Taas kulutan aikaa

Onko ”mahdollisuuksien ikkuna” Ukrainan rauhanneuvotteluille avautunut? Tutunkuuloista kysymystä on pohdittu Euroopassa jälleen tällä viikolla.

Kaikki lähti liikkeelle, kuten tavallista, Yhdysvalloista. Maan aloittama Iranin sota on nostanut polttoaineiden hintoja kaikkialla maailmassa.

Marraskuun välivaaleihin valmistautuva presidentti Donald Trump kertoi solmineensa Venäjän kanssa ”dieselsopimuksen” helpottaakseen amerikkalaisille koituvaa laskua. Venäläistä dieseliä matkaa Yhdysvaltoihin tällä viikolla.

Pienet polttoainetoimitukset tuskin merkittävästi auttavat amerikkalaisia kuluttajia. Sen sijaan kiristyvien pakotteiden vaihtuminen diilin oli iso poliittinen voitto Venäjän itsevaltaiselle johtajalle Vladimir Putinille.

Hänen lähipiirissään on epäilemättä seurattu tyytyväisinä myös Trumpin lausuntoja. Niiden mukaan Venäjä on ollut ”ihan hyvä” Ukrainalle, jonka presidentti Volodymyr Zelenskyi taas ”ei auta tilannetta juurikaan”.

Ukrainalaiset ovat raportoineet muun muassa elintärkeän amerikkalaisen tiedustelutiedon katkeamisesta. Samaan aikaan Venäjä on jatkanut iskujaan.

Yhdysvaltojen suhtautuminen Ukrainaan ja sen presidenttiin on vaihdellut Trumpin tammikuussa 2025 alkaneella presidenttikaudella avoimen vihamielisestä varovaisen myötämieliseen.

Samalla ovat vaihdelleet näkemykset siitä, millä ehdoilla Ukrainaan tulisi saada rauha. Eurooppalaiset johtajat ovat harjoittaneet pian kahden vuoden ajan sukkuladiplomatiaa, jossa Ukrainaa, Yhdysvaltoja ja eurooppalaisia liittolaisia on pyritty saattamaan samalle sivulle.

Välillä ponnistelut ovat olleet aktiivisempia, toisinaan ne ovat siirtyneet taka-alalle. Välillä länsiliittolaisilla on vaikuttanut olevan yhteinen tilannekuva, välillä tavoitteet ovat olleet äärimmäisen kaukana toisistaan.

Viime marraskuussa julkisuuteen tuli Trumpin hallinnossa valmisteltu 28-kohtainen suunnitelma sodan päättämiseksi. Esimerkiksi Norjan ulkopoliittisen instituutin Karsten Friis arvioi tuolloin Suomen Kuvalehdelle, että se oli ”katastrofaalisesti linjassa” Venäjän tavoitteiden kanssa.

Joulukuussa tasavallan presidentti Alexander Stubb arvioi suunnitelman kehittyneen neuvotteluiden myötä parempaan suuntaan.

”Olemme lähempänä rauhansopimusta kuin kertaakaan sitten sodan alkamisen”, presidentti sanoi tuolloin.

Helmikuussa neuvoteltiinkin Arabiemiraateissa, mutta tärkeimpiin kysymyksiin ei keskusteluissa edes päästy.

Pian Yhdysvallat ja Israel aloittivat sodan Iranissa. Amerikkalaisten huomio kääntyi Lähi-itään. Maaliskuussa Stubb ja Norjan pääministeri Jonas Gahr Støre arvioivat toimittajille, että Ukraina-keskustelut olivat sakanneet.

Kesäkuussa Yhdysvallat näytti taas kiinnostuvan asiasta. Trump sanoi yhdysvaltalaistoimittajille G7-kokouksen yhteydessä, että hän aikoo keskittyä aiempaa enemmän Ukrainan sotaan. Diplomaatit puhuivat ”mahdollisuuksien ikkunan” avautumisesta.

Ikkuna ei ehkä täysin sulkeutunut, mutta merkittävää liikettäkään ei tämän jälkeen tapahtunut.

Yhdysvalloista kuuluvia ikäviä viestejä seuraa yleensä jonkinlainen kokous. Tällä viikolla Ukrainalle ja Euroopalle vaikeaa tilannetta setvittiin Oslossa.

