojen valmistus on osa harrastusta.

Mutta viikset ne miehen tekevät! Toron viikset tottelevat vahaa ja kaartuvat hymyn jatkeeksi.

Hän on testannut pulisongit, pukinparrat ja kahvaviikset. Kokoparran hän kasvatti vuonna 2006 opiskellessaan Sloveniassa ja totesi sen olevan ”tehokas tapa” muuttaa ulkonäköään – niin tehokas, ettei isä tunnistanut poikaansa lentokentällä.

Onko parrassa enemmän anarkismia vai individualismia? Siitä Toro ei ole ihan varma, mutta rahoitusalalla, jolla hän työskentelee, partajeesuksia ei juuri näy.

Marko Hietala.

”Ottaako vaari oluen”, muusikkokaverit vinoilivat Marko Hietalalle kesämökillä vuosia sitten. Muusikon ja Nightwish-yhtyeen basistin partaan kun oli alkanut kasvaa harmaita jouhia jo alle kolmekymppisenä.

Kuittailusta sisuuntuneena ”vaari” päätti ajella kaiken pois – paitsi valkoiset soirot, jotka valuivat suupielistä alas.

Nykyään ei enää tarvitse ajella. Valkoinen parta on iso osa kansainvälisesti tunnetun muusikon imagoa. Vaimokin pitää siitä, kunhan viikset eivät kasva liian pitkiksi.

 

Muinaisessa Egyptissä parta oli faaraoiden ja ylhäisön yksinoikeus. Tavallisella kansalla karvoitus oli köyhyyden ja likaisuuden merkki.

Faaraoiden puiset ja myöhemmin metalliset tekoparrat kiinnitettiin nauhoin kantajansa päähän. Taiteessa myös naishallitsijat esitettiin parrakkaina.

Antiikin kreikkalaiset rakastivat partojaan. He öljysivät ja kiharsivat niitä päivittäin. Parran leikkuuta taas käytettiin rangaistuksena ja julkisena nöyryytyksenä.

Aleksanteri Suuri teki mullistavan päätöksen ennen hyökkäystä Persiaan 330-luvulla eaa. Hän määräsi sotilaansa luopumaan parrasta, sillä parta teki miehistä haavoittuvia: siihen oli vihollisen helppo tarttua.

Hiljalleen koko kreikkalainen maailma alkoi suosia sileää leukaa. Parrasta tuli filosofien tunnus.

Pohjolassa viikinkikuninkaita nimettiin karvojensa mukaan. Oli Erik Punainen, Harald Kaunotukka ja Sven Haaraparta. Sotimista pehkot eivät häirinneet, sillä taisteluun viikingit letittivät tai sitoivat partansa.

Simon Livson.

Talmudissa verrataan miehen partaa naisen hiuksiin, hänen kruunuunsa.

Suomen juutalaisen yhteisön ylirabbiinin Simon Livsonin parta rehottaa. On eletty jo melkein kuukausi pääsiäisen ja helluntain välistä suruaikaa, jolloin uskova juutalaismies ei koske partaansa.

Livsonin rooli juutalaisessa yhteisössä on näkyvä, ja parta tuo nuorelle rabbille uskottavuutta.

Talmudissa verrataan miehen partaa naisen hiuksiin, jotka ovat hänen kruununsa. Toora kieltää koskemasta hiuksiin tai partaan terävällä veitsellä, mutta nykyaikaisilla koneilla parran voi ajaa.

Miika Vanhapiha.

Pohjoisesta vyöryy kumiseva ukkonen, ja nouseva tuuli heiluttaa partaa. Miika Vanhapiha, noita, seisoo peuranutussaan pihamaalla ja katsoo taivasta.

Vanhapiha uskoo ”väkeen” eli haltioihin. Hänelle väki on energiaa, sellaista voimaa, jota on kaikessa meitä ympäröivässä.

Parrassa on uroon väkeä. Vanhapiha ei ole leikannut partaansa yli 15 vuoteen. Parta antaa voimakkaan vaikutelman ja ilmentää vanhaa viisautta, se lisää noidan uskottavuutta.

Pertti Saurola.

