Tšernobyl 25 vuotta onnettomuuden jälkeen: Luonto alkaa voittaa

energia
Teksti
Kari Tyllilä
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Monet eläinlajit ovat palanneet alueelle, jossa tapahtui historian pahin ydinvoimalaonnettomuus.

Tšernobyl
Millaisia muutoksia Tšernobylin luonnossa on tapahtunut? Klikkaa kuvaa, näet koko grafiikan. Grafiikka Hannu Kyyriäinen.

Juttu julkaistu alun perin SK:ssa 34/2010 (ilm. 27.8.2010).

Tšernobylin katastrofi vuonna 1986 lamaannutti ydinvoiman rakentamisen ja ydinvoimatekniikan kehittämisen maailmassa ja toi tilalle pelon.

Onnettomuus vaikuttaa yhä miljoonien elämään, vaikka vuosikymmenten aikana Tšernobylin laajimmalle levinneen säteilytuotteen cesium 137:n säteily on kohta puoliintunut. Onnettomuuden vaikutuksista ihmisten terveyteen ei vieläkään ole täyttä selvyyttä.

Uusin tieto viittaa siihen, että kasvit ja eläimet ovat sopeutuneet hyvin, jopa niin, että niiden kyky kestää säteilyä ja myös raskasmetalleja on parantunut. Ihmiset pysyvät silti alueelta poissa.

Historian pahin ydinonnettomuus

Vuoden 1986 huhtikuun 26. päivän illan kääntyessä yöksi vetyräjähdys Tšernobylin ydinvoimalassa nosti radioaktiisen pilven korkeuksiin. Kun tieto onnettomuudesta levisi, koko Eurooppa pidätteli henkeään.

Ilmakehä on oikullinen. Niinpä osa radioaktiivisista hiukkasista kulkeutui ilmavirtausten mukana tuhansia kilometrejä ennen kuin laskeutui maan pinnalle. Suomi ja Ruotsi saivat osansa, samoin Itävalta ja Sveitsi, ja jopa Englannissa ja Kreikassa havaittiin radioaktiivisuuden kasvua.

Valtaosa radioaktiivista hiukkaspilveä tavoitti kuitenkin maanpinnan heti voimalan tuntumassa Ukrainassa sekä vähän etäämpänä Valko-Venäjällä ja Venäjällä. Vahvistamaton tieto kertoo, että Neuvostoliitto suojasi Moskovaa lähestyvältä säteilypilveltä pudottamalla lentokoneista siihen hopeajodidia, jolloin sade putosi jo Valko-Venäjälle.

Kokonaisuutena säteilymäärä oli 400 kertaa suurempi kuin Hiroshiman ja Nagasakin pommeissa, joiden sanotaan lopettaneen toisen maailmansodan.

Kuolonuhrien julkaistut luvut liikkuvat pahimmillaan lähes miljoonassa, on sairautta, epämuodostumia, perinnöllisiä vaurioita.

Viralliset julkaistut dokumentit ja kansainvälisen Tšernobyl-foorumin vahvistamat luvut sen sijaan toistavat yksitoikkoisesti: kolme välitöntä kuolemaa – yksi palovammoihin, toinen sortuman alle, kolmas sydänkohtuakseen – 57 suoran säteilyn terveysvaikutuksiin kuollutta vuoteen 2006 mennessä, yhdeksän kilpirauhassyöpään kuollutta lasta.

Siinä kaikki, mitä puhtaan tieteellisesti on pystytty vahvistamaan.

Nämä luvut jäävät vaatimattomiksi niiden noin 2 000 ydinkokeen vaikutusten rinnalla, joita USA, Neuvostoliitto, Ranska ja Kiina tekivät 1950-luvulta lähtien. Viimeisen kokeen ilmakehässä teki Kiina vuonna 1980. Tutkijat arvioivat ydinkokeiden aiheuttaneen jopa miljoona syöpätapausta.

Syöpä yhä uhkana

Paljon kysymyksiä odottaa yhä lopullista vastaustaan.

Suurin kysymysmerkki on syöpä. Siihen sairastuu säteilyn vaikutuksesta ennemmin tai myöhemmin, tiedetään. Tämä huomattiin jo vuosikymmeninä radioaktiivisen säteilyn keksimisen jälkeen. Tunnetuimpia todisteita ovat amerikkalaisten kellotaulujen maalaajien kieli- ja suusyöpä 1920-luvulla – heillä kun oli tapana kostuttaa kieltään itsevalaisevalla radium-maalilla – ja tietysti itse radioaktiivisuuden löytäjän Marie Curien kuolema leukemiaan.

Mutta kuinka paljon ihmisiä oikeastaan on kuollut syöpään Tšernobylin onnettomuuden seurauksena?

