Uusi suunta Saksalle

Taistelu Angela Merkelin paikasta alkoi. Vihreiden Annalena Baerbock haastaa perinteiset valtapuolueet liittokanslerikisassa.

Angela Merkel
Teksti
Teppo Tiilikainen

Onko Annalena Baerbock, 40, Saksan seuraava liittokansleri?

Vahvassa nousukiidossa oleva vihreä puolue päätti lähteä syyskuun liittopäivävaaleihin hänen johdollaan. He uskovat, että Baerbockilla on hyvät mahdollisuudet nousta liittokansleri Angela Merkelin seuraajaksi ensimmäisenä vihreänä poliitikkona Saksan historiassa.

Oikeastaan Baerbock valitsi itse itsensä. Vihreiden suosittu puheenjohtajakaksikko, hän ja Robert Habeck, päätti asiasta keskenään sulassa sovussa, ilmeisesti jo ennen pääsiäistä.

”Annalena on energinen, kovatahtoinen nainen, jolla on selkeä poliittinen kompassi”, Habeck perusteli päätöstä puolueen jäsenille lähettämässään kirjeessä.

Baerbockin nimitys on tarkoitus vahvistaa kesäkuun puoluekokouksessa. Hänestä tulee silloin vihreiden ensimmäinen ja Saksan kaikkien aikojen nuorin liittokansleriehdokas.

Habeckia pidettiin pitkään todennäköisempänä ehdokkaana. Baerbock on kuitenkin vakuuttanut osaamisellaan ja hän on kohonnut viime kuukausina puolueensa piirissä selvästi suositummaksi. Habeck hyväksyi tämän mukisematta ja vakuuttaa tukevansa jatkossa kaikin mahdollisin tavoin Baerbockin kampanjaa, jotta vihreät nousisi vaalien jälkeen hallitukseen.

Kristillisdemokraattien repivän sisäisen valtataistelun rinnalla vihreät näyttää tällä hetkeltä vakaalta ja ammattitaitoisesti johdetulta puolueelta.

Puheenjohtaja Baerbock on kansainvälisen oikeuden ja ympäristökysymysten asiantuntija. Hän opiskellut valtio-oppia ja julkisoikeutta Hampurin yliopistossa ja kansainvälistä oikeutta London School of Economicsissa. Hän on sanavalmis vakiovieras Saksan television keskusteluohjelmissa.

Baerbock on toiminut kolme vuotta vihreiden puheenjohtajana yhdessä Habeckin kanssa. Hänet valittiin kansanedustajaksi vuonna 2013, mutta hänellä ei ole hallituskokemusta edes osavaltiotasolta. Baerbock on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta.

Vihreistä kirjan kirjoittanut toimittaja Ulrich Schulte pitää valintaa onnistuneena. Hänen mukaansa Barbock hallitsee asiat ja hänessä on sisäistä lujuutta.

”Lisäksi hän on nainen. Se on myös tärkeää feministiselle puolueelle.”

Vihreiden tie nykyiseksi arvoliberaaliksi yleispuolueeksi on ollut pitkä.

Saksassa eletään historiallisia aikoja. Merkelin lähes 17 vuotta kestänyt kausi on päättymässä ja maa etsii uutta suuntaa.

Tähän asti liittokanslerina on ollut aina joko kristillisdemokraatti tai sosiaalidemokraatti, mutta vihreät on jo kiilannut SPD:n ohi toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

Barbockin ja Habeckin johdolla vihreiden kannatus nousi parinkymmenen prosentin paremmalle puolelle hätyyttelemään kannatuskriisin ajautuneiden kristillisdemokraattien suosiolukuja.

Kansleriehdokkaiden julkistamisen jälkeen, tiistaina 20. huhtikuuta, Forsa-tutkimuslaitos julkaisi Saksaa järisyttävän kyselytuloksen. Siinä vihreät oli harpannut kertaheitolla kauas kärkeen.

Vihreitä kertoi kannattavansa 28 prosenttia kyselyyn vastanneista, kun kristillisdemokraatteja kannatti 21 prosenttia vastaajista.

Forsan kysely tehtiin 13.–20. huhtikuuta.

Vihreissä on selvästi imua. Puolueen jäsenmäärä on kasvanut samaan aikaan, kun muut puolueet kärsivät jäsenkadosta.

Tammikuussa 40 vuotta täyttänyt Saksan vihreät on Euroopan vanhin ja voimakkain vihreä liike.

Puolue on kuitenkin muuttunut merkittävästi sitä perustamassa olleen Petra Kellyn ajoista. 1980-luvun alussa vihreät oli vasemmistolainen ympäristö- ja rauhanliike, joka ajoi ydinvoimaloiden sulkemista, yksipuolista aseriisuntaa sekä Naton ja Varsovan liiton lakkauttamista.