Lintututkija ”Pöllövaari” Pertti Saurolalle parta on käytännön kysymys: antaa parran kasvaa siellä missä se kasvaa. Pieni siistiminen kuivalla höylällä ja viiksien trimmaus riittävät.

1960-luvulla Saurola kävi muutamia kertoja parturissa. Monsieur Reikko ei pitänyt Saurolan parrasta, koska pulisongit, parta ja viikset kasvoivat yhteen ympäröiden koko suun. Tyylitöntä.

1969 Saurola törmäsi taidemaalari Erkki Kuloveteen Lallukan taiteilijatalon ovella. ”Onpa teillä kaunis parta! Juuri tuollaista punaista väriä olen etsinyt. Saisinko maalata muotokuvanne?” Kulovesi sai tahtonsa läpi, ja Saurola istui toistakymmentä kertaa mallina.

Pian Kalastajatorppa tilasi taiteilijalta maalauksen, jota tämä kutsui Ravintolamadonnaksi. Taas tarvittiin punapartaista mallia.

Leif Segerstam.

Perheen naiset isoäitiä myöten kehuivat säveltäjän uutta ulkomuotoa.

Keväällä 1987 kapellimestari, säveltäjä Leif Segerstam viimeisteli 13. sinfoniaansa perheen kesäasunnolla Mikkelissä. Pitkittyneen sävellystyön päätyttyä Segerstam palasin Helsinkiin valmiin partituurin ja ajamattoman juppiparran kanssa.

Perheen naiset isoäitiä myöten kehuivat säveltäjän uutta ulkomuotoa. Segerstamin ”mustaashit” muuttuivat pysyvästi parraksi, jota ei ole sen koommin ajeltu.

Ari Anttonen.

Pörssiklubilla tunnetaan ainakin yksi parrakas. Toimitusjohtaja Ari Anttonen kasvatti parran 2000-luvun alussa, ja se on ollut liikemaailmassa harvinaisuus. Edelleenkin joku saattaa neuvotteluhuoneessa kysäistä, onko partakone rikki vai jäikö loma päälle.

Niinhän se tosiaan alkoi: lomaparta jäi päälle kerran tai pari, ja lopulta sitä ei enää ajettu.

Anttoselle parta ei ole kannanotto. Ennemminkin ajankäytöllinen kysymys. Vuosien karttuessa parranajo muuttui haasteellisemmaksi. Huolelliseen parranajoon kuluisi helposti yli kymmenen minuuttia, joka aamu.

Ville Pölönen.

Liimatuubin avaaminen hampailla ei kannata. Ville Pölönen joutui leikkaamaan partansa, sillä se tuhriutui pikaliimaan.

Paljaaseen leukaan oli hyvä kokeilla tatuointia. Nykyinen kaksihaarainen partamalli on pysyt pari vuotta, mutta vuosien saatossa tyylit ovat vaihtuneet niin työkuvan kuin huvinkin vuoksi. Väillä mallit vaihtuivat parin viikon välein, jos töissä oli tylsä hetki. Pölönen tekee korjausrakennushommia, uudistaa vanhaa.

”Tunnelihommissa” Hercule Poirot -viikset eivät valitettavasti toimineet, koska kasvot peittävä hengityssuojain ei tiivistynyt iholle.

Keijo Hartonen.

Kun Keijo Hartoselta kysyy, onko hän koskaan tehnyt joulupukkikeikkaa, kasvoille ilmestyy lempeä virne, joka paljastaa ujon hymykuopan.

Ei ole, mutta hän on parta- ja viiksiklubi Mad Viking Beard and Mustache Club Finlandin jäsen. Se on viikinkipartaisten miesten yhteisrintama, jonka tavoitteena on tukea lapsia, nuoria ja vanhuksia hyväntekeväisyystempauksin.

Työssään palveluammatissa Hartonen saa parrastaan pelkästään positiivista palautetta. Hartosella on ollut parta ja tatuointeja 30 vuotta. Viikinkityyli on suosiossa juuri nyt, mutta huomenna voi olla toisin.

 

Oikaisu

Juttua päivitetty 7.8. kello 11.43: Korjattu parta- ja viiksiklubi Mad Viking Beard and Mustache Club Finlandin nimi, oli aiemmin viheellisesti Mad Viking Club Finland.