Äänikirjojen rahat, osa 7: Kirjailijalle E-kirjasto on parempi kuin kustantamolle
Kansalliskirjaston ja yleisten kirjastojen yhteinen E-kirjasto starttasi huhti-toukokuun taitteessa torsona.
Ennakoin ja taustoitin tilannetta Äänikirjojen rahat -sarjan kolmannessa osassa maaliskuussa.
Sarjan edellisessä eli kuudennessa osassa taas käsittelin sitä, että kustantamo ja kirjailija ovat e- ja äänikirjoissa konkreettisemmin samassa veneessä kuin painetuissa kirjoissa.
E-kirjasto kuitenkin tekee tähän pääsääntöön selvän poikkeuksen. Kirjailijan kannalta E-kirjasto-myynti ja -lainaus on suhteessa kannattavampaa kuin kustantamolle.
Kustantamo saa E-kirjastolta rahaa myymällä E-kirjastolle oikeuden antaa e- tai äänikirjaa lainaan.
Yleisimmässä lisenssimallissa kirja voi olla lainassa yhdellä asiakkaalla kerrallaan kahdentoista kuukauden ajan. Lisenssejä myydään nippuina: jos E-kirjasto ostaa jostakin teoksesta kymmenen äänikirjalisenssin nipun, kirjan äänikirjaversiota voi olla lainassa enintään kymmenellä asiakkaalla kerralla. Käytäntö on analoginen fyysisten kirjojen kirjastomaailmaan: yksi kirja voi olla lainassa vain yhdellä asiakkaalla kerrallaan.
Jos lisenssi on voimassa kaksitoista kuukautta, kahdentoista kuukauden kuluttua kirjaston täytyy ostaa uusi lisenssi, jos se haluaa tarjota kirjaa asiakkailleen. Näin kolmen vuoden kirjastokäyttöön kustantamo myisi kolme lisenssiä.
Yhdestä kahdentoista kuukauden lisenssistä kustantamo voisi saada 20–30 euroa. Hinnoittelu on tietenkin vapaata: kustantamo voi pyytää niin paljon kuin ilkeää ja kirjasto ostaa tai on ostamatta. E-kirjasto joutuu maksamaan kustantamon saaman hinnan päälle vielä välittäjän perimän palkkion.
Jos äänikirja olisi kirjaston valikoimassa kolme vuotta ja kustantamo myisi sen vaikkapa 25 eurolla (+ alv.), kustantamolle kertyisi yhteensä 3 x 25 = 75 euron myyntitulo.
Tuosta kirjailija saisi oman, sopimuksessa sovitun osuutensa. Jos tekijänpalkkioprosentti olisi vaikkapa 20, kirjailijan tulo yhdestä kirjaston äänikirjakappaleesta kolmeksi vuodeksi olisi 15 euroa.
Vuodessa äänikirja ennättää kiertää parhaimmillaan useita kymmeniä kertoja, mutta keskiarvo liikkunee kymmenessä tai vähän yli. Jos olettaa, että kolmessa vuodessa lainoja tulisi yhteensä 30 kappaletta eli vuodessa keskimäärin kymmenen, kappalekohtaisen lainan tuloksi kustantajalle tulisi 2,50 euroa.
Kymmenen tunnin mittaisen kirjan yhdestä kuuntelukerrasta kaupallisessa streaming-palvelussa kustantamo voisi saada suunnilleen saman tai vähän enemmän, tässä sarjassa käytetyllä oletuksella 30 sentin tuntihinnasta tasan kolme euroa.
Kirjailija saa näistä tuloista oman osansa kustannussopimuksessa määritellyllä prosentilla. Jos tekijänpalkkioprosentti olisi 20, kirjastomyynnistä tulisi kirjailijalle 50 sentin ja kuunteluaikapalvelumyynnistä 60 sentin tulo.
Näillä esimerkkiluvuilla laskettuna äänikirjan myyminen kuunteluaikapalvelun kautta on sekä kustantajalle että kirjailijalle hieman tuottoisampaa kuin se, että äänikirja kuunneltaisiin julkisesti rahoitetusta E-kirjastosta.
Kirjailija kuitenkin saa kustannussopimukseen perustuvan tulon lisäksi lainauskorvausta, joka viime vuodelta oli 31 senttiä lainalta. Lainauskorvaus koskee nykyisin myös digitaalisia äänikirjoja ja e-kirjoja.
Lainauskorvauksen ansiosta näillä esimerkkiluvuilla yhden digitaalisen äänikirjan kuuntelusta E-kirjastosta kirjailijan tulo nousee 50 sentistä 81 senttiin eli peräti kolmanneksen korkeammaksi kuin kuunteluaikapalvelumyynnistä.
Näillä oletuksilla E-kirjastokäyttö on kirjailijalle selvästi kannattavampaa kuin kuunteluaikapalvelukuuntelu.
Oletukset vaikuttavat euro- ja kannattavuuslaskelmiin merkittävästi.
E-kirjastossa digitaaliset kirjat ovat yksikköjä, kappaleita, samaan tapaan kuin fyysiset kirjat, kun taas kuunteluaikapalveluissa kirjat ovat minuutteja. Samalla tuntikorvauksella 20 tunnin mittainen lukuromaani on streaming-palvelussa hinnaltaan nelinkertainen 5-tuntiseen romaaniin verrattuna.
Esimerkiksi viisituntisen taideproosateoksen kirjoittajan kannalta E-kirjasto on suhteessa paljon kannattavampi kanava kuin kuunteluaikapalvelu.
Kuunteluaikapalvelussa 5-tuntisen kirjan kuuntelusta kokonaan kustantamo saisi 30 sentin tuntihintaoletuksella 1,50 euroa ja kirjailija siitä 20 prosentin palkkio-oletuksella 30 senttiä.