Tie nykyiseksi arvoliberaaliksi yleispuolueeksi on ollut pitkä. Ensimmäisen kerran vihreät nousi liittopäiville 1983. Vuonna 1998 puolue meni mukaan sosiaalidemokraattisen liittokanslerin Gerhard Schröderin hallitukseen. Osavaltiotasolla vihreät tekee yhteistyötä myös kristillisdemokraattien kanssa.

Baerbock ja Habeck ovat niin sanottuja reaalipoliitikkoja, ”realoja”. Heitä ideologisemmat vihreät eli fundamentalistit ovat jääneet vuosien saatossa vähemmistöön.

 

Vihreät vastustaa edelleen ydinvoimaa ja korostaa kaikessa tekemisessään ilmastokysymyksiä. Talouspolitiikassa puolue edustaa sosiaalista markkinaliberalismia.

Puolueen ulkopoliittinen linja muotoutui 1990-luvun lopulla silloisen ulkoministerin Joschka Fischerin johdolla. Vihreät on hyväksynyt Naton ”välttämättömäksi osaksi” Euroopan turvallisuutta. Puolue tukee EU:n puolustusyhteistyön laajentamista ja haluaa tiukentaa EU:n suhtautumista Venäjään.

”Eurooppa tuhoutuu, jos Saksa ei saa ääntään kuuluviin ulkopolitiikassa, olipa kyse Ukrainan jännitteistä, suhtautumisesta Venäjään tai Nord Stream 2 -hankkeesta”, Baerbock sanoi valintansa jälkeen.

Vihreitä kannattavat erityisesti nuoret kaupunkilaiset, jotka ovat huolissaan ilmastokriisistä. Puolue nähdään myös vastavoimana äärioikeistolle, jolla on vankka asema Saksan itäisissä osavaltioissa.

Vihreiden muutos näkyy parhaiten eteläisessä Baden-Württembergin osavaltiossa, jossa se on ollut jo kymmenen vuotta hallitusvastuussa pääministeri Winnfiried Kretschmannin johdolla. Maaliskuun 2021 osavaltiovaaleissa puolueen kannatus nousi siellä peräti 33 prosenttiin.

Noin 11 miljoonan asukkaan Baden-Württemberg on korkean teollisuuden keskus, jossa sijaitsevat muun muassa Daimlerin ja Porschen pääkonttorit.

 

CDU-puolueen puheenjohtaja Armin Laschet.
CDU-puolueen puheenjohtaja Armin Laschet. © Annegret Hilse/reuters/lk
CSU-puolueen puheenjohtaja Markus Söder.
CSU-puolueen puheenjohtaja Markus Söder. © Frank Hoermann/dpa/lk

Armin Laschet ja Markus Söder kävivät kulissien takana rajun kamppailun ehdokkuudesta.

Saksan nykyisen valtapuolueen, kristillisdemokraattisen CDU:n ja sen baijerilaisen sisarpuolueen CSU:n riitely oman kansleriehdokkaansa valinnassa parantaa vihreiden mahdollisuuksia syyskuun vaaleissa.

Eri mielipidekyselyjen perusteella on kuitenkin näyttänyt todennäköiseltä, että seuraavaksi liittokansleriksi valitaan jälleen kristillisdemokraatti. Kristillisdemokraatit on kuitenkin ajautunut vakavaan kriisiin: kannatus on romahtanut alas viime kesän lähes 40 prosentista, tuoreimmassa Forsan kyselyssä peräti 21 prosenttiin.

CDU ja CSU muodostavat liittopäivillä yhteisen parlamenttiryhmän ja osallistuvat perinteisesti vaaleihin yhteisellä ohjelmalla.

Yhteisen ehdokkaan valinta ei sujunut yhtä tyylikkäästi kuin vihreillä. CDU:n ja CSU:n puheenjohtajat Armin Laschet ja Markus Söder kävivät kulissien takana toista viikkoa kestäneen rajun kamppailun, jonka käänteitä on seurattu tarkasti mediassa.

Päätös venyi tiistain 20. huhtikuuta puolelle. Seitsemän tuntia kestäneen keskustelun jälkeen CDU:n hallitus päätti lopulta valita kansleriehdokkaaksi Laschetin.

Päätös on aiheuttanut kritiikkiä, sillä karismaattinen ja selkeäsanainen Söder on noussut koronakriisin aikana yhdeksi Saksan suosituimmista poliitikoista. Myös monet CDU:n kannattajat katsoivat, että hänellä olisi ollut parhaat mahdollisuudet johtaa kristillisdemokraatit vaalivoittoon.

