Riitaa rahanapin äärellä

Pääkirjoitus: Korkojen pitäminen ennätysalhaalla on herättänyt nurinaa euroalueella jo vuosien ajan, kirjoittaa vt. päätoimittaja Jarmo Raivio.

Profiilikuva
pääkirjoitus
Teksti
Jarmo Raivio
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Keskuspankkien hillityssä maailmassa asioita ei hoideta huutamalla tai viskomalla neuvotteluhuoneen tyylihuonekaluja vaan tarkasti muotoilluilla julkilausumilla. Euroopan keskuspankkia repivä sisäinen linjariita onkin poikinut keskuspankkiasteikolla suorastaan rajuja tiedotteita.

Syyskuun lopussa Hollannin keskuspankin, eli euroaikana käytännössä EKP:n Hollannin sivukonttorin, pääjohtaja Klaas Knot julkaisi tiedotteen, jossa hän ilmoitti, ettei hyväksy EKP:n tuoretta päätöstä käynnistää uudelleen rahapoliittinen elvytys.

Keskuspankkikielellä puhutaan rahapoliittisesta elvytyksestä, kansanomaisemmin sanottuna EKP ottaa uudelleen käyttöön rahanapin. Pankki luo tyhjästä eurojärjestelmään uutta rahaa, jolla se ostaa esimerkiksi valtioiden velkakirjoja. Elvytyksen ja nollan alapuolelle painettujen korkojen yhdistelmällä on tarkoitus estää euroalueen taloutta painumasta taantumaan.

 

EKP:n rahanapin painelu ja korkojen pitäminen ennätysalhaalla ovat herättäneet nurinaa euroalueella jo vuosien ajan. Euroalueen suurin talous on Saksa. Sen kansalliseen talousluonteeseen sopii huonosti negatiivisten korkojen politiikka, joka suosii velallisia ja rankaisee säästäjiä.

Saksalaisilla on ollut muutakin valittamisen aihetta. Heidän mielestään keskuspankin pyhä perustehtävä on huolehtia rahan arvon vakaudesta, ei keksiä jännittäviä uusia keinoja euromaiden yskivän talouskasvun vauhdittamiseen. Useita saksalaisia keskuspankkiireja onkin viime vuosina eronnut vastalauseena EKP:n politiikalle.

Saksan, Hollannin ja Tanskan lisäksi EKP:n syyskuista päätöstä kritisoi myös Ranska. Se on ennenkuulumatonta, aiemmin Ranska on ollut väljemmän rahapolitiikan kannalla. Talouksien koolla mitattuna yli puolet euroalueesta oli siis sitä mieltä, että yhteinen keskuspankki teki syyskuussa tyhmän päätöksen. Tai keskuspankkiiri nyt tuskin käyttäisi sanaa tyhmä, ehkä korkeintaan epäviisas.

 

EKP:n sisäiset linjariidat syövät keskuspankin uskottavuutta. Riitely tulee hankalaan aikaan, sillä lokakuun lopussa pankin pääjohtaja vaihtuu.

Työhuonettaan Frankfurtissa parhaillaan siivoileva pääjohtaja Mario Draghi on eräänlainen Herra Uskottavuus, joka heinäkuussa 2012 pelasti euroalueen sanomalla kolme sanaa: ”Mitä tahansa vaaditaan”.

Draghi lupasi, että EKP käyttää kaikkia tarvittavia keinoja euron pelastamiseksi. Markkinat rauhoittuivat, ja eurokriisi hellitti.

Osa Draghin uskottavuutta on ollut, että hän todistettavasti saa EKP:n päättävän neuvoston tekemään linjansa mukaisia päätöksiä. Marraskuun alussa aloittavan uuden pääjohtajan Christine Lagarden tehtävä on vaikeampi. Hän voi kyllä puhua, mutta markkinat odottavat, saako Lagarde muutettua puheet päätöksiksi koko ajan pahenevien ristiriitojen repimässä EKP:n neuvostossa.