Kurdit pysäyttivät Isis-terroristit – vaativat palkaksi itsenäisyyttä

”Sataan vuoteen ei ole tarjoutunut näin hyvää mahdollisuutta”, sanoo kenraali Sirwan Barzani.

Irak
Teksti
Hannu Pesonen
Teksti ja kuvat
Hannu Pesonen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

IRAK – Tunneli on syvä, pitkä, pimeä ja kolkko. Kurdien peshmerga-soturit edessäni ottavat varovaisia lyhyitä askelia.

Olemme pudottautuneet alas rauniotalon lattiassa olevaan kuoppaan Qaryat Kanhash al-Kabirin autiossa kylässä noin 40 kilometriä kaakkoon Irakin pohjoisosien suurkaupungista Mosulista.

Käytävä on osa äärijärjestö Isisin taistelijoiden maanalaista puolustuslinjaa, jonka peshmergat ovat vallanneet. Kylä sijaitsee peshmergojen rintamalinjan tärkeimmällä eli kuutoslohkolla. Sitä komentaa kurdien Mannerheim, ”Mustaksi tiikeriksi” sissiaikoinaan kutsuttu legendaarinen peshmergakenraali Sirwan Barzani.

Taskulampun valokeila pyyhkii reittiä ennen jokaista askelta. Seinillä kulkee sähköjohtoja, joita on syytä välttää koskettamasta. Tunneleissa piilee yhä Isisin asettamia räjähdeansoja, peshmergakomentaja Saleh Sayed varoittaa.

Kyyristyä ei tarvitse: Isis-soturit pakottivat vangeiksi ottamansa siviilit kaivamaan miehenkorkuisia käytäviä.

Ylhäältä kajastaa päivänvaloa. Punnerramme käsiemme varassa ylös seuraavaan raunioon. Isisin entisen etuvartioaseman lattia on täynnä soturien patjoja, ammusten hylsyjä, käsikranaatin sokkia, lasinsiruja ja betonilohkareita.

Korttelien mittainen tunneliverkosto ei riittänyt pysäyttämään peshmergoja, kun heidän, Irakin armeijan ja šiiojen asejärjestön Hashd al-Shaabin suurhyökkäys Isisiä vastaan alkoi Yhdysvaltain johtaman liittouman ilmaiskujen tuella lokakuussa 2016.

Isisin tunneliverkostoon johtavia hylättyjä asemia peshmergojen valtaamassa Qaryat Kanshash-al Kabirissa.
Isisin tunneliverkostoon johtavia hylättyjä asemia peshmergojen valtaamassa Qaryat Kanshash-al Kabirissa.

Qaryat Kanhash al-Kabir ja muut tällä lohkolla sijaitsevat kylät nousevat pian kansainvälisen huomion keskipisteeseen. Irakin Kurdistanin itsehallintoalue järjestää 25.9. kansanäänestyksen, jossa viisimiljoonainen väestö kertoo, haluaako se alueensa itsenäistyvän.

Kurdihallinto suunnitteli kansanäänestystä jo alkuvuonna 2014 sen jälkeen kun Irakin keskushallitus lakkasi maksamasta sille sovittuja osuuksia valtion budjetista ja vaati peshmergajoukkojen liittämistä osaksi Irakin armeijaa.

Mutta vain muutamaa kuukautta myöhemmin Isis käynnisti suurhyökkäyksensä, jossa se valtasi Mosulin sekä laajoja alueita Irakin ja Syyrian pohjoisosista. Niille se perusti islamilaisen kalifaattinsa.

Kurdihallinto ilmoitti lykkäävänsä kansanäänestystä kunnes Isis on lyöty yhteistyössä Irakin hallituksen kanssa.Yhteinen taistelu Isisiä vastaan on kuitenkin vain kärjistänyt Irakin ja kurdien erimielisyyksiä. Kun Irakin armeija pakeni kesällä suinpäin Isisin tieltä, peshmergat olivat ensimmäisinä valtaamassa sen menettämiä alueita takaisin. Kurdien käsiin siirtyivät muun muassa Kirkukin tärkeät öljyalueet, jesidien asuttama Sinjar sekä Makhmour.

Myös täällä Qaryat Kanhash al-Kabirin kylän kohdalla peshmergojen etulinja on työntynyt toistakymmentä kilometriä virallista Kurdistanin rajaa pitemmälle.

