Mitä näistä voisi saada?

Tamperelaisen Lukulaarin omistaja Jani Henttonen nostaa tuomani kirjapinon pöydälle ja alkaa käydä sitä läpi. Kirjoja on kymmenen: neljä romaania, neljä tietokirjaa ja kaksi lastenkirjaa. Sarjakuvia en joukkoon valinnut.

Italo Calvino: Kosmokomiikkaa (Tammi, 1969)

Nick Cave: Kun aasintamma näki herran enkelin (Like, 1992)

Michel Foucault: Tarkkailla ja rangaista (Otava, 2001)

Kari Hotakainen: Lastenkirja (WSOY, 1990)

Perttu Häkkinen & Vesa Iitti: Valonkantajat (Like, 2015)

Kersti Juva: Löytöretki suomeen (SKS, 2019)

Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär (WSOY, 1981)

Iida Rauma: Hävitys (Siltala, 2022)

Arto Salminen: Turvapaikka (Otava, 1995)

Pekka Sulkunen, Pertti Alasuutari, Ritva Nätkin, Merja Kinnunen: Lähiöravintola (Otava, 1985)

”Nämä kaikki ottaisin mielelläni sisään. Muutama todella hyvä divarikirja. Loput yleisempiä kirjoja, jotka myydään varmasti joskus”, Henttonen sanoo.

Valonkantajia on yhä saatavilla nidottuna, mutta Henttosen mukaan kovakantisen hinta nousee siitä huolimatta. Se on tosi kysytty. Muutenkin salatieteitä käsitteleville kirjoille on aina ostaja.

Kosmokomiikkaa on Keltaista kirjastoa, jolle on kysyntää. Monet haluavat ensipainoksen, jossa on kansipaperit.

”Veikkaan, että tämä on sellainen kirja, jolla on verkossa suuri hintahaitari.”

Tammen Keltainen kirjasto on edelleen hyvin kerätty sarja, vaikka sen asema on laskenut. Monella antikvariaatilla on oma hylly Keltaiselle kirjastolle, myös Lukulaarilla.

”Foucault on erinomainen myyntikirja. Se menee aina nopsaan ja hyvällä hinnalla. Myös Arto Salmiset menevät hyvällä hinnalla, vaikka ovatkin aika pienen piirin juttu. Astrid Lindgrenin klassikot liikkuvat aina hyvin.”

Nick Caven uudemmat kirjat ovat halutumpia kuin Aasintamma. Siitä on luultavasti otettu aikanaan hyvin suuri painos. Se käy kaupaksi, mutta hinta ei ole koskaan noussut.

Lähiöravintolaan Henttonen ei laittaisi paljon hintaa, mutta se menisi varmasti hauskana ajankuvana. Sitä ei liiku hirveästi.

”Maksaisin näistä kirjoista 60–65 euroa. Ehkä vähän enemmän, jos tinkaisit tiukasti”, Henttonen sanoo.

”Valonkantajat, Foucault, Calvino ja Salminen muodostavat ison osan summasta. Muitakaan ei ole vaikea myydä, mutta niiden hinta on alhaisempi. Niitä tulee tasaisesti vastaan tai on valmiiksi hyllyssä.”

Lukulaari on koko perheen antikvariaatti ja Tampereen vanhin kirjakauppa. Se täyttää ensi vuonna 50 vuotta.

Asiakkaita on monenlaisia. Teinityttö etsimässä menestyselokuvasta nostetta saanutta Humisevaa harjua, vanha rouva hakemassa Harlequin-kirjoja ja nuori mies kysymässä Hegelin Logiikan tiedettä, kuvailee Henttonen.

Kivijalkakaupan kuuluisa alakerta on ahdas mutta järjestyksessä. Kaunokirjallisuuden kokoelma on erityisen laaja. Runoutta on useampi hyllyllinen. Lasten- ja nuortenkirjoja on paljon.

Yläkerrassa myydään muun muassa sarjakuvia. Se on yksi Lukulaarin erikoisaloista.

Viime aikoina englanninkielisen kirjallisuuden tarjonta on kasvanut, ja sitä myötä myös valikoima. Sama ilmiö näkyy myös uusien kirjojen kaupoissa. Niissä englanninkieliset paperbackit ovat usein hyvin esillä.

