Keskiolut Alkoon? – ”Suomi ei enää kestä alkoholinkulutuksen kasvua”
Nyt tarvitaan ”Ruotsin mallia”, kirjoittaa Raittiuden Ystävien puheenjohtaja.
Mitä keskioluelle pitäisi tehdä? Alkoholihaitat ovat nousseet rajusti viime vuosikymmeninä, muistuttaa Kanava-lehdessä Martti Vastamäki. SK julkaisee kirjoituksen kokonaan.
Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan kirjattiin vuonna 2011 tavoitteeksi alkoholin saatavuuden ja hinnan säätely alkoholista aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi. Hallitusohjelmassa mainittiin myös alkoholilain kokonaisuudistus ja alkoholin mainonnan rajoitusten tiukentaminen.
Mainonnan osalta asia saatiin valmiiksi ja laki tuli voimaan vuoden alusta. Mielikuvamainontaa ei kuitenkaan kielletty niin kuin esimerkiksi Norjassa ja Ranskassa. Laki sallii myös alkoholin mainonnan ja myynnin urheilukilpailuissa, vaikka sitä onkin vaikea yhdistää muuhun urheiluun kuin mahdollisesti jääkiekkoon (muun muassa julkiset kaatuilut televisiossa).
Mainontarajoitusten tavoitteena on ennen kaikkea lasten ja nuorten alkoholinkäyttöön liittyvien mielikuvien karsiminen. Tämän pohjalta on ollut viime vuosina keskustelua alkoholilain muuttamisesta muun muassa niin, että kolmosoluen myynti siirtyisi Alkoon ja päivittäistavarakaupassa myytävä olut laimennettaisiin kakkosolueksi. Samaan aikaan päivittäistavarakaupan ja panimojen edustajat ehdottavat, että myös vahvempien oluiden myynti vapautettaisiin päivittäistavarakauppaan.
Olut on alkoholijuoma, ja humalluttavan vaikutuksensa vuoksi se on ollut poliittisesti ja verotuksellisesti kiistanalainen elintarvike Ruotsin vallan ajoista asti. Humalluttavasta vaikutuksesta seuraavat yhteiskunnalliset ja terveydelliset ongelmat tekevät siitä edelleenkin kiistellyn juoman.
Olut on myös yksi suomalaisten suosituimmista juomista. Vuonna 2012 Suomessa juotiin olutta 84 litraa henkilöä kohden. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jokainen yli 18-vuotias suomalainen nautti vuonna 2012 viikossa viisi olutpullollista (0,33 litraa). Koska kaikki täysiikäiset eivät juo olutta, todellisuudessa määrä on vieläkin suurempi olutta nauttivien osalta.
Yleisimpien länsimaisten oluttyyppien alkoholipitoisuus vaihtelee 4,2–7,5 tilavuusprosentin välillä keskiarvon ollessa noin 5 tilavuusprosenttia. Suomen lainsäädännön asettama raja päivittäistavarakaupassa myytävälle alkoholijuomalle on 4,7 tilavuusprosenttia. Näin ollen toiset oluet ovat Suomessa päivittäistavarakaupan tuotteita, ja toisia myydään vain Alkossa.
Nykyiset tilavuusprosenttirajat ovat II-oluelle 3,5 ja III-oluelle 4,7. Sitä vahvemmat ovat IV-oluita. Nelosolut on jaettu kahteen veroluokkaan: IVA ja IVB. Nelosoluen myynnin vapauttamisesta puhuttaessa tarkoitetaan IVA-olutta, kansankielellä A-olutta, joka sisältää enintään 5,5 tilavuusprosenttia alkoholia.
Juhlajuomana oluen nauttimiseen saatetaan liittää humalahakuisuus, ja erityisesti humalahakuisessa oluen kulutuksessa hinnalla on suuri vaikutus. Oluen hinnan noustessa sen humalahakuinen käyttäminen varsinkin nuorten keskuudessa vähenee.
Olutta on verotettu Suomessa myyntihintaan perustuen vuosisatoja, aina Kustaa Vaasan ajoista 1500-luvun loppupuolelta saakka. Verotus on tietenkin ollut merkittävä tulonlähde valtiolle, mutta ilmeisesti oluen verotukseen ovat kuitenkin eniten vaikuttaneet pyrkimykset vähentää kansalaisten juomista, jotta kansanterveydellisiä haittoja saataisiin minimoitua.
