Yksiavioisuus on vähentänyt väkivaltaa, rikollisuutta ja köyhyyttä

antropologia
Teksti
Marko Hamilo
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Intialainen, moniaavioisen perheen potretti
Intialainen Ziona (oik.) kuuluu uskonnolliseen lahkoon, joka hyväksyy moniavioisuuden. Hänellä on 39 vaimoa, 94 lasta ja 33 lastenlasta. Kuva Adnan Abidi / Reuters / Lehtikuva.

Sukupuolineutraali avioliitto alkaa olla jo yleisesti hyväksytty ajatus. Radikaaleimmat ovat joutuneet arvokonservatiivia hätkäyttääkseen jo ehdottamaan lukumääräneutraalia avioliittoa.

Moniavioisuuden laillistaminen olisi tietysti edistyksellistä, jos yhteiskunnan kehitystä mitataan sillä, miten monelle erilaiselle seksuaalisuuden ilmenemismuodoille yhteiskunta antaa virallisen tunnustuksen. Jos kehitystä mitataan yhteiskunnan väkivallattomuudella ja taloudellisella suorituskyvyllä, monivaimoisuudesta luopuminen se vasta edistyksellistä olikin.

Monivaimoisuuden hyväksyvissä kulttuureissa miesten keskinäinen kilpailu johtaa yleisempään rikollisuuteen, väkivaltaan ja köyhyyteen sekä suurempaan sukupuolten väliseen eriarvoisuuteen kuin yhteiskunnissa, jotka ovat institutionalisoineet yksiavioisuuden, väittää Brittiläisen Kolumbian yliopiston professori Joseph Henrich.

Yhdessä Kalifornian yliopiston evoluutioantropologien Robert Boydin ja Peter Richersonin kanssa Royal Societyn julkaisusarjaan kirjoittamassaan artikkelissa Henrich pohtii moniavioisuutta evoluutiopsykologian valossa ja testaa ajatuksiaan laajaa antropologista havaintoaineistoa vasten.

Niistä yhteiskunnista, joista on olemassa antropologista aineistoa, 85 prosentissa monivaimoisuus on hyväksyttyä ainakin joillekin miehille. Niissäkin suuri osa lapsista syntyy tavanomaiseen yhden isän ja yhden äidin perheeseen.

Ihminen on kehittynyt kymmenien tuhansien vuosien aikana pienissä metsästäjä-keräilijä-yhteisöissä, jotka olivat tyypillisesti yksiavioisia.

Monivaimoisuus on Henrichin mukaan yleistynyt maanviljelyksen myötä, kun yhteisöt ovat kehittyneet hierarkkisemmiksi. Useimmissa tapauksissa vain harvalla miehellä on ollut enemmän kuin kaksi vaimoa, mutta hyvin eriarvoisissa yhteiskunnissa jopa haaremit ovat olleet mahdollisia.

Kaikkein vauraimmat sivilisaatiot ovat kuitenkin institutionalisoineet yksiavioisuuden, vaikka niissä olisi kehittynyt työnjako ja suuria eroja kaikkein rikkaimpien ja kaikkein köyhimpien välillä. Miksi omamme kaltaiset kulttuurit päihittivät moniavioisuuteen sallivammin suhtautuvat sivilisaatiot?

Henrich selittää paluuta yksiavioisuuteen kulttuurievoluutiolla. Sellaiset ryhmät, kulttuurit ja yhteiskunnat, joissa yksiavioisuus on ollut normi, ovat puhaltaneet yhteen hiileen. Moniavioisuuden sallivissa yhteisöissä kehitystä ja laajentumista ovat jatkuvasti häirinneet nuorten naimattomien miesten ylijäämästä aiheutuvat sosiaaliset ongelmat.

Ylijäämämiehet rettelöivät

Antropologinen ja historiallinen tilastoaineisto osoittaa, että moniavioisuuden sallivissa yhteiskunnissa raiskaukset, ihmisryöstöt, murhat, ryöstöt ja petokset ovat yleisempiä kuin yksiavioisissa kulttuureissa.

Omista yhteiskunnistammekin on näyttöä siitä, että naimattomat miehet kerääntyvät jengeiksi, ottavat parisuhteessa eläviä enemmän riskejä esimerkiksi uhkapelien, laittomien huumeiden ja alkoholin muodossa ja tekevät enemmän rikoksia.

Nuorten naimattomien miesten riskinotto hierarkkisessa, moniavioisessa kulttuurissa on evoluution näkökulmasta ymmärrettävää. Ensinnäkin sellaisessa ympäristössä miehellä on suuri todennäköisyys jäädä kokonaan ilman jälkeläisiä. Toisaalta jos riskistrategia onnistuu, palkintona statushierarkiassa korkealle kohonneelle ei ole vain yksi, vaan monta vaimoa, ja iso liuta jälkikasvua.

Yksiavioisessa kulttuurissa melkein kaikkien miesten taas kannattaa Henrichin mukaan panostaa matalariskiseen käyttäytymiseen: pitkän aikavälin suunnitteluun, taloudelliseen toimeliaisuuteen, säästäväisyyteen ja lapsien hyvinvointiin.

Kiinassa ja Intiassa liikaa miehiä

Suuri määrä avioliittomarkkinoilta syrjäytyneitä nuoria miehiä on uhka yhteiskuntarauhalle. Monivaimoisuuden ei tarvitse olla edes kovin yleistä synnyttääkseen laajan miesten ylijäämän.

Oletetaan 20 miehen ja 20 naisen yhteisö. Jos suosituimmalla miehellä on neljä vaimoa, seuraavaksi arvostetuimmalla kolme ja kolmella statushierarkiassa heitä seuraavalla kaksi, vaimoja riittää vielä seitsemälle. Näin kaikista avioliitoista enemmistö olisi kahdenvälisiä, eikä kellään olisi enempää kuin neljä vaimoa. Silti jopa 40 prosenttia miehistä muodostaisi naimattomien alaluokan.

Nuorten naimattomien miesten ylijäämä on ongelma myös sellaisissa yksiavioisissa maissa kuin Kiina ja Intia, joissa poikalapsia pidetään tyttöjä suuremmassa arvossa. Halpa ultraäänikuvaus on mahdollistanut valikoivat abortit, jotka ovat vääristäneet vastasyntyneiden sukupuolijakauman.

Kiinassa miesten määrä ylitti naisten määrän 5,3 prosentilla vuonna 1988. Vuonna 2004 luku oli kasvanut 9,5 prosenttiin. Avioliiton ulkopuolelle tuomittujen “ylijäämämiehien” määrä siis kaksinkertaistui. Professori Joseph Henrichin mukaan samana aikana rikollisuus liki kaksinkertaistui.