”Nuoret ja nuoret aikuiset ostavat jopa mieluummin englannin- kuin suomenkielisen kirjan, erityisesti mitä tulee klassikoihin, uudempaan YA-kirjallisuuteen ja fantasiaan. Se on oikeasti iso juttu”, sanoo Henttonen.

Kirjainlyhenne viittaa nuorille aikuisille (young adults) suunnattuihin kirjoihin. Kohderyhmä kiinnostaa kirjakauppiaita.

”Heidän kulutustottumuksiaan kannattaa seurata, jos aikoo menestyä tällä alalla.”

Henttosen mukaan menestyvän antikvariaatin tärkein piirre on laadukas ja monipuolinen valikoima. Sen pitää myös päivittyä koko ajan.

Antikvariaattien määrä on vähentynyt nopeasti viime vuosina. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2007 Suomessa oli 165 antikvariaattia. Nyt niitä on viitisenkymmentä.

Monissa isoissa kaupungeissa – esimerkiksi Lahdessa ja Porissa – ei ole enää yhtään perinteistä, säännöllisesti auki olevaa kirja-antikvariaattia. Kannattavuus on ollut kehno tai työlle ei ole löytynyt jatkajaa.

Usein antikvariaattien katoamisen syyksi on nostettu e-kirjojen ja äänikirjojen suosio. Nykyään ihmiset voivat myös myydä kirjansa suoraan toisilleen. Se on helppoa vaikkapa huuto.netin ja tori.fin kaltaisilla kauppapaikoilla. Vinted on merkittävä kanava erityisesti nuorempien ihmisten keskuudessa.

Henttonen aloitti Lukulaarissa 20 vuotta sitten. Silloin Vanhan kirjallisuuden hintaopas oli koko ajan käden ulottuvilla. Se oli raamattu, josta hinnat katsottiin.

Hintaoppaan huono puoli oli, että se ei ottanut huomioon antikvariaattien erikoispiirteitä.

”Nykyisin hintatasosta on tullut hyvällä tavalla läpinäkyvä. On helppo verrata erilaisia kauppoja. Kuka tahansa pystyy löytämään eri liikkeiden ulosmyyntihinnat netistä.”

Henttonen osti yrityksen viisi vuotta sitten. Syyskuussa 2024 Lukulaari laajeni viereiseen liiketilaan. Nyt kaupassa voi järjestää myös pienimuotoisia tapahtumia.

Lukulaarin verkkokauppa aukeaa kesän jälkeen. Sille ei olisi taloudellista pakkoa. Kauppa käy kivijalasta hyvin.

Henttonen kuvailee verkkokauppaa ”rinnakkaiseksi väyläksi”. Sen valikoimasta tulee kivijalasta erillinen.

”Jos hyviä kirjoja on hyllyssä useampi kappale, niitä voidaan laittaa myös verkkoon. Muita verkkoon sopivia voisivat olla esimerkiksi spesifit tietokirjat ja muut erikoisemmat julkaisut, jotka liikkuvat hitaammin. Netissä niiden potentiaalinen ostajakunta laajenee valtavasti.”

Henttosella on hyvä tuntuma siihen, mikä liikkuu kivijalasta. Verkon suhteen ei ole samanlaista.

”On kiinnostava nähdä, mihin suuntaan se lähtee menemään. Veikkaan, että tulen yllättymään.”

Elmeri Vehkala omistaa kolme antikvariaattia Helsingissä: Punaisen, Oranssin ja Vihreän Planeetan. Hänen mukaansa suuri osa pinon kirjoista käy hyvin kaupaksi.

”Foucault on ikuinen. Sitä pystyy myymään ihan niin paljon kuin haluaa. Myös kovakantiset Valonkantajat menevät heti”.

Niiden lisäksi Turvapaikka on erittäin hyvä myyntikirja.

”Meidän yhdessäkään liikkeessä ei ole tällä hetkellä yhtään Salmista. Kaikki on myyty. Riemumielin ostan jokaisen meille tarjotun kappaleen.”

Calvinosta olisi saanut enemmän pari vuosikymmentä sitten. Kun Koko kosmokomiikka julkaistiin Keltaisessa kirjastossa, lyhennelmän arvo romahti. Sen haluavat vain keräilijät.

