Sika pois, lintu tilalle
Siipikarja korvaa possua suomalaisten ruokavaliossa. Huoli ilmastosta ei ole vähentänyt naudanlihan kulutusta. Sen sijaan alueelliset erot ja koulutustaso näkyvät ruokapöydässä.
Yhä useampi suomalainen korvaa ruokapöydässään punaista lihaa siipikarjalla.
Vuonna 2018 suomalaiset söivät keskimäärin 25,6 kiloa siipikarjan lihaa. Vuosikymmenen alussa vastaava luku oli 18,2 kiloa.
Siipikarjan myynti on lisääntynyt kaikkialla maassa. Suhteellisesti voimakkainta kasvu oli Jyväskylän seudulla, toiseksi voimakkainta Oulun seudulla ja Pohjois-Suomessa.
Vastaavasti punaisen lihan myynti on vähentynyt kaikkialla Suomessa. Sama pätee lihavalmisteisiin, kuten makkaraan ja leikkeleisiin.
Lasku selittyy pitkälti porsaan suosion vähenemisellä. Naudanlihan kulutus on pysynyt viime vuodet samana, jopa kasvanut hieman.
Ainoa poikkeus yleistrendiin on jauheliha, jossa Suomi näyttää kulkevan kahteen eri suuntaan. Pääkaupunkiseudulla jauhelihan myynti vähenee, muualla Suomessa se kasvaa.
Tiedot käyvät ilmi S-ryhmän tilastoista, jossa verrattiin lihatuotteiden myyntiä vuosina 2013 ja 2018.
Vaikka tilasto koskee vain yhtä kauppaketjua, se on ”melko hyvin” yleistettävissä, arvioi ympäristöetiikkaan ja ruokajärjestelmien kestävyyteen erikoistunut tutkijatohtori Teea Kortetmäki Jyväskylän yliopistosta.
Muutokseen vaikuttavat muun muassa terveysseikat, siipikarjan lihan hinnan lasku sekä erilaiset skandaalit, jotka ovat heikentäneet sianlihan kysyntää. Ilmastokysymys vaikuttaa myös, tosin rajallisesti. Jos ilmastonmuutos olisi selkein vaikuttaja, ilmastonäkökulmasta kaikkein haitallisimman, eli naudanlihan kulutuksen voisi olettaa laskevan jyrkemmin.
Suomalaisten ruokailutottumuksissa suurin jakolinja kulkee isojen kaupunkien ja maaseudun välillä. Myös eri kaupunkikeskusten välillä on hajontaa, Kortetmäki sanoo.
Pääkaupunkiseudulla arvoja muovaavat vahvasti kansainvälisyys ja eettisyys. Sen sijaan esimerkiksi Keski-Suomessa ruokakulttuurissa painotetaan perinteitä ja lähiruokaa.
Vaihtelua on kuitenkin myös alueiden sisällä.
”Aiemmin lähinnä pääkaupunkiseudulla näkynyttä kosmopoliittista asennetta esiintyy myös maakuntien opiskelijoilla.”
Myös sosioekonomiset erot näkyvät. Korkeasti koulutetut ja hyväpalkkaiset ovat tutkitusti valmiimpia omaksumaan uusia ruokavaliotottumuksia.
Filosofiassa käytetään joskus termiä täyden vatsan etiikka, sanoo Kortetmäki. Kun omat asiat ovat riittävän hyvin, on varaa miettiä tekojen vaikutuksia muihin.
Pätkätyöllistetyn, työttömän, yksinhuoltajan tai muutoin heikommassa asemassa olevan ihmisen voi olla vaikeampi lähteä toteuttamaan suurta ruokavalioremonttia.
Punaisen lihan kulutus vähenee myös jatkossa, Kortetmäki uskoo. Keskeinen syy on kasvava ilmastokeskustelu ja huoli ympäristöstä.
”Olisin ihmeissäni, ellei se heijastuisi nimenomaan naudanlihan kulutukseen.”
Toisaalta kuluttajien käsitys ruoan hiilijalanjäljen rakentumisesta voi olla väärä. Vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan kuluttajat mielsivät ruoan suurimmiksi ympäristövaikutusten lähteiksi kuljetuksen, pakkaamisen ja prosessoinnin.
Näin ei ole. Selkeästi suurin päästölähde on alkutuotanto eli maatalous sekä siihen liittyvät maankäyttö ja lannoitetuotanto.
Alueelliset erot tuskin katoavat. Muutokset tapahtuvat eri puolilla maata eri tahdissa.
Lisäksi hajontaa voi ilmetä siinä, miten punainen liha korvataan ruokavaliossa. Kaupunkiseuduilla monimuotoistunut, kansainvälinen ruokakulttuuri todennäköisesti vahvistuu.
Sen sijaan maaseuduilla punaisen lihan korvikkeeksi tulevat todennäköisesti vähempilihaisat eineet. Ehkä maitotuotteet, ehkä siipikarja, arvelee Kortetmäki.
Myös poliittisilla ratkaisuilla on suuri merkitys. Mahdolliset muutokset verotukseen tai tukiin heijastuvat myös kuluttajien valintoihin.