alkoholi

Yks nollaolut, kiitos!

DDR:ssä alkoholitonta olutta valmistettiin autoilijoille. Saksassa nollaprosenttista myydään huippu-urheilijoilla, Suomessa holitonta ostaa koulutettu keskiluokka. Mutta onko olut ilman alkoholia olutta?

Teksti
Petri Pöntinen
Kuvitus
Irene Suosalo

Voit kuunnella jutun myös ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.

 

Määräys tuli kommunistipuolueelta.

Vuonna 1972 Ulrich Wappler työskenteli Engelhardt-panimossa Itä-Berliinissä. Panimomestarin piti kehittää alkoholiton olut sosialistisen DDR:n työläisille.

Viinan ja oluen kulutus oli noussut jyrkästi. Työpaikoilla tehtaissa ja Trabantin ratissa liikenteessä noudatettiin virallisesti nollalinjaa: ei alkoholia veressä.

Wappler tutki kirjallisuutta, selvitti tuotantoa. Raaka-aineissa ja laitteistoissa oli puutteita, se oli selvää, mutta kollegan tuttava oli keksinyt loistavan nimen: AUBI, Autofahrerbier.

Autoilijan olut esiteltiin Leipzigin messuilla 1973, kuuden kuukauden testauksen jälkeen.

Leicht, würzig, herb. Kevyt, aromikas, katkera, luki etiketissä.

Wappler oli käärmeissään. Kehitystyö oli jäänyt kiireessä kesken. Olut maistui kauhealta, suuhun tunki käymättä jäänyt vierre, sokeriliemi.

Panimomestari ryhtyi uhkarohkeaan tekoon.

Veli oli loikannut eikä Wappler ollut hallitsevan SED-puolueen jäsen. Yhteydenpito länteen oli ankarasti kielletty. Silti hän tapasi salaa länsisaksalaisen kollegan. Luokkavihollisen tiedoin olut muuttui juotavaksi, makumaailma tasapainottui.

Itäsaksalaista autoilijan olutta vietiin myös kapitalistisiin maihin. Foxy Lightina Yhdysvaltoihin ja Berolinana Englantiin.

Alkoholitonta AUBIa valmistetaan yhä Saksassa, uudella reseptillä.

 

”Yks Karhu, kiitos.”

Kaukajärven saunalla Tampereella myydään juomia talviuimareille. Virvoitusjuomia ja kivennäisvesiä mutta myös alkoholitonta ja mietoa olutta.

Moni on saapunut autolla. Niin minäkin.

Jos otat et aja! Jos ajat et ota!

Vanha, legendaarinen liikennekampanja on syöpynyt keski-ikäisten ja sitä vanhempien mieliin. Vaatii totuttelua kumota tölkki löylyjen päälle ja ajaa autolla kotiin.

Nollaolut on nuori ilmiö Suomessa.

Ensimmäinen kotimainen alkoholiton olut, Lapin Kulta Artic Malt, tuli kauppoihin vuonna 2014. Nykyään merkkejä on kymmeniä. Kulutuksesta holittomat ovat pari prosenttia, mutta myynti kasvaa nopeasti.

Saksa näyttää, mihin Suomi on matkalla.

Oluen suurmaassa jo seitsemän prosenttia juodusta oluesta on alkoholitonta. Yli 700 merkkiä, reilut 660 miljoonaa litraa.

Nollaolutta nauttivat autoilijat, ruokailijat, odottavat äidit, kuntoilijat, huippu-urheilijat, laihduttajat, muslimit. Ylipäätään ihmiset, jotka pitävät oluen mausta mutta eivät voi, pysty tai halua juoda alkoholia.

Panimoille 0,0-olut on kuin sähkötupakka tupakkafirmoille mutta ilman terveyshaittoja.

Markkina laajenee: uusia maita, myyntipaikkoja ja käyttäjiä.

Hollantilainen Heineken, maailman kolmanneksi suurin panimo, teki vuonna 2019 vuosikymmenen parhaan tuloksen. Myyntiä vauhditti alkoholiton olut.

Viime vuonna olutjätti pyöritti mainosta isästä ja pojasta, formula 1:n maailmanmestareista.

Isä ajoi autoa niin kuin tavallisesti. Tennispelin jälkeen poika lähti baariin. Kun isä saapui paikalle, poika näytti pulloa: ”Zero alcohol.”

Nico Rosberg nappasi avaimet Kekeltä ja hyppäsi Mersun rattiin.

 

Grafiikka: Vahvojen ja alkoholittomien oluiden kulutus kasvaa. Keskiolutta myydään yhä reilusti eniten, mutta kulutus on laskussa. 

Eri vahvuisten oluiden kulutuksen muutos Suomessa 1 – 9/2020 – 1 – 9/2021. © Lähde: Panimoliitto.

Käyrä sojottaa alaspäin.

