Analyysi: Kenet gallupit pettävät tällä kertaa? Sdp:n ja perussuomalaisten tilanne näyttää huolestuttavalta

Alue- ja kuntavaalien viimeiset gallupit on julkaistu. Ne osoittavat eri suuntiin.

Molempia vaaleja on pidetty kahden kauppana Sdp:n ja kokoomuksen välillä. Helsingin Sanomien kyselytutkimuksessa Sdp:n etumatka oli kasvanut aluevaaleissa 4,4 ja kuntavaaleissa 2,2 prosenttiyksikköön.

Ylen myöhemmin julkaisemassa mittauksessa kokoomus oli kuitenkin kirinyt Sdp:n kiinni. Aluevaaleissa eroa oli 0,3 ja kuntavaaleissa vain 0,1 prosenttiyksikköä. Käytännössä puolueet olivat tasoissa.

Miten gallupeja tulisi tulkita? SK vertaili edellisten kuntavaalien kyselyitä ja vaalituloksia keskenään.

Vertailu kattaa HS:n Verianilla (ent. Kantar) teettämät ja Ylen Taloustutkimuksella teettämät vaaliviikon mielipidemittaukset kuntavaaleista 2012–2021. Tällä ajanjaksolla perussuomalaiset on lukeutunut suuriin puolueisiin.

Vertailu koskee vain kuntavaaleja, sillä aluevaalit järjestetään vasta toista kertaa, eikä niistä ole mahdollista tehdä yhtä pitkäaikaista vertailua. Lisäksi vertailu kannattaa ottaa pienellä varauksella, sillä keskimääräisiä vaaleja ei ole olemassakaan.

Sdp on johtanut kaikkia alkuvuoden kuntavaaligallupeja. Puolueen voitto ei kuitenkaan ole selviö.

Kuluneen hokeman mukaan kokoomuksella on tunnolliset äänestäjät. Tämä näkyy siinä, että puolueen vaalitulos on ollut parempi kuin jokaisessa vaaliviikon kannatuskyselyssä, joka tarkasteluun kuului. Ne ovat ylittyneet keskimäärin 1,5 prosenttiyksiköllä.

Tässä suhteessa kokoomuksen kiri Ylen viimeisessä kyselyssä on erityisen huolestuttavaa Sdp:lle. Käytännössä kokoomus on ollut kuitenkin iskuetäisyydellä jo Ylen aiemmissa mittauksissa.

Sdp:n vaalitulos on osunut keskimäärin gallupien välimaastoon. Puolue on voittanut juuri Yleisradion julkaisemat tutkimukset, mikä tarjoaa sille nyt toivonkipinän. Sen sijaan HS:n kyselyistä se on jäänyt niukasti.

Jos kokoomus on joka kerta peitonnut gallupit, perussuomalaiset on alittanut ne kerta toisensa jälkeen.

Neljä vuotta sitten sekä HS että Yle mittasivat puolueelle 18 prosentin kannatuksen. Tulos oli 14,5 prosenttia. Kaikissa jytkyn jälkeisissä kuntavaaleissa puolue on jäänyt vaaliviikon gallupeista keskimäärin 2,7 prosenttiyksikköä.

Perussuomalaiset tietää, että sen on vaikea aktivoida omiaan, kun kyse ei ole eduskuntavaaleista. Riikka Purra (ps) lieneekin varautunut siihen, että tulos jää jälleen povatusta.

Hurjimmassa tapauksessa puolue voisi pudota vihreiden taakse, kuten vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta uhosi helmikuussa. Perussuomalaisten kaula vihreisiin on HS:n gallupissa keskiarvon mukaiset 2,7 prosenttiyksikköä, Ylen mittauksessa vielä vähemmän.

Vihreiden kiriminen perussuomalaisten edelle on kuitenkin kaikkea muuta kuin kirkossa kuulutettua. Ensinnäkin gallupit osuivat lähimmäs perussuomalaisten tulosta vuonna 2017, jolloin puolue oli edellisen kerran hallituksessa.

Toisekseen siitäkään ei ole mitään takeita, mihin punavihreän leirin äänet kulkeutuvat. Viime eduskuntavaaleissa kannatustaan kasvatti Sdp, presidentinvaalissa äänet sai Pekka Haavisto (vihr) ja eurovaaleissa juhli Li Andersson (vas).

Suurin kysymysmerkki vertailussa on keskusta. Syy löytyy sekä tämän viikon gallupeista että menneistä vaaleista.