Jos kustantamo myisi saman teoksen lisenssin E-kirjastolle 20 eurolla ja sitä kuunneltaisiin vuodessa keskimäärin 10 kertaa, kustantamon myyntitulo olisi 2,00 euroa kuuntelua kohden ja kirjailijan tulo 40 senttiä kustantamon kautta ja 31 senttiä Sanaston kautta saatuna, siis yhteensä 71 senttiä.
20-tuntisesta kirjasta kustantamo saisi vastaavilla oletuksilla kuunteluaikapalvelusta 6,00 euroa ja kirjailija 1,20 euroa.
Jos kustantamo myisi 20-tuntisen kirjan lisenssin E-kirjastolle 5-tuntista puolet kalliimmalla eli 30 eurolla, kustantamon kuuntelukohtainen tulo olisi 3,00 euroa ja kirjailijan saama tulo 60 senttiä (kustantamolta) + 31 senttiä (Sanastolta) eli yhteensä 91 senttiä.
Keskimäärin yhden vuoden lisenssiaikana tehtyjen lainojen määrä ravistelee laskelmia suuresti.
Jos lainoja kertyisi kymmenen sijaan 20, lisenssimyynnin kautta laskettu tulo pysyisi tietenkin samana mutta lainaa (”kuuntelua”) kohden laskettu euromäärä puolittuisi niin kustantamolle kuin kirjailijalle.
Lainauskorvausta taas kertyisi kirjailijalle kaksinkertainen määrä. Kirjailijan saamat eurot kasvaisivat kymmenen lainan tuomalla 10 x 31 sentillä = 3,10 eurolla, mutta yhtä lainaa kohden laskettu korvaus olisi kustantamon kautta tulevan tulon puolittumisen vuoksi pienempi.
Kustantamoiden penseys E-kirjastoa kohtaan on ymmärrettävää. Halu suojella mahdollisesti oman yrityksen lähipiiriin kuuluvaa kaupallista toimijaa on selvä, euroista riippumaton motiivi.
Toiseksi keskikokoisten ja sitä laajempien kirjojen kohdalla kustantamon E-kirjastomyynnistä saama myyntitulo on oletettavasti pienempi kuin kuunteluaikapalvelusta saatava tulo.
Huomata toki täytyy, että kuunteluaikapalveluissa kirjat muutetaan kokonaan kuunnelluiksi, kun taas kirjastossa lainassa oleminen on lainassa olemista, kuunteli asiakas kirjaa kuinka paljon tai vähän tahansa.
E-kirjastossa rahaa kertyy (kustantamolle ja kirjailijalle, koska lisenssiaikaa kuluu ja kirjailijalle lainakohtaisena lainauskorvauksena), vaikkei kirjastoasiakas edes aloittaisi kirjaa toisin kuin kuunteluaikapalveluissa.
Kustantamot ovat perustelleet kuunteluaikapalveluita kirjailijoiden suuntaan sillä, että niiden avulla tavoitetaan sellaisia kuluttajia, jotka eivät ostaisi painettua kirjaa. Väite tietenkin pitää paikkansa.
Yhtä lailla voinee ajatella, että E-kirjasto tuo alalle uutta rahaa ja sellaisia asiakkaita, jotka eivät ole valmiita maksamaan kaupallisesta streaming-palvelusta.
Kirjailijakunnassa näkyy yleistä penseyttä äänikirjapalveluita kohtaan. Yksittäiset kirjailijat ovat vetäneet teoksiaan pois kaupallisista kuunteluaikapalveluista, mutta valtaosin suurimpien kustantamoiden teokset ovat saatavilla niistä.
Sama penseys ulottuu E-kirjastoon, eivätkä kirjailijat tietääkseni ainakaan laajamittaisesti ole ryhtyneet vaatimaan kustantajiaan myymään teostensa lisenssejä E-kirjastolle.
E-kirjaston äänikirjalainoista kirjailija saa perusoletuksilla hieman enemmän tuloja kuin fyysisen kirjan lainoista fyysisistä kirjastoista.
Lainakohtainen lainauskorvaus on sama fyysisten ja digitaalisten kirjojen osalta, mutta kustantamon kautta tuleva tekijänpalkkiotulo on suurempi kuin fyysisessä kirjassa sikäli kun kustantamo hinnoittelee digitaaliset lisenssit fyysisten kirjojen hintoja korkeammalle ja kirjailija on tehnyt sopimuksen, jossa tekijänpalkkioprosentti äänikirjasta on vähintään sama kuin painetusta.
Luonnollisesti kirjan kiertonopeus kirjastossa vaikuttaa tähänkin laskelmaan.
Suomen Kuvalehteä julkaiseva Otavamedia kuuluu samaan Otava-konserniin kuin Otava-kustantamoryhmä. Kirjoittaja on lainauskorvausta hallinnoivan Sanaston kirjallisuuskummi eli poliitikkoja lobbaava lobbari. Kirjoittaja on myynyt yhden itse kustantamansa äänikirjan lisenssejä E-kirjastolle.
Lue Äänikirjojen rahat -sarjan aiemmat osat:
Äänikirjojen rahat, osa 1: näin Bookbeat ja Storytel maksavat kustantajille
Äänikirjojen rahat, osa 2: Miten kirjailija tienaa äänikirjamyynnistä – ja miksi niin vähän?
Äänikirjojen rahat, osa 3: Uusi E-kirjasto tulee, miten menevät rahat?
Äänikirjojen rahat, osa 4: Elisa Kirja loppuu, miten käy yksittäiskappalemyynnin?
Äänikirjojen rahat, osa 5: Mitä äänikirjan tekeminen maksaa?