Nämä kiistanalaisiksi kutsutut alueet kurdihallinto aikoo pitää.

Kurdistanin raja määriteltiin käytännössä vuoden 1991 Persianlahden sodan jälkeen. Siinä länsi- ja arabimaiden liittouma hääti Irakin joukot niiden miehittämästä Kuwaitista. Kun kurdit säestivät liittoumaa nousemalla kapinaan Saddam Husseinia vastaan, auttoi liittouma puolestaan kurdialueita irtautumaan Irakin vallasta. Se on siitä lähtien ollut käytännössä puoli-itsenäinen valtio, joka noudattaa omia lakejaan ja jakaa omia viisumejaan maahantulijoille.

Kurdit eivät luovu hankkimistaan uusista alueista, peshmerga-kenraali Sirwan Barzani vakuuttaa.
Kurdit eivät luovu hankkimistaan uusista alueista, peshmerga-kenraali Sirwan Barzani vakuuttaa.

Ajettuamme kenraali Barzanin lähettämällä maastoautolla virallisen Kurdistanin rajan yli Qweristä Irakiin töyssyttelemme kymmeniä kilometrejä pitkin uutta rajalinjaa.

Taivaanrannalla häämöttävät savupilvet Mosulista. Irakin erikoisjoukot ovat toukokuun lopulta lähtien yrittäneet vallata sen länsiosissa sijaitsevia Isisin viimeisiä merkittäviä tukikohtia.

Peshmergat sen sijaan pysäyttivät oman etenemisensä jo lähes puoli vuotta sitten, kun Irakin hallitus päätti sisäpoliittisista syistä vallata Mosulin lähialueineen vain omilla joukoillaan. Siihen asti kurdijoukot olivat vastanneet suurelta osin Isisin häätämisestä Mosulin ympäristöstä.

Isisin taistelijat yrittävät yhä soluttautua kurdien rintamalinjojen läpi. Peshmergoille on silti nyt tärkeintä pitää huolta, etteivät Irakin joukot tai muut asekaartit pääse anastamaan heidän valtaamiaan alueita.

Korkeaksi hiekkavalliksi rakennettu puolustuslinja on täynnä vartioasemia ja vahtitorneja. Jokainen niistä on miehitetty. Viesti tulee selväksi: kurdit eivät näitä alueita hevillä anna.

Kenraali Barzani vahvistaa sen kun tapaamme samana iltana Kurdistanin ylängöillä sijaitsevassa Sulaimaniyassa.

”Me vapautimme ne verellämme sen jälkeen kun niistä vastuussa ollut Irakin armeija oli juossut karkuun. Eikä Isisin lyöminen myöhemminkään olisi mitenkään onnistunut ilman panostamme. Kansanäänestys järjestetään myös Isisiltä valtaamillamme alueilla ja jos niiden asukkaat valitsevat liittymisen itsenäiseen kurdivaltioon, he pääsevät siihen.”

Komentajan sana painaa. Barzani-heimo on johtanut Irakin kurdien itsenäistymistaistelua aina Turkin ottomaanivaltion romahtamisesta 1918 asti.

Presidentti Masoud Barzanin veljenpoika Sirwan puolestaan on kulkenut pitkän tien Saddamin diktatuuria vastaan vuorilla partisaanina taistelleesta henkipatosta itsehallinnollisen kurdivaltion sotasankariksi.

Hänen joukkonsa pysäyttivät Isisin kesän 2014 salamasodan etenemisen kohti kurdialueiden sydäntä vain 30 kilometrin päässä Kurdistanin pääkaupungista Erbilistä.

Neljän päivän kamppailu elokuussa 2014 muodosti Isisin vastaisen sodan tärkeimmän käännekohdan Syyrian kurdien Kobanen piirityksessä hankkiman torjuntavoiton kanssa.

Jos äärijärjestöä ei olisi tuolloin pysäytetty, sen joukot olisivat edenneet Erbiliin parissa tunnissa. Se olisi vienyt sodan täysin eri suuntaan.

Kurdien on nyt käytettävä saamansa tilaisuus itsenäistyä, Barzani sanoo.

”Sataan vuoteen ei ole tarjoutunut näin hyvää mahdollisuutta. Ei yksikään ulkovalta tule myöhemmin tarjoamaan meille itsenäisyyttä kultalautaselta, jos emme sitä nyt itse ota.”