Ensinnäkin HS:n ja Ylen tuoreiden gallupien välillä keskustan kannatuksessa on lähes kahden prosenttiyksikön ero. Hajonta on poikkeuksellinen. Se on suurempi kuin millään muulla puolueella missään tätä kirjoitusta varten vertailuissa vaaleissa.

Lisäksi aiemmin keskustan tulos suhteessa gallupeihin on heittelehtinyt hurjasti. Vuonna 2017 puolue alitti vaaliviikon gallupit keskimäärin 1,3 prosenttiyksiköllä. Vuonna 2021 se ylitti ne 2,1 prosenttiyksiköllä.

Tällaisilla lähtökohdilla keskustan puoluetoimisto saa toden teolla pähkäillä puolueväen odotusten kanssa. Puolueelle mielekkäin tavoite olisi 15 prosentin kannatuksen ylittäminen. Se toisi keskustalle ensimmäisen vaalivoiton kymmeneen vuoteen.

Jos henkilövetoiset presidentinvaalit jätetään huomiotta, keskustan vaalikannatus on edellisen kerran kasvanut vuonna 2015. Kuntavaaleissa puolueen tulos on laskenut yhtäjaksoisesti jo vuodesta 2000 alkaen.

Epävarmuutta gallupien tulkintaan lisää kysymys niiden tarkkuudesta.

Viime kesän eurovaaleissa mielipidemittaukset pettivät pahasti. Silloin kokoomuksen voitto oli odotettua isompi ja Sdp jäi ilman odottamaansa lisäpaikkaa. Perussuomalaisten romahdusta ja vasemmistoliiton nousua gallupit eivät tavoittaneet lainkaan.

Syitä gallupien epäonnistumiseen etsittiin tuoreeltaan. Väitöskirjatutkija Julius Lehtinen huomautti Suomen Kuvalehdelle, että tutkimuksissa kantansa oli kertonut jopa 70 prosenttia vastaajista. Tämä vastaa eduskuntavaalien äänestysprosenttia, mutta ylittää selvästi alue-, euro- ja kuntavaalien tason.

Poikkeuksellinen vastausinto saattoi johtua siitä, että kyselyitä on siirrytty tekemään verkkopaneeleissa puhelinhaastatteluiden sijaan. Tämä johtaa siihen, että tutkimuksiin vastaavat ne, jotka ovat muutenkin keskimääräistä aktiivisempia kansalaisia.

Sama uhka on ilmassa edelleen. Ylen ja HS:n mittauksissa on jälleen runsaan 70 prosentin vastausasteet. Mitä pienemmäksi todellinen äänestysaktiivisuus jää, sitä suurempia heittoja gallupien ja vaalitulosten välillä voi olla.

Äänestysinto uhkaa jäädä näissäkin vaaleissa matalaksi.

Ennakkoon äänioikeuttaan käytti aluevaaleissa 27,2 prosenttia suomalaisista. Tahti on samansuuntainen kuin viime vaaleissa vuonna 2022. Silloin uurnilla kävi ennalta 26,5 prosenttia äänioikeutetuista.

Kuntavaaleissa ennakkoon äänesti 28,4 prosenttia. Luvun vertailu edelliskertaan on vaikeampaa koronaepidemian vuoksi.

Hedelmällisempää voikin olla vertailu vuoden 2017 kuntavaaleihin. Silloin ennalta uurnilla kävi 26,6 prosenttia kansalaisista.

Kaikissa tähän asti pidetyissä 2020-luvun vaaleissa vähintään 55 prosenttia äänistä on annettu ennakkoon.

Jos oletetaan, että sama minimitaso toistuu myös näissä vaaleissa, aluevaalien äänestysprosentiksi jäisi 49,5 prosenttia. Se paranisi viimeksi aneemisena pidetystä tasosta vain vähän.

Kuntavaaleissa tulos olisi 52 prosenttia. Luku olisi huonoin sodanjälkeisen Suomen historiassa.

Viime kuntavaaleissa laskun saattoi laittaa koronaepidemian piikkiin. Jos aiempi into ei nyt palaudukaan, syitä voi etsiä niin äänestäjien huomiota vievästä maailmanpolitiikasta kuin soteuudistuksesta, joka on vähentänyt kunnanvaltuustojen valtaa.

Äänestysaktiivisuuden laskiessa suurin häviäjä olisi tietenkin suomalainen demokratia. Se olisi omiaan herättämään kysymyksiä jopa poliittisen järjestelmän uskottavuudesta ja valittavien päättäjien mandaatista.