Nopeasti koolle kutsuttuun tapaamiseen osallistuivat Zelenskyi, Trumpin erityisedustaja Steve Witkoff, Norjan pääministeri Støre ja presidentti Stubb.

Suomalais-norjalainen kaksikko on toiminut aiemminkin neuvotteluissa eurooppalaisina välittäjinä – ”back officena”, kuten Stubb sanoo.

Stubb kehui prosessin olevan ”jälleen raiteillaan” ja Størekin luonnehti keskusteluita rakentaviksi.

”Siitä ei ole mitään hyötyä, jos katsomme, mitä sanottiin eilen tai viime viikolla. Nyt pitää katsoa eteenpäin. Ja me olemme päässeet eteenpäin”, Støre sanoi toimittajille.

Zelenskyi kertoi tiedotustilaisuudessa puhuneensa kokouksen alla myös Yhdysvaltojen ulkoministerin Marco Rubion kanssa. Esimerkiksi tiedustelutietoa ja ennakkovaroituksia Venäjän ohjuksista tulisi jälleen.

Erityisedustaja Witkoff lensi Oslosta Pietariin, jossa hän tapasi myös Putinin. Mukanaan hänellä oli Norjassa työstettyjä hahmotelmia rauhansuunnitelmasta.

Venäjä on valmis jatkamaan keskusteluja, kuului hallinon viesti Witkoffille. Osapuolet tapaavat näillä näkymin jälleen Arabiemiraattien Abu Dhabissa marraskuun alkupuolella.

Siihen rohkaisevat signaalit Pietarista sitten jäivätkin.

Putinin keskeinen ulkopoliittinen avustaja Juri Ušakov totesi Reutersin mukaan, ettei Witkoffin mukanaan tuomissa ajatuksissa ollut ”juurikaan käyttökelpoista” Ukrainan-tilanteen ratkaisemiseksi.

Putin on tällä viikolla jälleen vaatinut ”turvatakuita” myös Venäjälle ja halunnut, että neuvotteluissa puhuttaisiin laajemmin koko Euroopan turvallisuusjärjestelyistä. Näiden ohella hän on väläyttänyt, että Trump ja Putin voisivat tavata keskenään Kiinassa.

Lausunnot palauttavat mieleen edesmenneen ruotsalaisasiantuntijan Martin Kraghin helmikuiset arviot Suomen Kuvalehdelle.

”Hehän jatkavat vanhojen uhkavaatimusten toistamista, joiden mukaan Venäjällä tulisi olla oma etupiirinsä ja toisaalta Naton pitäisi palata vanhoihin rajoihinsa”, Kragh sanoi tuolloin.

”Kun asema pysyy näin maksimaalisena, on vaikeaa nähdä, että sopuun päästäisiin.”

Kragh luonnehtikin keskustelujen edellistä kierrosta eräänlaiseksi teatteriksi. Venäjä uskottelee Yhdysvalloille, että se neuvottelee hyvässä hengessä. Samaan aikaan maa pyrkii edistämään itselleen tärkeitä tavoitteita presidentti Trumpin lähipiirin kautta.

Tämä nousee väistämättä mieleen tälläkin kertaa.

Esimerkiksi Institute for the Study of War -ajatushautomo arvioi torstaina, ettei Venäjä nytkään tähtää sodan lopettamiseen vaan ennen kaikkea taloudellisiin myönnytyksiin Yhdysvalloilta. Näiden turvin se voi rahoittaa sotaansa.

Naton entinen pääsihteeri Jens Stoltenberg arvioi Suomen Kuvalehdelle viime joulukuussa, ettei Vladimir Putinin näkemyksiä Ukrainasta ja Euroopasta ole ylipäänsä mahdollista muuttaa. Sen sijaan hänen laskelmiinsa voi vaikuttaa: Ukrainan kontrolloimisesta voi tehdä hänelle liian kallista.

Tämä vaatisi, että amerikkalaiset ja eurooppalaiset olisivat samalla puolella. Vain ne yhdessä voivat vaikuttaa hintaan riittävän painokkaasti.

Nyt tilanne näyttää kehittyvän toiseen suuntaan.

”Putin on lähestymässä palkintoaan”, otsikoi amerikkalaislehti The New York Times analyysinsa torstaina.

Suhde Yhdysvaltoihin näyttää olevan palautumassa ilman, että hänen on itse täytynyt luopua oikeastaan mistään.