Varmaa vastausta ei tiedä kukaan, vieläkään. Mutta Tšernobyl-tutkimukset jatkuvat vielä, ja osa syöpälajeista kehittyy hitaasti, jopa vuosikymmenien ajan.

Se tiedetään varmasti, että lasten kilpirauhassyöpä lisääntyi selvästi Ukrainan, Valko-Venäjän ja Venäjän laskeuma-alueilla: arviot liikkuvat 2000-5000 tapauksen välillä. Eikä juuri muuta, ellei mukaan oteta suoralle säteilylle voimalassa altistuneita.

Kilpirauhassyöpä on harvinainen sairaus, ja osa tapauksista jää piileviksi ja paranee itsestään.

Monet asiantuntijat arvioivat, että Tšernobylin aiheuttamaksi arvioiduista tapauksista huomattava osa olisi jäänyt havaitsematta ilman tehostettua lasten terveyden tarkkailua. Tämän näkemyksen kannattajat uskovat, että ydinvoimaonnettomuus lisäsi kilpirauhassyöpää ehkä vain tuhannella tai kahdella.

Esimerkiksi pelättyä leukemiaa ei ole todettu muilla kuin joillakin pelastustöihin osallistuneilla, joiden saama säteilyannos oli niin suuri, että se aiheuttaa jo akuutin säteilysairauden.

Elämältä pohja pois

Pelastustöihin osallistui kaikkiaan 381 000 ihmistä. YK:n säteilyn vaikutuksia tutkivan komitean UNSCEARin (United Nations Scientific Committee on the Effects of Atomic Radiation) raportti ei ole listannut heillä mitään säteilyn aiheuttamia terveysongelmia, pikemminkin päinvastoin.

Sen sijaan psykosomaattiset ongelmat ovat yleisiä ja osin vakavia sekä pelastushenkilökunnalla että muulla väestöllä.

1986 evakuoitiin 116 000 ihmistä ja myöhemmin vielä kymmeniä tuhansia lisää Ukrainan, Valko-Venäjän ja Venäjän kylistä.

Ihmiset on irrotettu juuriltaan, asuinsijat oli jätettävä autioiksi, työpaikat mentetettiin, tehtiin tuhansia abortteja joko vapaaehtoisesti tai lääkärien painostuksen tuloksena… Ja elämän yllä leijuu yhä Tšernobyl-kirous ja syövän pelko. Jo se voi sairastuttaa.

Vuonna 2009 Ylen TV1:n Prisma-sarjassa esitetty BBC:n dokumentti kyseenalaisti pienten sätelyannosten vaarallisuuden. Osa siinä haastatelluista tutkijoista arvioi, että joissakin tapauksissa säteilyaltistus voi olla jopa hyödyksi terveydelle, kun kyse on suhteellisen pienistä annoksista, jotka vaikuttavat pitkään. Siis juuri sellaisista kuin Ukrainan, Valko-Venäjän ja Venäjän laskeuma-alueilla.

Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että riskejä pitäisi ottaa.

“Onnettomuustilanteisiin nähden on oltava nollatoleranssi”, sanoo Säteilyturvakeskuksen ylilääkäri Wendla Paile.

Pailen mukaan kukaan ei voi kieltää sitä, että säteilyaltistus aiheuttaa elävissä soluissa muutoksia, mutta noiden muutosten terveysvaikutuksista ollaan eri mieltä, erityisesti kun annokset ovat pieniä.

Viime vuosina on esitetty, että pieninä annoksina säteily aktivoisi dna:n omaa puolustusjärjestelmää, joka pyrkii estämään niin säteilyn kuin kemikaalienkin aiheuttamia mutaatioita. Säteily suojaisi siten myös kemikaalien vaikutuksilta.

Pitkäaikaisessa säteilyssä solut ehtivät korjautua, ja osa niistä jopa sattaa sopeutua säteilyyn lisäämällä korjausentsyymien tuotantoa.

Tämänsuuntaisista tuloksista kerrottiin muun muassa New Scientist -lehdessä toukokuussa 2009. Siinä kerrottiin slovakialaisesta tutkimuksesta, jossa havaittiin Tšernobylin saastuneella alueella kasvatetun soijan kehittäneen proteiineja, jotka suojaavat sekä säteilyn että raskasmetallien vaikutuksilta. Tuloksia ei kuitenkaan voi yleistää ihmisiin.

Lisäksi toiset henkilöt ovat “säteilyherkempiä” kuin toiset, mikä on ilmennyt sädehoidon yhteydessä. Ihmisten herkkyys sairastua syöpään vaihtelee perimän mukaan. Vastaavasti tutkijat arvioivat, että osa väestöstä kestää paremmin säteilyä.