Suomalainen viinakulttuuri alkoi laimentua jo ennen alkoholittomien suosiota. Vuodesta 2008 alkoholin keskimääräinen kulutus on laskenut viidenneksen, haitat kolmanneksen.

Tutkijat selittävät, että muutoksen taustalla vaikuttaa kaksi megatrendiä: terveys ja hyvinvointi.

Olet mitä syöt ja juot.

Viesti tunkee lävitse valistuksessa, markkinoinnissa ja sosiaalisen median päivityksissä.

Yliopistonlehtori Anu Katainen Helsingin yliopistosta on tutkinut kiinnostavaa aineistoa: lähes 10 000 alkoholittoman oluen ostajaa S-ryhmän kaupoissa kahden vuoden ajalta.

Yksi olettamus on osoittautunut vääräksi.

”Ostajat eivät ole raittiita”, Katainen sanoo. ”Suurin osa alkoholittomia valitsevista ostaa myös alkoholillisia oluita.”

Tulokset ovat alustavia mutta sopusoinnissa hyvinvointitrendin kanssa.

Arki-iltoina maistuu usein holiton. Kuka arvostaa yöunta tai välttää krapulaa, kuka valmistautuu aamun treeniin tai työpalaveriin.

Nollaoluet sujahtavat keskiluokan ostoskasseihin.

”Hyvätuloiset ja koulutetut kulkevat ilmiön aallonharjalla.”

Aineistosta on rajattu alaikäiset pois, mutta tutkija viittaa sober curious -ilmiöön.

On nuoria ja nuoria aikuisia, jotka pohtivat uteliaasti suhdettaan alkoholiin. Miksi ylipäätään juon? Voinko ottaa vähemmän? Maistuuko nollaolut yhtä hyvältä kuin normiolut?

Joka kolmas yhdeksäsluokkalainen on raitis.

Alkoholittomien juomien kirjo on myös laaja. Olutta ja siideriä, lonkeroa ja viiniä, drinkkejä ja viinaa.

Tutkija Katainen viittaa omaan nuoruuteen. Tuntui, että vaihtoehtoja ei ollut. Viikonloppuisin juotiin.

”Enää ei ole itsestään selvää, että nuorille ainoa oikea tapa viettää viikonloppua olisi juhliminen.”

 

Suurkuluttaja etsii oluesta alkoholigrammoja, ei makuelämyksiä.

Tutkijat toivat huolen esiin, kun alkoholilakia uudistettiin vuonna 2018. Esityksen mukaan kaupoissa ja kioskeissa olisi lupa myydä 5,5 prosentin vahvuista olutta, siideriä ja lonkeroa. Tutkijat varoittivat, että ”paluulla nelosolutaikaan on arvaamattomat seuraukset”.

Kulutuksen kasvu lisäisi alkoholikuolemia 150:llä, sairaalahoitojaksoja 1 500:lla, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ennusti.

A-olut pääsi marketteihin. Kulutus kasvoi mutta ennakoitua vähemmän.

Vuonna 2020, koronapandemian aikana, kulutus kääntyi taas selvään laskuun. Osa riskikuluttajista joi kuitenkin enemmän, selviää THL:n raportista. Etätyössä saattoi ahdistusta purkaa pulloon.

Kuivuva alkoholikulttuuri läpäisee silti koko väestön.

”Myös suurkuluttajat ovat vähentäneet kulutustaan vuodesta 2008”, sanoo THL:n tutkimusprofessori Pia Mäkelä.

On arvioitu, että alkoholittoman oluen kulutus nelinkertaistuu maailmanlaajuisesti vuoteen 2030. Jos nollaprosenttinen muuttuu arkijuomaksi myös Suomessa, myönteinen vaikutus ulottuu kansanterveyteen.

Yhdellä ehdolla, Mäkelä sanoo.

”Riippuu siitä, korvaako alkoholiton vahvempia oluita vai muita alkoholittomia juomia, kuten vettä, maitoa ja limpparia.”

Alkoholittomassa oluessa saa olla alkoholia korkeintaan 0,5 prosenttia. Alkoholistille sekin määrä voi olla liikaa. Myös 0,0-olut saattaa laukaista psyykkisen riippuvuuden, halun juoda. Alkoholiton olut on kuitenkin yksi tapa vähentää sosiaalista juomista, THL:n tutkimusprofessori uskoo.

Tuopista ei erota, onko siinä kolmosta vai nollaolutta.

”Kosteissa piireissä on enemmän painostusta käyttää alkoholia”, Mäkelä sanoo.

”Nykyisin on helpompi vähentää juomista ilman, että lasin sisältöön kiinnitetään huomiota.”

 

Kirjoitus oli harkittu provokaatio.