Silloin kun kyseessä on ollut verotuksen keventäminen, useimmiten juomatottumuksia on pyritty ohjaamaan väkevistä juomista mietoon alkoholijuomaan, olueen. Raittiusliikkeen suosion ja vaikutusvallan vaihtelu on myös tuonut oman lisänsä lakimuutoksiin 1800-luvulta ja varsinkin 1900-luvun alusta lähtien.
Panimot maksavat alkoholiveroa alkoholijuomien valmistamisesta ja kuluttajat arvonlisäveroa ostaessaan olutta. Panimoliiton arvion mukaan vähittäiskaupassa myytävän oluen hinnasta noin 60–80 prosenttia muodostuu veroista.
Anniskelumyynti mukaan lukien Suomessa myytiin vuonna 2012 olutta kaikkiaan 422,7 miljoonaa litraa. Panimo- ja virvoitusjuomateollisuuden liitto ry:n jäseniä ovat neljä suurta panimoalan yritystä: Oy Hartwall Ab, Nokian Panimo Oy, Olvi Oyj sekä Carlsberg-konserniin kuuluva Oy Sinebrychoff Ab. Näiden neljän panimon olutmyynti oli vuonna 2012 yhteensä 391,9 miljoonaa litraa ja markkinaosuus noin 92,7 prosenttia, eli panimoteollisuus on Suomessa pitkälti muutaman ison toimijan käsissä. Niitä kuunnellaan myös tarkoin, kun alkoholiasioista päätetään eduskunnassa.
Suurin osa Suomen olutmyynnistä tapahtuu päivittäistavarakaupan kautta. Kolmosolutta voi nykyisin ostaa yli 6 000 kaupasta, kioskista tai huoltoasemalta. Alkolla taas on Suomessa noin 350 myymälää ja noin 100 tilauspalvelupistettä.
Alle 18-vuotiaalle ei saa myydä juomia, jotka sisältävät alkoholia yli 1,2 prosenttia. Näihin juomiin kuuluvat yli 2,8 prosenttia alkoholia sisältävät juomat, jotka laissa määritellään alkoholijuomiksi, sekä 1,2–2,8 prosentin vahvuiset juomat (esimerkiksi sima, ykkösolut sekä eräät siideri- ja long drink -juomat).
Selvästi päihtyneelle tai häiritsevästi käyttäytyvälle henkilölle ei saa myydä alkoholijuomia. Niiden myyminen on kiellettyä myös, jos on aihetta olettaa, että alkoholi välitetään alle 18-vuotiaalle, selvästi päihtyneelle tai häiritsevästi käyttäytyvälle tai jos on syytä muuten epäillä alkoholijuomien väärinkäyttöä.
Vähittäismyyntipaikassa saa myydä alkoholijuomia vain kello 9–21 välisenä aikana, mutta silloinkaan niitä ei saa juoda myyntipaikalla. Alkoholia ei saa myydä velaksi, panttia vastaan tai vaihtokaupalla. Vähittäismyyntiluvan haltija ei saa myöskään toimittaa asiakkaalle alkoholijuomia. Paljousalennukset ovat kiellettyjä.
Euroopan unionin valmisteverodirektiivi sallii yksityishenkilön tuoda omaan käyttöön muista EU-maista 110 litraa olutta ilman tuontiveroa. Vuonna 2004 Virosta, josta suomalaiset ovat tuoneet eniten alkoholia, tuli EU:n jäsenmaa.
Suomen hallitus reagoi tähän laskemalla alkoholiveroa keskimäärin 33 prosenttia. Alkoholin kulutus nousi parissa vuodessa 1,5 litraa eli huippulukemiin. Vuodesta 2007 lähtien veroa on kiristetty maltillisesti viiteen kertaan yhteensä noin 30 prosenttia, ja kulutus on saatu laskemaan noin puolella litralla.
Nykyisin matkustajatuonnin määräksi arvioidaan noin 20 prosenttia kaikesta alkoholin kulutuksesta. Tuontia tutkitaan viikoittain 500 hengen kyselyllä.
Yksi tehokas keino säädellä alkoholin saatavuutta on keskioluen siirtäminen Alkoon. Silloin päivittäistavarakaupassa myytävän oluen enimmäisalkoholipitoisuudeksi jäisi 3,5 tilavuusprosenttia.