Vaikutus ei suoraviivainen

Tšernobylin onnettomuus asetti kyseenalaiseksi myös koko sen tieteellisen mallin, johon säteilyn terveysvaikutusten arviointi oli perustunut. Tämä malli eli niin kutsuttu LNT (linear no threshold) sanoo, että syöpäsairauksien määrä on suorassa suhteessa säteilyn määrään, kunnes saavutetaan nollataso tai suurilla annoksilla aiheutuu akuutti säteilysairaus.

Malli pohjaa pääosin siihen kokemukseen, joka saatiin seuraamalla Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommien välittömiä ja pitkäaikaisia vaikutuksia.

Kun USA pudotti Hiroshimaan uraanipommin ja Nagasakiin plutoniumpommin elokuussa 1945 – molemmat nykymitoin kääpiöitä – kuoli välittömästi yhteensä noin 150 000 ihmistä, 70 prosenttia siviiliväestöstä. Kaikkiaan 200 000 ihmisen arvioidaan kuolleen, ja vielä vuosikymmenten jälkeen tuhansia ihmisiä on sairastunut syöpään. Myös vammaisia on syntynyt paljon tavallista enemmän.

“Kysymys oli kuitenkin mikrosekunteja kestäneestä voimakkaasta säteilyaltistuksesta, joka on aivan eri asia kuin pitkäaikainen pieni säteily. Pitkäaikaisen säteilyn vaikutukset tunnetaan paljon huonommin”, korostaa Säteilyturvakeskuksen tutkimusjohtaja, professori Sisko Salomaa.

Salomaa koordinoi eurooppalaista NOTE-tutkimushanketta (Non-targeted effects of ionising radiation), jolla kartoitetaan erityisesti pienten säteilyannosten terveysvaikutuksia. Vuonna 2006 käynnistyneen hankkeen tulokset julkistetaan vuonna 2011.

“Suoraa väestötason tietoa säteilyn lisäriskistä pienillä annoksilla ei ole. Hyvin pienen lisäriskin havaitseminen vaatisi hyvin suuria väestömääriä ja tarkat tiedot altistuksesta”, Salomaa sanoo.

Maallikon silmin Tšernobylin onnettomuus tarjosi mahdollisuuden juuri tähän. Onko se menetetty?

“Tavallaan näin on, eli mahdollisuus on jätetty käyttämättä”, Salomaa myöntää. “Tšernobylin vaikutuksista olisi saatava aikaan samanlainen koko elämän kattava seurantamalli kuin Hiroshimasta ja Nagasakista. Aineksia siihen on.”

Luonto voittaa aina

Seurannan tarvetta korostaa se, että osalla syöpälajeista on pitkä latenssiaika, eli niitä tulee yhä lisää. Tämän ohella on ilmennyt harmaakaihia sekä sydän- ja verisuonitauteja, joiden on arvioitu ilmenevän jo pienten säteilyannosten seurauksena.

“Näiden osalta voi olla tarvetta siirtää säteilyn kynnysarvoa jopa alaspäin”, Salomaa sanoo.

Kesän 2010 metsäpalot Venäjän Tšernobyl-laskeuman alueella herättivät pelkoa radioaktiivisuuden leviämisestä uudelleen. Säteilyturvakeskuksen mukaan pelko oli aiheeton ja suurinkin mahdollinen säteilymäärän nousu merkityksetön, kun sitä verrataan ihmisten vuosittain muualta saamaan säteilymäärään.

Myös säteilyn vaikutuksesta soluihin on tulossa uutta tietoa. On ilmennyt, että vaikutus voi ulottua myös naapurisoluihin ja solujen toimintaa sääteleviin välittäjäaineisiin.

“Havaintojen suurin merkitys on se, että säteilyn vaikutuksista ei enää voi ajatella niin yksioikoisesti kuin aiemmin”, Salomaa summaa.

Ihmisten lähdettyä Tšernobylin onnettomuusalueesta on tullut eläinten paratiisi. Niitä ei säteily tunnu haittaavan. Alueelle ovat palanneet myös suurpedot, kuten susi ja karhu, jota siellä ei ennen onnettomuutta nähty sataan vuoteen.

Voi olla, että eläimillä esiintyy syöpää, varmaan myös mutaatioita: ainakin jos ne elävät voimakkaimmin saastuneilla alueilla. Mutta pedot nappaavat elinkelvottomat yksilöt nopeasti, ja vain elinkelpoiset säilyvät.

Tutkijoille tämä on liikkuva maali, ja tulokset ovat näihin saakka olleet niukkoja. Edes mutaatioista ei ole juuri tietoja.

Yksi varma havainto on: mutaatio, jossa haarapääskyn oranssit kaulahöyhenet muuttuivat valkoisiksi. Tämäkin hävisi eli osoittautui jostain syystä elinkelvottomaksi.

Luonto voittaa aina, ja ihminen on pieni.

Aiheesta lisää
SK:n jutut Japanin maanjäristyksestä ja ydinonnettomuudesta