Tuoreen mittauksen mukaan peräti 72 prosenttia kristillisdemokraattien kannattajista toivoi Söderin valintaa. Laschetin kannatus jäi 17 prosenttiin.

Mielipiteet jakautuivat myös CDU:n 46-jäsenisessä hallituksessa. Enemmistön mielestä puolueen on kuitenkin tuettava vasta tammikuussa puheenjohtajaksi valittua Laschetia mielipidekyselyistä piittaamatta.

Laschet sai itse asiassa CDU:n ylimmän johdon tuen jo viime viikolla, mutta Söder ei luovuttanut. Hän perusteli kantaansa kannatuskyselyjen tuloksilla sekä molemmista puolueista saamallaan tuella.

Merkel osallistui puoluejohdon maanantaiseen videokokoukseen. Hän ei ottanut kantaa kummankaan ehdokkaan puolesta.

CDU:n ja CSU:n kiistelyn arvet saattavat vaikeuttaa jatkossa yhteistyötä. Puolueiden välillä on ollut kitkaa aiemminkin. Muutama vuosi sitten Merkelin ja CSU:n silloisen puheenjohtajan Horst Seehoferin sukset menivät pakolaiskriisin hoidossa pahasti ristiin.

Vaalikampanjasta tulee vaikea, sillä Baijerissa ei luoteta puolueiden yhteiseen kansleriehdokkaaseen.

Luottamus Laschetiin horjuu myös CDU:n sisällä. Puoluetta on repinyt valtataistelu siitä lähtien, kun Merkel luopui puheenjohtajan tehtävistä kaksi ja puoli vuotta sitten.

Hänen seuraajansa Annegret Kramp-Karrenbauer ei saanut puoluetta kunnolla haltuunsa, eikä tammikuussa 2021 uudeksi puheenjohtajaksi valitun Laschetin kausi ole alkanut sen mallikkaammin.

CDU hävisi maaliskuussa kahdet osavaltiovaalit historiallisen huonoilla tuloksilla. Samaan aikaan yksittäisten poliitikkojen hämäriin kasvomaskikauppoihin liittyvät skandaalit ovat syöneet mainetta uskottavana valtionhoitajapuolueena.

 

Armin Laschet, 60, on opiskellut lakia ja journalismia. Hän työskenteli toimittajana ennen ryhtymistään täysipäiväiseksi poliitikoksi. Laschet on nykyisin Saksan suurimman ja vaikutusvaltaisimman osavaltion Nordrhein-Westfalenin pääministeri.

Häntä pidetään hyvänä joukkuepelaajana, joka vaikuttaa mieluiten kulisseissa. Viime vuosien kiistoissa hän on ollut Merkelin linjoilla koronakriisin hoitoa lukuunottamatta.

Nyt syntynyt tilanne on Laschetin kannalta erittäin vaikea. Hänen pitäisi pystyä luomaan saksalaisille innostavia tulevaisuudennäkymiä koronaepidemian jälkeiseen aikaan, vaikka edes omat taustaryhmät eivät näytä oikein luottavan hänen kykyihinsä.

Kyselyjen perusteella Laschetin setämäinen hahmo ei herätä innostusta myöskään äänestäjissä. Häneltä puuttuu karisma.

Laschet ei ole vakuuttanut johtajantaidoillaan myöskään koronakriisin hoidossa. Hän on vaikuttanut epävarmalta, eikä hänen aivoituksiaan ole aina oikein ymmärretty edes omassa puolueessa.

Toinen perinteinen valtapuolue, sosiaalidemokraattinen SPD on valinnut liittokansleriehdokkaakseen Merkelin hallituksen varakanslerin, valtiovarainministeri Olaf Scholzin. Hän kuuluu puolueen maltilliseen oikeistoon ja hänen avullaan yritetään ilmeisesti tavoitella liikkuvia Merkelin äänestäjiä.

SPD on siirtynyt viime vuosina monta piirua vasemmalle, eikä puolueen nykyisiä puheenjohtajia Saskia Eskeniä ja Norbert Walter-Borjansia pidetä erityisen valovoimaisina poliitikkoina.

Scholz sanoo tavoittelevansa tosissaan kanslerinvirkaa. Voitto edellyttäisi kuitenkin melkoista ihmettä, sillä puolueen kannatus on vajonnut 15 prosentin paikkeille.

SPD eli kulta-aikaansa 1960- ja -70-luvuilla. Kannatus kohosi liittokansleri Willy Brandtin kaudella parhaimmillaan yli 45 prosenttiin. SPD nousi uudelleen valtaan vuoden 1998 vaaleissa. Liittokansleri Gerhard Schröderin punavihreä hallitus johti Saksaa vuoteen 2005, jolloin hänen tilalleen nousi Angela Merkel.