Britannian pääministeri Keir Starmer (vas.) ilmoitti erostaan maanantaina 22. kesäkuuta. Hänen todennäköisenä seuraajanaan pidetään Andy Burnhamia. © Oli Scarff / AFP / LK, Peter Macdiarmid / AFP / LK, Kuvankäsittely: Hannu Kyyriäinen

Britannia 22.6.2026

Valta vaihtuu

Keir Starmerin seuraajaksi on tarjolla vain yksi suosikki. Pohjoisen kuningas odottaa nyt kruunausta Britannian pääministeriksi.

Teksti: Leena Sharma

3 MIN

Britannian pääministeri Keir Starmer teki häneltä jo pitkään vaaditun ratkaisun: Starmer jättää tehtävänsä ja työväenpuolue labourin puheenjohtajuuden.

Kuten useimmat pääministerit, myös Starmer kertoi erostaan 22. kesäkuuta virka-asuntonsa Downing Street 10:n edessä.

Starmer toivoo, että labour järjestää vaalin ja löytää uuden puheenjohtajan jo syyskuuhun mennessä.

”Tulen antamaan seuraajalleni täyden tukeni tietäen, että hän perii Britannian paljon vahvempana ja reilumpana kuin minä kaksi vuotta sitten”, Starmer sanoi.

Starmer on johtanut työväenpuoluetta vuodesta 2020 ja toiminut pääministerinä vuodesta 2024, jolloin labour sai suuren parlamenttivaalivoiton.

Starmerin väite ”vahvemmasta ja reilummasta Britanniasta” on kyseenalainen.

Noin neljännes työväenpuolueen edustajista vaati häntä eroamaan sen jälkeen, kun puolue kärsi raskaita tappioita toukokuun paikallisvaaleissa.

Äänestäjät rankaisivat puoluetta kaikkialla maassa. Hyötyjiä olivat Nigel Faragen johtama oikeistopopulistinen reformipuolue ja vihreät.

Työväenpuolue menetti yli 1 400 kunnanvaltuutettua ja suoran enemmistöhallinnan yli kolmessakymmenessä paikallisvaltuustossa. Walesissa järjestettiin samaan aikaan parlamenttivaalit. Ensimmäistä kertaa yli sataan vuoteen labour hävisi sielläkin.

Labourin suosion romahdus on ollut todella nopea: alamäki on johtunut epäsuosituista talouspäätöksistä, veronkorotuksista ja jatkuvasta elinkustannuskriisistä.

Starmerin omalle epäsuosiolle on useita syitä.

Työväenpuolueen vasemmisto on syyttänyt häntä siitä, että hän petti puheenjohtajavaaleissa antamansa lupaukset ja siirsi puoluetta liikaa oikealle. Oikeisto on puolestaan pitänyt häntä liian tehottomana. Häntä on arvosteltu myös siitä, ettei hänellä ole ollut selkeää näkemystä Britannian uudistamiseksi.

Starmer ja hänen lähipiirinsä jäivät alkusyksystä 2024 kiinni tuhansien puntien arvoisten ilmaislahjojen vastaanottamisesta. Korruptiokohu romutti hänen imagoaan ”puhtaana ja periaatteellisena” lakimiehenä.

Raivoa herätti myös se, että Starmer nimitti Britannian Washingtonin lähettilääksi Peter Mandelsonin. Mandelson joutui eroamaan ja rikostutkinnan kohteeksi, kun kävi ilmi, että hän oli ollut läheisissä tekemisissä pahamaisen seksuaalirikollisen Jeffrey Epsteinin kanssa.

Erovaatimukset kiihtyivät juhannusviikonloppuna.

Starmeria painostettiin myös ilmoittamaan erostaan mahdollisimman nopeasti. Eroa vaatineiden joukossa olivat muun muassa ulkoministeri Yvette Cooper, liikenneministeri Heidi Alexander, sisäministeri Shabana Mahmood ja energiaministeri Ed Miliband.

Starmerin seuraaja on jo Britannian seitsemäs pääministeri kymmenen vuoden aikana. Sen jälkeen, kun konservatiivipuolueen David Cameron erosi vuonna 2016, yksikään pääministeri ei ole istunut kokonaista kautta.

Starmerin todennäköisin seuraaja on Suur-Manchesterin pormestari Andy Burnham, lempinimeltään ”Pohjoisen kuningas”. Burnham on mielipidetiedusteluiden mukaan työväenpuolueen suosituin poliitikko.

Hän voitti Makerfieldissä torstaina 18. kesäkuuta käydyn täytevaalin ylivoimaisesti ja keräsi 55 prosenttia äänistä. Kisasta piti tulla tiukka, mutta Burnhamin pahin kilpailija, oikeistopopulistisen reformipuolueen Robert Kenyon sai lopulta vain 34,52 prosenttia äänistä.

Reformipuolueen puheenjohtaja Nigel Farage oli uhonnut, että puolue pistää kaikkensa peliin juuri Makerfieldissä Burnhamin kukistamiseksi.

Burnham on pyrkinyt labourin johtoon jo kahdesti aiemminkin. Hän hävisi puolueen vasemmistolaisinta linjaa edustaneelle Jeremy Corbynille yllättäen vuonna 2015, jätti sen jälkeen ”Westminster-kuplan” ja asettui ehdolle Suur-Manchesterin pormestarin virkaan.

Voidakseen johtaa työväenpuoluetta ja maan hallitusta hänen oli kuitenkin noustava takaisin parlamenttiin.

”Sanon omalle puolueelleni, että tämä on viimeinen tilaisuus muuttua. Toista mahdollisuutta ei tule”, Burnham sanoi voittopuheessaan varhain perjantaiaamuna.

Ehdokkaaksi voi asettautua kuka tahansa puolueen kansanedustaja, jolla on takanaan vähintään 81 muuta labourin kansanedustajaa. Jos kilpailevia ehdokkaita ei ilmaannu heinäkuun 16. päivään mennessä, Burnham valitaan suoraan uudeksi puoluejohtajaksi ja samalla pääministeriksi.