”On oikein kutsua alkoholitonta olutta alkoholittomaksi mallasjuomaksi, siis kaljaksi tai nollakaljaksi, kuraksi tai litkuksi, mutta ei – herra paratkoon – olueksi.”

Vuonna 2019 olutasiantuntija ja -kouluttaja Heikki Kähkönen ärsyyntyi Hartwallin blogista. Panimon mukaan alkoholiton olut ”venyttää veikeästi oluen rajoja”, ja ”ahkera kehitystyö on hionut” nollaprosenttisista ”raikkaita ja virkistäviä makuelämyksiä”.

Alkoholiton on tullut jäädäkseen, Kähkönen myöntää. Mutta sanojaan hän ei peru.

”Alkoholiton olut ei ole olutta. Eihän hakkuuaukkokaan ole metsää.”

”Tasapainoiseen olueen kuuluu alkoholi.”

Käymisessä hiivasta ja maltaan sokereista kehittyy luonnostaan noiden viiden prosentin vahvuinen perusolut. Alkoholi tuo suutuntumaa ja sitoo raaka-aineet, maltaat ja humalat. Alkoholittomien valmistuksessa ”prosessia näpelöidään”.

”Siitä tulee teknistä, insinöörin taidonnäyte.”

Kähkönen ymmärtää, miksi alkoholittomat houkuttelevat panimoita. Verot ovat pienemmät ja markkinointi helpompaa ja hyväksytympää kuin prosenttioluissa.

”Se on tuottoisaa bisnestä.”

Olutasiantuntija tunnustautuu puritaaniksi. Ruoan kanssa mieluummin vichyä kuin nollaolutta. Alkoholittomista ei ole löytynyt suosikkia; useimmat maistuvat ”ala-arvoiselta kuralta”.

”Haluan juoda oluen oluena, en korvikkeena.”

 

Maku alkaa lasin muodosta.

Pyynikin käsityöläispanimon vierailutilassa Tampereella on ohutjalkaisia, tulppaania muistuttavia laseja. Tuoksu ei karkaa vaan viipyilee leveässä pesässä.

Olutmestari Tuomas Pere sihauttaa tölkin auki ja kaataa juoman hitaasti lasiin.

Ensimmäinen havainto: ”Tää on notkeampaa.”

Lisää arvioita. Tiivis, kaunis vaahto. Väri vaalea. Suhteellisen kirkas.

Pere ottaa kulauksen. Pyörittää lasia ja maistaa uudestaan. Maussa voisi olla lisää purevuutta, hän sanoo, vähän enemmän katkerohumalaa.

”Mutta kyllä tämän olueksi tunnistaa.”

Lasissa on Mosaic Lager Zeroa, alkoholitonta olutta.

Miedon ykkösoluen paneminen käymällä on yksinkertaisempaa ja varmempaa kuin alkoholittoman oluen valmistus.

Pyynikki on tehnyt Zerosta kahdeksan versiota. Kuusi koe-erää, kaksi myyntiversiota. On parannettu laatua, etsitty suuhun istuvaa makua.

Perinteisesti panimot ovat laimentaneet olutta vedellä. Lopputuote on odotetusti vetinen, siksi menetelmä on väistymässä.

Yksi tapa on keskeyttää käyminen nopeasti. Alkoholia ei juuri synny mutta olut maistuu makealta; vierteen sokereita jää juomaan. Makeutta voi leikata ja peittää humalilla ja maltailla.

Etanolin määrää voi pienentää kontrolloimalla käymistä, joko kuumentamalla olutta tai pitämällä lämpötila matalana.

On kehitetty myös uudenlaisia hiivoja. Ne eivät käytä virteen yleisintä sokeria, maltoosia, jolloin alkoholia kehittyy hyvin vähän. Prosessi vaatii erityistä puhtautta, muutoin bakteerit pilaavat maun.

Yksi ratkaisu on insinöörien keksimä: alkoholia poistavat laitteistot.

Etanoli voidaan tislata alipaineessa tai poistaa suodattamalla tiheiden kalvojen lävitse. Pyynikin käsityöläispanimo aikoo testata pienpanimoille kehitettyä kalvosuodatinta.

Teknologian uskotaan ratkaisevan laatuongelmat.

Alkoholi poistuu mutta aromit, lukemattomat makuaineet, jäävät olueen.

 

Lukiolainen Tuomas Pere korkkasi 1980-luvulla ensimmäisen pullon Hervannan kallioilla. Olut oli Amiraalia, vaaleaa lageria.

Suomi oli kauan keskiolutmaa, jossa toimi muutama panimo.

Vuonna 2021 panimoita on yli sata. Oluiden kirjo on myös laaja, niin tyyleiltään kuin vahvuuksiltaan. Alkon valikoimasta löytyy 0,0-prosenttisesta vehnäoluesta 18,4-prosenttiseen Imperial Stoutiin. Ykkösolut, vanhojen miesten juoma, on sekin kokenut renessanssin.