Vastaava malli on käytössä Ruotsissa, missä 3,5 tilavuusprosenttia väkevämpien alkoholijuomien myynti on ollut valtion alkoholimonopolin Systembolagetin yksinoikeus jo vuodesta 1977.
Tällaisen lakimuutoksen tueksi Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) laati 2011 raportin, joka lähestyy aihetta kansanterveydellisestä näkökulmasta.
Raportin mukaan keskioluen siirtäminen Alkoon vähentäisi alkoholin kokonaiskulutusta keskimäärin 9 prosenttia. Alkoholin aiheuttamien kuolemantapausten määrä vähenisi vuosittain keskimäärin 350:llä.
Pellervon Taloustutkimus selvitti 2011 tutkimuksessaan, miten vähittäiskaupan rakenne muuttuisi, jos keskiolut siirrettäisiin Alkoon. Panimotuotteet ovat tärkeitä erityisesti pienille valintamyymälöille, joista monet saattaisivat tutkimuksen mukaan joutua lopettamaan kokonaan toimintansa, jos ne eivät saisi myydä enää olutta.
Kyse ei ole ainoastaan oluen myynnistä, vaan panimotuotteiden myynnillä uskotaan olevan vaikutusta myös muiden päivittäistavaroiden myyntiin. Jos olutta lähdettäisiin ostamaan Alkosta, joka suurella todennäköisyydellä sijaitsisi Prisman tai Citymarketin kaltaisen hypermarketin yhteydessä, myös muut ostokset tehtäisiin saman katon alla. Näin ollen työpaikkoja menetettäisiin panimoteollisuuden lisäksi päivittäistavarakaupasta.
Talvella 2013 Pellervon Taloustutkimus julkaisi uuden tutkimuksen IV-olut päivittäistavarakauppaan. Siinä arvioitiin, mitä tapahtuisi, jos päivittäistavarakaupassa myytävien alkoholijuomien prosenttirajaa nostettaisiin.
Tämän tutkimuksen mukaan nelosoluen hinta laskisi 25 prosenttia, nelosoluen vähittäismyynti kasvaisi nykyisestä kahdesta prosentista kahteenkymmeneenneljään, ja kolmosoluen kulutus laskisi 41 prosentista 23 prosenttiin. Oluen matkustajatuonti puolittuisi, minkä seurauksena valtion alkoholiverotulot lisääntyisivät. Alkoholin kokonaiskulutuksen ja haittakulutuksen arvioitiin kasvavan hieman.
Pellervon Taloustutkimuksen raporttien luotettavuuden arvioinnissa on hyvä ottaa huomioon, että molemmat tutkimukset ovat alkoholialan toimijoiden eli Päivittäistavarakauppa ry:n ja Panimoliiton rahoittamia. Päivittäistavarakauppa ry:n kanta alkoholilain muutokseen on, että kaikkien alle 5,5 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien juomien myynti tulisi sallia ruokakaupassa.
Järjestö perustelee ehdotustaan sillä, että olut on ruokajuoma, jonka saatavuuteen alkoholiprosentin ei pitäisi vaikuttaa, sillä se on tietyissä oluttyypeissä luonteenomaisesti korkeampi.
On arvioitu, että jos kolmosolut siirtyisi Alkoon ja kauppoihin tulisi tilalle miedompaa kakkosolutta, kuluttajat ostaisivat nykyistä enemmän olutta – sekä kolmos- että nelosolutta – Alkosta. Kakkosoluelle riittäisi jonkin verran kysyntää päivittäistavarakaupassa, mutta nykyisen kaltaiset oluen myyntivolyymit jäisivät siellä historiaan. Lisäksi oluen matkustajatuonti lisääntyisi.
Toisaalta 2011 arvioitiin, että jopa 40 prosenttia päivittäistavarakauppojen nykyisestä alkoholijuomien myynnistä muuttuisi miedompaan kakkosolueen.
Julkisen vallan holhoava rooli alkoholipolitiikassa on usein saanut kritiikkiä kansalaisilta. Rajoitusten kiristäminen koetaan ärsyttäväksi tavaksi rangaista alkoholin kohtuukäyttäjiä marginaalisen ongelmakäyttäjäryhmän takia. Myös rajoitusten tehoaminen ongelmakäyttäjiin on kyseenalaistettu.
Kansan näkemykset alkoholilainsäädännöstä ovat jonkin verran liberalisoituneet.