Hävitys ja Löytöretki suomeen kuuluvat kirjoihin, joita Vehkala ostaa suoraan kustantajalta. Molempia myydään aika hyvin, mutta niitä ei tarvita lisää.

”Hotakaisen Lastenkirjaa me myydään vitosella ulos eikä ottajia oikein ole.”

Lähiöravintolasta Vehkala tykkää itse paljon. Se on klassikko, mutta vähän marginaalin marginaalia, hän kuvailee.

”Se pitää myymällä myydä sellaiselle ihmiselle, joka ei vielä tiedä haluavansa omistaa sitä. Muutenkin antikvariaattien kaupankäynti perustuu kohtaamiseen asiakkaan kanssa”, Vehkala sanoo.

”Riippuen siitä, kuka on tiskin takana ja millä tuulella, niin tästä nipusta saa meiltä jotain 50 ja 70 euron väliltä.”

Isompia eriä myytäessä Vehkala neuvoo pyytämään tarjousta useammasta paikasta.

”Isoimmilta toimijoilta ei usein saa parasta hintaa.”

Vehkala on kiertänyt antikvariaatteja koko ikänsä. Noin 20 vuotta sitten päässä alkoi kehittyä ajatus, että kirjoissa voisi olla hänen elämänuransa. Vehkala perusti ensimmäisen antikvariaattinsa vuonna 2007. Aika pian Punaisen Planeetan liiketila jäi pieneksi.

”Tiesin, että sarjakuvalle on kysyntää. Oranssi Planeetta avattiin sen takia, että pystyttiin ottamaan laajemmin eri genrejä myyntiin”, Vehkala kertoo.

”Vihreä Planeetta avattiin ihan vaan siksi, että Hakaniemi on perinteikäs antikvariaattiseutu. Kun sopiva tila vapautui, päätettiin tarttua kiinni.”

Vehkalan kivijalkaliikkeet palvelevat nimenomaan helsinkiläisiä. On aivan eri maailma pyörittää antikvariaattia Helsingissä kuin pikkukaupungissa.

Kaunokirjallisuuden nousu on ollut vahva trendi korona-ajasta lähtien. Se on keskittynyt enimmäkseen käännösklassikoihin, mutta nostanut myös kotimaisten klassikoiden kysyntää.

Myös 2020-luvun kotimainen kaunokirjallisuus myy Planeetoissa todella hyvin.

Vehkalan mukaan kaunokirjallisuudesta haetaan vaihtelua jatkuvaan informaatiotulvaan. Toisaalta uusi kaunokirjallisuus nostaa yhä useammin esiin asioita ja aihepiirejä, joiden käsitteleminen on aiemmin ollut vaikeaa.

”Valitettavasti kaunon myynnin rinnalla on alkanut näkyä se, että nykyinen hallitus tekee kaikkensa, että hyvää tietokirjallisuutta ei julkaistaisi Suomessa”, sanoo Vehkala.

”Koska Orpon hallitus poisti kirjastoille myönnettävän vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuen, kustantajat kustantavat vähemmän sellaista marginaalisempaa tietokirjallisuutta, joka on aina ollut antikvariaattien forte. Puhutaan sitten antiikin klassikoista, mannermaisesta filosofiasta tai jostain ihan muusta.”

Kolmen liiketilan lisäksi Vehkalalla on iso keskusvarasto. Sieltä hän käy verkkokauppaa.

Varastossa on noin puoli miljoonaa kirjaa – suunnilleen 12 000 Chiquitan banaanilaatikollista.

Viime aikoina Vehkala on alkanut siirtää nettikaupantekoa niille alustoille, jotka antikvariaattien pitäjät omistavat itse. Sellaisia ovat Kirjapino.fi ja Antikka.net. Vehkalan yritys omistaa puolet kirjapino.fista.

”Kaupanteko muiden kuin antikvariaattien omistamien alustojen kautta on vähän kuin tilaisi pizzaa Woltista. Niillä on kovat provisiot. Tietenkin johtavalla alustalla on myös varaa maksaa Googlelle eniten näkyvyydestä.”