”Meitä on varoitettu, että se johtaa kansainvälisiin pakotteisiin ja vastatoimiin. Entä sitten? Me olemme jo nyt sodassa ja saarrettuina.”

 

Ulkoministeri Falah Mustafa Bakir vahvistaa Barzanin puheet hiukan diplomaattisemmin. Hän on johtanut perustamaansa ministeriötä vuodesta 2006 lähtien ja on kansanäänestyksen pääarkkitehtejä.

”Kun emme voi elää kunnolla yhdessä, yritetään jatkossa hyvinä naapureina”, Mustafa perustelee SK:lle Erbilissä heti kansanäänestyspäätöksen jälkeen.

”Osallistuimme vahvasti uuden Irakin luomiseen sen jälkeen kun Saddam Hussein kaadettiin vuonna 2003. Emme ole saaneet mitään mitä odotimme. Lupaukset aidosta tasavertaisesta päätöksenteosta osoittautuivat tyhjiksi sanoiksi. Meillä on ollut liittovaltiossa vain velvollisuuksia, ei etuja eikä oikeuksia.”

Jos kansanäänestys pidetään, sen lopputuloksesta ei ole epäilystä: ylivoimainen enemmistö kurdeista äänestää itsenäistymisen puolesta.

Pääpuolueet eli presidentti Masoud Barzanin johtama Kurdistanin demokraattinen puolue (KDP) ja koko Irakin presidenttinä 2005–2014 toimineen Jalal Talabanin Kurdistanin isänmaallinen liitto PUK kiistelevät jatkuvasti vallasta, mutta kansanäänestyspäätös yhdisti ne samaan rintamaan. Presidentti sai myös muiden 13 puolueen tuen äänestyshankkeelle.

Mutta voiko Kurdistan todella itsenäistyä?

Bagdadin keskushallinto vastustaa ajatusta. Yksikään ulkovalta ei tue sitä avoimesti. Naapurit Iran ja Turkki ovat tuominneet kansanäänestyksen vastuuttomaksi ja vakavaksi virheeksi, joka lisää koko alueen jännitystä.

Avainasemassa on Turkki. Sen kanta voi vielä muuttua nykyisiä ärtyneitä puheita suopeammaksi. Vaikka Turkki vastustaa jyrkästi omien ja Syyrian kurdien itsehallintotavoitteita, Irakin Kurdistan on käytännössä sen paras ja ainoa liittolainen alueella.

Maltillinen sunnilainen Kurdistan muodostaa puskurivyöhykkeen Turkin ja šiialaisen Iranin väliin. Lisäksi Barzanin johtaman Kurdistanin välit ovat avoimen vihamieliset Turkin kotimaisen päävihollisen, Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n ja sen liittolaisen, Syyrian kurdien itsehallintoaluetta Rojavaa johtavan YPG:n kanssa.

 

Kansanäänestys on kurdihallinnon keino hankkia pelivaraa tulevassa kädenväännössä valtaamistaan kiistanalaisista alueista. Kurdien neuvotteluasema heikkenee heti kun Isis on lyöty – mutta jos vallattujen alueiden asukkaat päättävät kansanäänestyksessä olla osa itsenäistä Kurdistania, Irakin on vaikeampi pakottaa kurdeja luopumaan niistä.

”Vaalitulos antaa meille laillisen mandaatin neuvotella jatkotoimista”, Mustafa sanoo.

Hän kiistää kurdihallinnon toimien lisäävän alueellisia jännitteitä.

”Päinvastoin. Se, että olemme hallinneet itsenäisesti Kurdistania ja olleet luotettava naapuri kaikille, on ollut tämän alueen suurin vakauttava tekijä jo vuodesta 1991 lähtien. Ja itsenäistyminen ennemminkin lieventää jännitteitä, joita meillä on Irakin hallituksen kanssa.”

Vakautta ylläpitää myös Kurdistanin alueella toimivien kansainvälisten joukkojen läsnäolo, muistuttaa kenraali Barzani: se nostaa ulkopuolisten kynnystä puuttua kurdialueen asioihin.

Kurdistan on saanut Isisin vastaisen taistelun aikana tukea Yhdysvaltain johtamalta OIR-operaatiolta, johon osallistuu 60 valtiota. Sen tavoite on ollut vahvistaa koulutuksen ja neuvonantajien avulla peshmergojen toimintakykyä Isisin häätämiseksi valtaamiltaan alueilta.