Puolet kansalaisista pitää nykyistä alkoholipolitiikkaa sopivan tiukkana ja 20 prosenttia haluaisi sitä tiukentaa vielä tästäkin, mutta vajaa neljännes haluaisi väljempää alkoholipolitiikkaa. Johtavien poliitikkojen asenteet alkoholiin ovat myös liberalisoituneet, alkoholin aiheuttamien haittoja ajatellen huolestuttavasti.
Edellinen pääministeri Alexander Stubb (kok) ilmoitti televisiohaastattelussa haluavansa viinit ruokakauppoihin. Muista puoluejohtajista Timo Soini (ps) kannatti ennen vaaleja alkoholin vapaampaa myyntiä ja keskustan Juha Sipiläkin oli kieli keskellä suuta. Poliitikot tuntevat trendit.
Kysymys kuuluukin nyt, ovatko johtavien poliitikkojen näkökannat sementoituneet vaalien alla lausuttuihin vai löytyykö heiltä tulevasta alkoholilain muutoksesta päätettäessä myös terveyspoliittisia näkökantoja.
Omaa näkökantaani voi pitää myös puolueellisena luottamustehtäväni (Raittiuden Ystävien puheenjohtaja) takia. Arvioin kuitenkin tuntevani alkoholiasioita ja alkoholipolitiikkaa niitä vuosikymmeniä tiiviisti seuranneena sekä kirjallisuuteen ja tutkimustuloksiin perehtyneenä niin hyvin, että lääkärin peruskoulutuksen huomioon ottaen pystyn olemaan kohtuullisen objektiivinen.
Selvää on, että maamme ei enää kestä merkittävää alkoholinkulutuksen kasvua. Alkoholihaitat ovat nousseet rajusti viime vuosikymmeninä. Muun muassa alkoholin aiheuttamissa maksakuolemissa olemme nousseet Euroopan kärkimaaksi.
Myös poliisin rattijuopumus- ja pahoinpitelytilastot (vuosittain 20 000 rattijuoppoa ja yli 30 000 pahoinpitelyä, joissa alkoholi on mukana) sekä terveysviranomaisten tiedot (sairaalaan otoista miehillä 20 prosenttia ja naisilla 10 prosenttia on alkoholin aiheuttamia) kertovat karua kieltään.
Varmasti helpoin ja tuloksellisin tapa vähentää alkoholihaittoja olisi muillakin aloilla hyväksi havaittu ”Ruotsin malli”.
Jos keskiolut vietäsiin Alkoon, alkoholinkulutus vähenisi merkittävästi, käsittääkseni noin litralla vuodessa, jolloin haittavaikutukset varmuudella vähenisivät oleellisesti. Oluen uuteen makuun tottuminen ei veisi mahdottoman pitkää aikaa. Tutkimusten mukaan suolattomaan ruokaan tai rasvattomaan maitoon tottuu 2–3 viikossa. Tietenkin asia olisi vaikeampi niille lukuisille, jotka juovat keskiolutta lähinnä humaltumistarkoituksessa.
Vaikeasti hoidettavana varjopuolena tässä ratkaisussa olisi pienkauppojen ja kioskien taloudellisen aseman huonontuminen, mahdollisesti jopa niiden kestokyvyn ylittäen. Esimerkiksi lähikioskini pitäjä kertoi suoraan, että oluen myynti pitää hänen liikkeensä pystyssä. Toteamus on varmasti uskottava.
Tätä ongelmaa olisi jotenkin pystyttävä ”loiventamaan”, käyttääkseni termiä, joka lienee tuttu jokaiselle alkoholia runsaammin käyttäneelle. Heitähän meillä on Suomessa arviolta 300 000–500 000.
Kaupan liittojen vaatimus 5,5-prosenttisten oluiden saamisesta ruokakauppoihin tai ”eurooppalaiseen” kulttuuriin tottuneen valtiovarainministeri Stubbin esitys viinien tulosta ruokakauppoihin nostaisivat alkoholinkulutuksen uusiin huippulukemiin. Sellaiseen meillä ei ole varaa.
Kirjoittaja Martti Vastamäki on Helsingin yliopiston käsikirurgian dosentti evp., Invalidisäätiön Sairaala Ortonin ylilääkäri ja Raittiuden Ystävien puheenjohtaja.
Kirjoitus on alun perin julkaistu Kanavassa 5/2015. Suomen Kuvalehdellä ja Kanavalla on sama kustantaja ja yhteinen päätoimittaja.