Olutmestari Pere on miettinyt paljon, mihin suuntaan kehittää alkoholittomia oluita.

Mosaic Lager Zeron maku jäljittelee alkuperäistä Mosaic Lageria. Niin tekevät useimmat muutkin panimot, jotta sama merkki kelpaa ostajalle niin alkoholillisena kuin holittomana.

”Mutta pitääkö sen alkoholittoman oluen maistua samalta kuin oluen?”

”Vai voiko se maistua siltä, miltä se maistuu?”

Nollaolut hakee paikkaansa myös suomalaisessa juomakulttuurissa. Alkon linja on tiukin. Monopoli ei myy ”alkoholijuomia muistuttavia alkoholittomia” alle 18-vuotiaille. S-ryhmä ja Lidl tarkistavat paperit, jossa alkoholia on 0,1 prosenttia tai enemmän. Yksittäiset K-kauppiaat voivat päättää, saavatko alaikäiset ostaa nollaolutta vai eivät.

Olutmestari Pere kertoo, että hänen kymmenvuotias tyttärensä on joskus ottanut ruoan kanssa alkoholitonta olutta.

”Kotikaljassa on paljon enemmän alkoholia kuin alkoholittomassa oluessa.”

”Ja kotikaljaa on juotu tuhansia vuosia.”

 

Kännykkään vastaa televisiosta tuttu iloinen ääni. Taustalta kuuluu ruokailuvälineiden kilinää. Keväällä 2020 uransa lopettanut ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen valmistautuu lounaalle.

Lasissa ei ole olutta, ei prosenteilla eikä prosenteitta.

”En pidä oluen mausta.”

Joulukuussa 2011 hän oli voittanut parikilpailun Saksan Gelsenkirchenissa. Suomalaista nauratti, kun ruotsalainen Carl Johan Bergmann tyhjensi jättimäistä viiden litran tuoppia.

Lasissa oli Erdinger-panimon alkoholitonta olutta.

Saksassa panimot käyttävät huippu-urheilijoita nollaoluen mannekiineina. Erdinger on tukenut kestävyyslajeja kohta 20 vuotta. Alkoholfrei-tiimiin kuuluu triathlonisteja ja ampumahiihtäjiä.

Mäkäräistä olutsponsorointi ei kiinnostanut, ei maun eikä maineen takia.

”Saksassa on hyväksytympää, että urheilija juo palautusjuomana alkoholitonta olutta.”

Nollaprosenttisen suosiota ovat vauhdittaneet yliopistoissa tehdyt tutkimukset. Imeytyy tehokkaasti suorituksen aikana, torjuu väsymystä. Vähentää elimistön tulehduksia, nopeuttaa palautumista.

Paperilla ei ole ”huonoimmasta päästä” palautusjuomana, sanoo urheiluravitsemuksen vastuuasiantuntija Laura Manner Suomen olympiakomiteasta.

”Mutta palautuminen on monimutkainen kokonaisuus, jota ei ratkaise vain tulehdusten ennaltaehkäisy.”

Manner ei suosittele alkoholitonta suomalaisille huipuille. Yksi syy on imago. Olutta, edes nollaprosenttista, ”ei mielletä osaksi urheilullista elämäntapaa”.

Myös maku saattaa tökätä.

”Raskaassa suorituksessa olut voi olla karvas juoma.”

 

Testaan uuden saunajuoman.

Uinnin jälkeen värikäs tölkki napsahtaa auki Kaukajärven uimalan vilvoittelupenkillä. Fat Lizard, espoolainen pienpanimo, lupaa etiketissä englanniksi: 0 % alkoholia, kaloreita, murheita.

Tuoksusta tunnistaa sitrushedelmää.

Suussa pirskahtelee, sitten kielessä ja kitalaessa maistaa katkeruuden.

Juoma on humalavettä. Se keksittiin Yhdysvalloissa vuonna 2013, kun panimo tarjosi työntekijöilleen hiilihapotettua, humalalla maustettua vettä.

Alkoholin lisäksi juomassa ei ole kahta muuta oluelle tyypillistä ainetta, mallasta ja hiivaa.

Eräässä olutblogissa humalavesi nimettiin nokkelasti olukkeeksi.

Humalavesi kertoo sekin juomatottumusten muutoksesta. Suomen panimoteollisuus on vuodesta 2019 myynyt enemmän virvoitus- ja kivennäisjuomia kuin olutta.

Vain mielikuvitus on rajana alkoholittomien kehittelyssä. Kun IPA-innostuksessa on totuttu vahvasti humaloituihin oluisiin, niin miksei sitten humalaveteen.

Tölkki tyhjenee löyly- ja uintikierrosten aikana. Kun kävelen autolle, kitalaki tuntuu hiekkapaperilta.

Alkaa tehdä mieli olutta.