Kosteikkoviljelyn tuki menossa leikkuriin – Professori: ”Olisi ollut maatalouden tukihistorian suurin saavutus ilmastonmuutoksen torjunnassa”
Marinin hallitus varasi 30 miljoonaa euroa turvepeltojen muuntamiseen kosteikoiksi. Orpo nimesi tuen leikkauslistalleen, eikä sitä löydy VM:n budjettiesityksestä.
4
MIN
Syyskuussa 2022 oppositiojohtaja Petteri Orpo (kok) arvosteli Sanna Marinin (sd) hallitusta valtion velkaantumisesta Ylen A-Talkissa. Kun Orpolta kysyttiin mahdollisia leikkauskohteita, hän luetteli niitä kolme:
”Kaasuautojen tuki, kosteikkoviljely 30 miljoonaa, avustajien määrä.”
”Pystyt parempaan”, kuittasi keskusteluun osallistunut valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk).
Myös pääministeri Marin oli sitä mieltä, että kokoomuksen puheenhohtajan leikkausideat olivat mitättömiä. Hänestä Orpoa oli ”lystikästä kuunnella”.
Orpon ehdotuksille irvailu jatkui sosiaalisessa mediassa. Jos siitä jäi keskustelun seuraajille mieleen yksi sana, niin se oli kosteikkoviljely. Moni oppi tuolloin, että se tarkoittaa viljelymuotoa, joka alentaa merkittävästi turvepeltojen kasvihuonepäästöjä.
Nyt Petteri Orpo on pääministeri, ja hänen hallituksensa valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) on julkaissut ensimmäisen budjettiehdotuksensa. Sen pitäisi vähentää velanottoa ensi vuonna vajaalla 0,8 miljardilla eurolla ja vuonna 2027 noin 2,5 miljardilla eurolla.
Yksi säästökohteista on kosteikkoviljelyn tuki, johon edellinen hallitus oli alustavasti varannut 30 miljoonaa euroa kolmelle vuodelle. Kun Purra esitteli 25. elokuuta uuden budjetin, varaus oli poistettu.
Tukipotti sisältyy kuitenkin yhä maa- ja metsätalousministeriön budjettiesitykseen. Asiasta saatetaan siis vielä kiistellä. Historiallisesti valtiovarainministeriö (VM) on kuitenkin usein voittanut tällaiset väännöt. Ministeriöiden ja VM:n kahdenväliset neuvottelut käydään 5.–6. syyskuuta. Hallituksen budjettineuvottelut eli budjettiriihi pidetään 19.–20. syyskuuta.
Erimielisyyden kohteena olevilla rahoilla voisi vettää 6 000 hehtaaria turvemaalla sijaitsevia peltoja.
Pellon vettäminen tarkoittaa pohjaveden pinnan nostamista ojia tukkimalla. Sen tavoitteena on säilyttää maaperän hiilivarastot turpeen hajoamista hidastamalla. Turpeeseen on varastoitunut valtava määrä hiiltä ja typpeä, joita vapautuu ilmakehään, kun peltoa viljellään.
Vaikka turvepellon hyödyntäminen lakkaisi, päästöjä syntyy edelleen, jos ojat jäävät ennalleen. Tuolloin happi pääsee turpeeseen veden poistuessa, ja mikrobit hajottavat turpeen.
Suomen pelloista on turvepeltoja vain noin kymmenen prosenttia, mutta niiden osuus viljelysmaiden kaikista kasvihuonepäästöistä on yli 80 prosenttia. Koko maatalouden ilmastopäästöistä turvepellot tuottavat noin 60 prosenttia.
30 miljoonan euron tuen tarkoitus oli tehdä ensimmäinen harppaus kohti vähäpäästöisen kosteikkoviljelyn yleistymistä. Nykyään sitä harjoitetaan Suomessa vain koeluontoisesti.
Luonnonvarakeskus Luken arvion mukaan 6 000 peltohehtaarin vettämisellä voisi vähentää maatalouden ilmastopäästöjä enimmillään prosentilla.
”Tämä olisi ollut maatalouden tukihistorian suurin yksittäinen saavutus ilmastonmuutoksen torjunnassa”, sanoo Luken tutkimusprofessori Kristiina Lång.
Hän arvioi, että kosteikkoviljelyn tuen tuomat päästövähennykset olisivat olleet samaa luokkaa aiempien toimien yhteenlaskettujen päästövähennysten kanssa. Niitä ovat muiden muassa lietteen sijoituksen, ravinteiden kierrätyksen, ympäristönurmien perustamisen ja kerääjäkasvien kylvämisen tuet.
”Niihin on investoitu noin 80 miljoonaa euroa vuodessa. Nyt olisi saatu 30 miljoonalla eurolla jopa tuplavähennys.”
Turvepeltojen vettämisen potentiaali ilmastonmuutoksen torjunnassa on suuri. Niitä on Suomessa yhteensä 270 000 hehtaaria, josta Luken arvion mukaan ainakin 63 000 hehtaaria soveltuu vettämiseen hyvin.
Kosteikkoviljelyyn siirtymistä hidastaa kuitenkin se, että märillä pelloilla viljeltävien kasvien markkinat ovat rajalliset.
Ehkä lupaavimmalta vaikuttaa ruokohelven tulevaisuus. Sitä kasvatetaan Suomessa jo nyt lähes 3 000 hehtaarilla muun muassa rehuksi ja kasvualustaksi.
Muita märille pelloille sopivia kasveja ovat esimerkiksi osmankäämi ja paju. Osmankäämin höytyvien käyttämistä tyynyjen ja talvitakkeihin täytteenä kehitetään parhaillaan Suomessa. Pajua taas voisi kasvattaa poltettavaksi energialaitoksissa.
Koska kosteikkokasvien teollinen hyödyntäminen on yhä vähäistä, kosteikkoviljelyn tukea ei olisi itse asiassa käytetty varsinaiseen viljelyyn, vaan maanomistajille olisi maksettu pelkästään siitä, että he nostavat pohjaveden pintaa ja siirtävät turvepellon pysyvästi pois ojitusta vaativasta viljelystä.
Kristiina Långin mukaan tämäkin olisi ollut hyvä ja kustannustehokas ratkaisu.
”Maataloustuen häpeäpilkku on se, että vuodesta toiseen maksetaan useita kymmeniä miljoonia euroja sellaisille tiloille, jotka eivät tuota lainkaan ruokaa.”
”Nyt olisi voitu maksaa kertaluontoinen tuki siitä, että turvepelto joko poistuu maatalouskäytöstä kokonaan tai siirtyy kosteikkoviljelyyn. Tämä olisi voinut tuoda jopa nettosäästöjä.”
Vaikka Orpon hallitus saattaa hylätä 30 miljoonan euron kosteikkoviljelyn tuen, valtio kuitenkin tukee edelleen samansuuntaisia toimia. Tukea on mahdollista saada valumavesien hallintaan sekä ilmastokosteikkojen ja ympäristönurmien perustamiseen. Näiden tukien yhteenlaskettu ilmastovaikutus on kuitenkin selvästi vähäisempi kuin suunnitellun kosteikkoviljelyn tuen.