Jatkossa Isisin toiminta kuitenkin muuttuu sissi- ja terrori-iskuiksi, joita sen rippeet tai siitä muodostuvat uudet ryhmät tekevät.

”Tarvitsemme silloin erityisesti tiedustelu-, nopean reaktion iskujoukkojen ja terrorisminvastaisten yksikköjen koulutusta. Mosulin ja Isisin muiden maa-alueiden valtaaminen ei lopeta äärijärjestön toimintaa eikä väkivaltaista ääri-islamilaisuutta aatteena”, ulkoministeri Mustafa sanoo.

Suomalaiset ovat kouluttaneet jo noin 1 800 peshmergaa.

Peshmerga-joukkoja kouluttavan suomalaisen sotilasosaston painopiste on jo siirtynyt tähän suuntaan.

Suomi on osallistunut OIR-operaatioon elokuusta 2015 asti. Kurdien itsehallintoalueella toimiva Suomalainen kriisinhallintajoukko Irakissa eli SKJI koostuu noin 50 henkilön kouluttajaosastosta ja yhtä suuresta joukosta neuvonantajia.

”Toiminnan alkuvaiheessa koulutettiin taistelevia joukkoja. Nyt alamme keskittyä turvallisuusjoukkojen ja omien paikallisten kouluttajien koulutukseen. Tavoitteena on, että tänne syntyy turvallisuusorganisaatio, jolla on kyky ottaa vastuu itsestään”, toteaa SKJI:n komentaja, jota SK haastatteli joukon toiminta-alueella.

Suomalaisosasto välttää turvallisuussyistä julkisia esiintymisiä. Tapaamisen ehdot ovat selvät: nimiä ei mainita eikä kuvia oteta. Haastattelu järjestetään paikassa, jossa on perusteelliset turvatarkastukset ja se tehdään suljetussa tilassa syrjässä ulkopuolisten katseilta.

”Turvallisuusjoukkojen koulutus tarkoittaa käytännössä partiointia, rakennusten tarkastuksia sekä ajoneuvoja ja henkilöitä valvovien tarkastuspisteiden perustamista”, everstiluutnantin arvoinen komentaja sanoo.

”Isisillä on alueella runsaasti maanalaista toimintaa, nukkuvia soluja. Saamme lähes päivittäin tietoja, kuinka turvallisuusviranomaiset ovat estäneet sen soluttautumisyrityksiä.”

Koulutus tapahtuu tukikohdissa, joista on tätä nykyä rintamalle kymmenien kilometrien matka. Neuvonantajaosasto on toiminut peshmergojen tukena lähempänä rintamalinjaa.

Muutaman viikon kurssin on tarkoitus antaa peshmergoille jalkaväen sotilaan perustaidot. Se ei siis eroa oleellisesti suomalaisesta alokaskoulutuksesta.

Koulutettavien koostumus on kirjava, koska peshmergat ovat vapaaehtoisia. Se on huomattavaa haaste, komentaja myöntää.

”Suuri osa peshmergoista tulee suoraan rintamalta, mutta monilla ei ole lainkaan aiempaa sotilaskoulutusta. Siksi lähtötaso vaihtelee suuresti, samoin ikä- ja kuntohaarukka. Meillä on ollut koulutettavia nuorista pojista vanhuksiin, joilla on jo puutteita esimerkiksi näössä. Samassa koulutusryhmässä on ollut jopa isä ja poika.”

Suomalaiskoulutuksen keskeisin tulos on se, että koulutusta saaneiden peshmergojen taisteluissa kärsimät miestappiot ovat laskeneet oleellisesti. Esimerkiksi pimeätaistelu- ja räjähdekoulutus ovat auttaneet, mutta ennen kaikkea taisteluensiaputaitojen opettamisella on ollut suuri merkitys, komentaja korostaa.

”Ne pelastavat aivan suoraan henkiä taisteluolosuhteissa. Niissä haavoittuneet usein vuotavat kuiviin täysin turhaan kun heille ei osata antaa pikaista apua kuten esimerkiksi laittaa puristussidettä.”

Suomalaiset ovat kouluttaneet jo noin 1 800 peshmergaa, yleensä komppanian kerrallaan.

”Tiedämme, että kouluttamamme osastot ovat olleet tärkeässä osassa nykyisessä taistelussa.”