Vehkala sanoo tekevänsä kauppaa enemmän laadulla kuin hinnalla. Asiakkaat löytävät hyvän valikoiman luokse, on kyse sitten kivijalasta tai verkkokaupasta.

Kivijalkadivarien sesongit ovat kesälomakausi ja joulu. Nettikauppa tasoittaa kausivaihteluita.

Trendit ovat hyvin hetkellisiä. Antikvariaattitoimintaa ei voi koskaan rakentaa sen varaan, mitä kirjoja juuri nyt kysellään.

”Meidän perimmäinen homma on pitää hyllyssä ne kirjat, jotka myyvät läpi vuosikymmenten ilman niistä tehtyjä elokuvia tai muita lyhytaikaisia innostuksia.”

Finlandia Kirja on Pohjoismaiden suurin nettidivari eli verkossa toimiva antikvariaatti. Sen valikoimaan kuuluu yli 700 000 käytettyä kirjaa.

Se tarkoittaa noin 15 hyllykilometriä kahdessa Lahdessa sijaitsevassa teollisuusrakennuksessa.

Yhtiön liikevaihto oli viime vuonna 3,3 miljoonaa euroa. Työntekijöitä on yli 40.

Myyntipäällikkö Leevi Pennanen tutkii kirjapinoa. Yleensä Finlandia Kirja ostaa paljon suurempia eriä. Osa kirjoista menee myyntiin, osa kierrätetään.

”Tästä kasasta kaikki kirjat menisivät myyntiin. Voisimme maksaa näistä 35–40 euroa”, Pennanen sanoo.

Asiakkaalle maksettavaan hintaan vaikuttavat muun muassa kirjojen kuljetus- ja käsittelykulut. Ne ovat Pennasen mukaan keskimäärin viisi euroa per kirja.

”Lastenkirja, Lähiöravintola ja Löytöretki suomeen ovat sellaisia kirjoja, joista ei juuri jää katetta”, hän sanoo.

”Kate syntyy kalliimmista kirjoista. Esimerkiksi Tarkkailla ja rangaista -kirjassa on ollut yli 50 euron ulosmyyntihinta. Ostamme kuitenkin aina koko kokonaisuuden ja arvotamme tuotteet sen perusteella.”

Ronja, ryövärintytärtä Finlandia Kirjaan tulee paljon, mutta sitä myös myydään paljon. Nick Caven kirjaa tulee välillä muutama. Ne menevät saman tien.

Keltaisen kirjaston kirjoja myydään niin paljon, että niistä kannattaa tehdä jopa omia kampanjoita.

”Kosmokomiikkaa on harvinaisemmasta päästä, kun taas joitain sarjan kirjoja on tarjolla koko ajan. Tietysti niitä myös myydään, mutta hinta on aika alhainen.”

Finlandia Kirjan yritystoiminta alkoi toimitusjohtaja Matti Pietilän omasta keräilyharrastuksesta. Aluksi hän myi kirjoja huuto.netissä.

”Kaipasin lisätienestiä nuorena opiskelijana. Keräilin kirjoja ja kiertelin antikvariaatteja. Kun tein hyvän löydön, yritin myydä sen parempaan hintaan.”

Pietilä perusti Finlandia Kirjan vuonna 2010. Hän nouti kirjoja ruosteisella Nissan Vanetella ympäri Etelä-Suomen. Siitä jäivät muistoksi selkävaivat.

”Tajusin nopeasti, että yrityksen kasvattaminen ei onnistu niin, että näpytän kahdella sormella kirjoja myyntiin ja vien ne muovikassissa postiin. Toiminta täytyi saada tehokkaammaksi.”

Pietilä alkoi kehittää prosesseja ja toiminnanohjausjärjestelmiä. Alusta asti tärkeintä oli, miten käytetty kirja voidaan käsitellä niin, että turha tekeminen jää pois.

Nykyään Finlandia Kirjan toimintaketju on kokonaan digitalisoitu. Kirjojen lajitteleminen, hyllyttäminen, kerääminen ja pakkaaminen tapahtuvat tietokoneohjatusti.

”Meidän oma ohjelmistomme ohjaa ihmistä koko ajan. Järjestelmä muun muassa määrittää valikoimaan lisättävien kirjojen hyllypaikat niiden koon perusteella”, kertoo Pietilä.

