Jääkö mitään puolustettavaa?

Suomen puolustus pitää laittaa kuntoon, mutta siten, että jäljelle jää jotain puolustamisen arvoista.

Näin toteaa presidentti Mauno Koiviston lähipiiriin kuulunut politiikka- ja talousvaikuttaja Seppo Lindblom uudessa Kanavassa julkaistussa, viimeiseksi jääneessä kirjoituksessaan.

Siinä Lindblom pohtii suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuutta kotimaisten ja kansainvälisten talous- ja turvallisuuspoliittisten haasteiden ristipaineessa. Lindblomia askarruttaa tilanne, jossa Suomen pitää tehdä mittavia puolustushankintoja samaan aikaan, kun valtio on raskaasti velkaantunut.

”Veteen piirretyllä viivalla hämärtyy, mikä on turvallisuuden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja taloudenpidon kannalta erityisesti tarpeen”, hän kirjoittaa. ”Mitään ei voi maksimoida, täytyy etsiä yhteiskunnallista tasapainoa.”

Lindblom arvostelee Suomen velanhoitoa leimannutta ”moraalisen puhdin tahtotilaa”, jossa ”terävillä saksilla” tehdyt leikkaukset voivat kohdistua paitsi velkaan myös tulonmuodostukseen. Kun velan lisäksi tulotkin alenevat, velkaantumisaste saattaa jopa kohota, hän huomauttaa. Velkajarruun – tai ainakin sen ”byrokraattiseen toteuttamiseen” – liittyy Lindblomin mielestä ”varteenotettava myötäsyklisyyden vaara”, joka voi jopa pitkittää taantumaa.

Syyskuussa kuollut Lindblom kyseenalaistaa myös Nato-maiden bruttokansantuotteeseen sidotun viiden prosentin puolustusmenositoumuksen. Hän pitää sitä ”suoraan sanoen lonkalta ammuttuna” ja valittaa, että ”se ei pidä sisällään minkäänlaisia varauksia kansallisten hyvinvointivaltioiden sietokyvyn kannalta”.

Lindblom yhdistää tämän trumpilaiseen ajatteluun laajemminkin: ”Käskytys on käynyt valtapolitiikan linnakkeesta, joka juuri nyt vierastaa eurooppalaisia kansanvallan, vapauden ja suvaitsevaisuuden käsityksiä ja jolle jokin Nordic Model on suorastaan ideologinen viholliskuva.”

Koiviston luottomies päättää kirjoituksensa entisen presidentin pohdintoihin siitä, että kun aseita on yli kaiken järjellisen tarpeen, niihin turvautuminen voi tarkoittaa kaiken sen hävittämistä, minkä puolesta ollaan varustautumassa.

”Esille nousseet velanhoidon ja puolustuksen vaateet voivat antaa pontta niinkin tiukalle menopolitiikalle, että siinä alkaa näkyä jo hyvinvointivaltion riisumisen itsetarkoituksellisia tunnusmerkkejä. Toisinkin voi käydä. Toiminta on varovaista, odotetaan maltilla suhdannenousua ja huolehditaan pitkäjänteisesti niin puolustuksen kuin hyvinvointivaltion perusteista”, Lindblom kirjoittaa.

Kanavan uusin numero 7/2006 ilmestyi 23. lokakuuta.

Kanava on Suomen Kuvalehden mediaperheeseen kuuluva mielipidelehti, jonka kirjoitukset edustavat kirjoittajan omaa näkemystä. Kanavan voit tilata täältä.