EKP:n ristiriidat kärjistyvät
Christine Lagarde on verkostoitunut neuvottelija, joka jatkanee Mario Draghin linjoilla Euroopan keskuspankin johdossa.
Italialaisen Mario Draghin kausi Euroopan keskuspankin johdossa päättyy lokakuun lopussa.
Uusi pääjohtaja, ranskalainen Christine Lagarde aloittaa vaikeassa tilanteessa. Talouskasvu on hidastunut samaan aikaan, kun EKP:n päätöksenteko on politisoitunut ja sisäiset ristiriidat ovat kärjistymässä.
Saksan, Ranskan, Hollannin ja Itävallan keskuspankkien pääjohtajat ovat arvostelleet julkisesti Mario Draghin aloitteesta käynnistettävää uutta rahapoliittista elvytystä, jolla pyritään kiihdyttämään talouskasvua ja inflaatiota.
Kuusi euroalueen entistä keskuspankkiiria julkaisi viime viikolla samansuuntaisen kannanoton. Heidän mukaansa Draghin elvytyspaketti uhkaa keskuspankin uskottavuutta ja kasvattaa uuden eurokriisin mahdollisuutta.
Kritiikki liittyy EKP:n neuvoston syyskuisiin päätöksiin. Keskuspankki pudotti tuolloin liikepankeille maksettavan ohjauskorkonsa yhä syvemmälle miinusmerkkiseksi. Samalla se päätti ryhtyä ostamaan markkinoilta valtionlainoja ja muita arvopapereita 20 miljardilla eurolla kuukaudessa.
EKP pelkää euroalueen talouden jämähtävän paikoilleen. Se lisää rahan tarjontaa kannustaakseen pankkeja kasvattamaan luotonantoaan, jotta yritykset lisäisivät investointejaan. Taustalla ovat brexit ja Yhdysvaltain käynnistämä kauppasota, jotka heikentävät talousnäkymiä.
Pian päätöksen jälkeen EKP:n johtokunnan saksalainen jäsen Sabine Lautenschläger erosi tehtävästään. Myös Saksan keskuspankin pääjohtaja Jens Weidmann arvosteli elvytyspakettia ylimitoitetuksi, vaikka Saksan oma talous uhkaa ajautua taantumaan.
Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn sen sijaan tukee EKP:n neuvoston enemmistön hyväksymää ohjelmaa. Hänen mukaansa kiistoissa on kysymys normaalista keskustelusta neuvoston sisällä.
Neuvosto on EKP:n ylin päätöksentekoelin. Sen muodostavat EKP:n johtokunnan kuusi jäsentä sekä euroalueen kansallisten keskuspankkien 19 pääjohtajaa.
Draghi, 72, on johtanut EKP:ta vuodesta 2011. Hänet tunnetaan luovana ajattelijana ja hyvänä viestijänä. Hänen suurimpana ansionaan pidetään euron pelastamista, kun velkakriisi oli syvimmillään 2012.
Draghi antoi tuolloin kuuluisan lupauksensa, että EKP tekee ”kaiken tarvittavan” euron pelastamiseksi.
Hänen tulkittiin tarjoavan rajatonta tukea kriisimaille, kunnes niiden korot laskevat siedettävälle tasolle.
Lausunnon jälkeen paniikki hellitti markkinoilla, ja korot kääntyivät laskuun.
Draghi on kiirehtinyt toistuvasti euromaita investoimaan ja kuluttamaan talouskasvun kiihdyttämiseksi. Vaatimusten on katsottu kohdistuvan erityisesti Saksaan. Eurooppa tarvitsee hänen mukaansa finanssipoliittista elvytystä, koska nykyisiä ongelmia ei voi ratkaista pelkällä rahapolitiikalla.
Keskuspankin keinot ovat vähissä, sillä se on jo painanut liikepankeille maksettavan talletuskoron negatiiviseksi -0,5 prosenttiin.
EKP:n sisäiset jännitteet pulpahtivat ensimmäisen kerran julkisuuteen eurokriisin alkuvaiheessa vuonna 2011, kun saksalainen pääekonomisti Jürgen Stark ja Saksan keskuspankin pääjohtaja Axel Weber erosivat tehtävistään.
Pian sen jälkeen Draghi ajautui välirikkoon Weberin seuraajaksi nimitetyn Jens Weidmannin kanssa.
Kiista koski ”kvantitatiivista elvytystä” eli valtionlainojen laajamittaista osto-ohjelmaa, jolla pyrittiin kiihdyttämään kriisiin ajautuneen euroalueen talouskasvua.
Weidmann ja muut EKP:n ”haukat” ovat varoittaneet, että operaatioon liittyy valtavia riskejä, jotka uhkaavat kaatua saksalaisten veronmaksajien niskaan.
Draghi on puolestaan kehottanut saksalaisia ajattelemaan euroalueen ongelmia laajemmin kuin pelkästään oman maansa näkökulmasta. Hän on saanut tukea erityisesti Etelä-Euroopasta.
Saksassa on epäilty myös EKP:n operaatioiden laillisuutta. EU:n tuomioistuin päätti kuitenkin kolme vuotta sitten, että keskuspankki saa ostaa valtioiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta.
Vuonna 2015 aloitettu laajennettu velkakirjojen osto-ohjelma päättyi viime vuonna. Keskuspankki haali sen aikana taseeseensa euromaiden joukkolainoja ja muita arvopapereita jälkimarkkinoilta yhteensä noin 2 600 miljardin euron arvosta.
Lagardea, 63, pidetään erittäin pätevänä tehtäväänsä, vaikka hän ei ole koulutukseltaan taloustieteilijä vaan juristi. Hän on hyvin verkostoitunut neuvottelija, ja hänellä on paremmat suhteet Saksaan kuin Draghilla.
Lagarde siirtyy Euroopan keskuspankkiin Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n pääjohtajan paikalta. Hän on vetänyt IMF:n puolesta neuvotteluja, joissa on päätetty Kreikan ja muiden kriisimaiden tukipaketeista.
Lagarde antaa ymmärtää jatkavansa Draghin linjoilla. ”Inflaatio on edelleen liian matalalla”, hän sanoi syyskuussa EU:n parlamentin kuulemisessa.
”Olen samaa mieltä EKP:n neuvoston kanssa siitä, että rahapolitiikan on oltava kevyttä pidemmän ajanjakson ajan”.
Olli Rehn ja Suomen Pankin edellinen pääjohtaja Erkki Liikanen olivat mukana EKP:n pääjohtajakisassa vielä loppusuoralla. Kamppailu päättyi Saksan ja Ranskan neuvottelemaan kompromissiin, jonka mukaan saksalainen Ursula von der Leyen nousi EU-komission ja Lagarde Euroopan keskuspankin johtoon.