Pedofilia: Mistä siinä on kyse?

Ulkomaat 29.10.2009 17:01
Pedofilia Kuva Marja Airio / Lehtikuva.

Viikon uutisia on yksi Suomen pöyristyttävimmistä lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä. Siinä äiti yhdessä useamman miehen kanssa pakotti lapsensa osallistumaan ryhmäseksiin.

Aihe on omiaan nostamaan lynkkausmielialan. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että ilmiö nimeltä pedofilia jatkaa silti olemassaoloaan.

Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma tuo esiin kirjassaan Pahuuden anatomia, että käsite pedofiili ei ole niin yksiselitteinen kuin äkkiseltään päättelisi. Pedofiili on henkilö, joka on seksuaalisesti kiinnostunut lapsista – ei siis välttämättä toteuttanut halujaan.

Lauerma kirjoittaa, että hoitoon pakottaminen saattaisi vähentää niiden pedofiilien määrää, jotka hakeutuvat hoitoon oma-aloitteisesti hallitakseen taipumustaan. Heitäkin nimittäin on, sillä Lauerma arvioi, että suuri osa pedofiileistä ei toteuta mieltymystään käytännössä.

Tämä ei tietenkään poista sitä, että lapselle seksuaalinen kohtaaminen aikuisen kanssa on traumaattista ja vahingollista. Siitä kertoo myös Suomen Kuvalehden juttu Sairas salaisuus (SK 40/2003), josta tässä ote:

”Lapsi ei sanonut ei”

”Rikollinen tietää useimmiten, että hänen tekonsa on väärin ja laissa kielletty. Kyse onkin siitä, miten tällainen ihminen oikeuttaa tekonsa, selittää sen itselleen”, erityisohjaaja Marja Solla Kuopion vankilasta sanoo.

Seksuaalirikollisilla on usein vaikeuksia ratkaista ongelmiaan ja asettua uhrin asemaan.

”Kun tekijä ei kykene ajattelemaan tekonsa vaikutuksia tai vähättelee niitä, rikos on helpompi toteuttaa.”

Vääristyneiden ajatusten oikaiseminen on usein vaikeinta silloin, kun pedofiilin uhri on jo teini-ikäinen.

”Teini-ikäisen seksuaalisuus on ehkä jo herännyt, hän on jopa saattanut flirttailla, kokeillut omaa seksuaalista viehätysvoimaansa. Mutta hänen tarkoituksensa ei todellakaan ole ollut, että se johtaisi siitä pitemmälle”, Solla toteaa.

”Seksuaalirikollinen on tulkinnut, että toinen osapuoli on kiinnostunut, ja vie tilanteen pitemmälle. Aikuisen vastuuntunto on ikään kuin hyllytetty.”

Pedofiilien selitykset ovat usein sietämättömiä, yhtä puistattavaa kuultavaa kuin uhrien kertomukset:

”Parempihan se on, että minä opetan lastani kuin kukaan muu.”

”Lapsi nautti siitä. Eihän se sanonut ei.”

Eräs tytärpuoltaan seksuaalisesti hyväksikäyttänyt mies on selittänyt tekoaan näin:

”Kyllä mä tiesin, että liian pitkälle menen ja pelkäsin tietenkin varmaan, että se tulee selville… Se meni sitten rikoksen puolelle. Silloin kun näitä tapauksia oli, sen jotenkin laittoi piiloon… Tai silloin se unohtui.”

Mies perusteli tapahtunutta, että hän oli tyytymätön aviosuhteessaan. Uuden vauvan synnyttyä vaimolla ei enää ollut hänelle riittävästi aikaa.

Mies pohti, että samassa tilanteessa joku toinen olisi pettänyt puolisoaan vieraan naisen kanssa, mutta hänelle vaimon vanhempi tytär, oma tytärpuoli, ”oli valmiiksi lähellä”.

Vankilan ohjelmaan päässeet vangit yritetään saada irti käsittämättömistä selityksistään ryhmäistuntojen aikana.

Jo teon myöntäminen on suuri askel.

”Vaikeinta on myöntää itselleen, että minä olen seksuaalirikollinen. Mutta kun siihen kykenee, kehitys toiseen suuntaan alkaa”, Solla sanoo.

Sekin on tosin vasta sysäys. Oikealla suunnalla pysyminen vaatii seksuaalirikokseen syyllistyneeltä paljon työtä, itsensä tuntemista ja tarkkailua, tietoista riskien välttämistä.

”Olisi hienoa sanoa, että täällä parannetaan pefodiileja, mutta ei ihmistä kahdeksassa kuukaudessa muuteta.”

Lue koko juttu pdf-tiedostona: Sairas salaisuus (SK 40/2003)