Järjestelmä myös kertoo, että tuolle hyllylle mahtuu vielä 20 senttiä ja tuolle kymmenen senttiä lisää kirjoja.

”Kaikki on automatisoitua ja optimoitua, koska muuten tämä ei toimisi. Jos kirjoja esimerkiksi kerättäisiin sieltä täältä, tulisi päivän mittaan juostua monta turhaa kilometriä.”

Pietilän mukaan Finlandia Kirjan menestys pohjaa siihen, että yritykselle perustettiin jo vuonna 2012 oma verkkokauppa. Se on yrityksen ylivoimaisesti suurin myyntikanava.

”Kun käytetään Huuto.netin ja Tori.fin kaltaisia kauppapaikkoja, ollaan naimisissa niiden tekniikan kanssa. Omassa kaupassa voi toteuttaa juuri sellaisia ideoita kuin huvittaa”, hän korostaa.

Toinen merkittävä ratkaisu oli kirjojen hankinnan laajentaminen koko Suomeen. Vuonna 2018 Finlandia Kirja teki sopimuksen kuljetus- ja logistiikkayritys DB Schenkerin – nykyisen DSV:n – kanssa.

Kotinoutopalvelussa sovitaan asiakkaan kanssa, mitä ja mistä haetaan. Tarvittaessa jopa toimitetaan laatikot etukäteen.

”Aiemmin kasvun pullonkaula oli, mistä me saadaan riittävästi kirjoja. Tällä tavalla me otettiin haltuun koko Suomi. Nyt kirjoja noudetaan joka paikasta Utsjoelta Hankoon.”

Nykyään Finlandia Kirja myy myös uusia kirjoja. Kyse on asiakkaiden toiveesta. He tykkäävät siitä, että tuotteita ei tarvitse tilata monesta eri paikasta.

”Noin joka toisessa uusien kirjojen tilauksessa on myös käytetty kirja. Ne menevät kivasti käsi kädessä.”

Finlandia Kirjan ostamat kirjat lajitellaan myytäviin, kierrätettäviin ja lahjoitettaviin. Yhtiö kierrättää noin 200 000 kiloa kirjoja vuodessa kotimaiseksi ekovillaksi.

Suurin osa eteenpäin lahjoitettavista kirjoista jatkaa matkaansa Ilmaisen kirjan päivänä. Tammikuussa Lahden Messukeskuksessa järjestettyyn tapahtumaan saapui lähes 10 000 ihmistä. Heille jaettiin yli 100 000 kirjaa, joista puolet oli Finlandia Kirjan omasta varastosta ja puolet kustantamoista saatuja.

”Ne kaikki olivat oikeasti hyviä kirjoja, eivät mitään kirjakerhotavaraa”, kertoo Pietilä.

”Taloudellisesti siinä tapahtumassa ei ole mitään järkeä. Meidän ei ole pakko antaa mitään ilmaiseksi, mutta haluamme pitää kirjan lukukäytössä.”

Ilmaisen kirjan päivän järjestäminen maksoi yli 50 000 euroa. Halutessaan Finlandia Kirja olisi voinut myydä siellä jaetut kirjat kierrätysmateriaaliksi. Toki sekin vaatii, että kirjat käsitellään: lajitellaan paperin laadun perusteella, irrotetaan kannet ja niin edelleen.

Finlandia Kirja on toteuttanut Ilmaisen kirjan päivästä kävijätutkimuksen. Suurin osa vastaajista kertoi, että ilmaisten kirjojen saaminen aktivoi heidän lukuharrastustaan ja lisäsi halua ostaa uusia kirjoja.

”Kuvitellaan, että kustantajalta on jäänyt paljon kirjailija X:n kirjoja myymättä. Kun ne jaetaan lukijoille, jotka eivät ole kuulleet hänestä ennestään, moni ostaa seuraavan kirjan. Muuten he eivät tarttuisi tuntemattoman kirjailijan teokseen”, pohtii Pietilä.

”Silloin ilmainen kirja on markkinointimateriaalia. Hyvien kirjojen tuhoaminen ei ole kenenkään etu.”