Boris Johnson lupasi briteille loistavan tulevaisuuden – Nyt jonkun pitäisi keksiä, miten sinne päästään

Sisämarkkinat ilman EU-lainsäädäntöä ovat Leave-kampanjan mielikuvituksen tuotetta.
Eurooppa 8.7.2016 08:00
Mielenosoittajat marssivat Lontoon keskustan halki 2. heinäkuuta. Marssilla vastustettiin Britannian aikeita erota Euroopan unionista. © Niklas Halle'n / AFP / LK

Boris Johnsonilla oli taas kolumnivuoro.

Johnson, Britannian konservatiivipuolueen poliitikko, oli kampanjoinut helmikuusta lähtien maan erottamiseksi Euroopan unionista. Hän oli kiertänyt muiden Leave-kampanjan keulakuvien kanssa ympäri saarivaltiota hokemassa iskulausetta: Take back control, ota ohjat omiin käsiin.

Ja niin kävi.

Tulos oli selvillä varhain aamulla 24. kesäkuuta. 51,9 prosenttia äänestäjistä halusi Britannian ulos unionista.

”Elinaikani merkittävin poliittinen tapahtuma”, Johnson kirjoitti kaksi päivää myöhemmin.

The Telegraph -lehdessä julkaistava viikoittainen kirjoitus oli hyvä tilaisuus vihdoin kertoa, mitä ero EU:sta merkitsee.

 

Brexitiä ajaneiden poliitikkojen vaihtoehto EU:lle on periaatteessa ollut koko ajan selvä: ei kuuluta siihen.

Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Maailmassa on noin 200 maata, joista alle 30 kuuluu EU:hun. Britannia liittyy enemmistön joukkoon, jos se panee erohakemuksen vireille.

Mutta sitä Brexit-puuhamiehet eivät ole selittäneet, millainen Britannian suhde EU:hun olisi jatkossa.

Oikeusministeri Michael Gove puhui kampanjan aikana epämääräisesti liittymisestä ”eurooppalaiseen vapaakauppa-alueeseen”, joka ulottuisi ”Islannista Venäjän ja Turkin rajoille”.

Sellaista vapaakauppa-aluetta ei ole olemassa.

Goven kuvailemalla alueella on sisämarkkinat, joihin voi kuulua tai olla kuulumatta.

Kansanäänestyksen jälkeen Boris Johnson selvensi The Telegraph -lehden kolumnissaan, että Britannia kyllä haluaa olla mukana.

”Meillä on jatkossakin pääsy sisämarkkinoille.”

 

On helppo ymmärtää, miksi Johnson haluaisi maansa pysyvän sisämarkkinoilla.

Niiden merkityksestä kertoo EU-tuomioistuimen viimevuotinen päätös. Sitä oli odotettu Lontoon Cityssä neljä vuotta, aina siitä lähtien, kun Euroopan keskuspankki julkisti uuden Eurosystems-nimisen valvontajärjestelmän.

Järjestelmä oli Britanniaan sijoittuneille finanssialan yrityksille katastrofi. Se olisi käytännössä pakottanut osan yrityksistä muuttamaan Frankfurtiin tai muualle euroalueelle.

Keskuspankki linjasi, että euromääräisiä kauppoja hoitavien arvopaperiselvityskeskusten on sijaittava euroalueella. Muuten EKP ei voisi kunnolla valvoa näitä keskuksia ja huolehtia valuutan vakaudesta.

Britannia valitti EU-tuomioistuimeen ja voitti: yritysten pakottaminen euroalueelle rikkoisi sisämarkkinoiden periaatteita. Ne ovat eurooppalaisille yrityksille arvokkaita.

Jos Britannia jäisi sisämarkkinoiden ulkopuolelle, tullit eivät olisi sikäläisten yritysten suurin murhe. Ne voisi neuvotella vapaakauppasopimuksella olemattoman pieniksi.

London School of Economicsissa on laskettu, että muut kaupan esteet tulisivat paljon kalliimmiksi kuin tullit.

Samaa sanotaan Elinkeinoelämän keskusliitosta: EU on purkanut kaupan esteitä, joista ei pääse samalla tavalla eroon vapaakauppasopimuksilla.

Saisiko tällaisesta merkittävästä muusta esteestä jonkin esimerkin, EK:n asiantuntija Saila Turtiainen?

Sellaista on yllättävän vaikea antaa, Turtiainen sanoo.

Niitä on, mutta eivät ne merkittäviltä kuulosta, vaan liittyvät yleensä ”kilpailutusten kynnysarvoihin”, ”tuotteiden alkuperämäärittelyihin” tai muihin yhtä tekniseltä kuulostaviin asioihin.

Ei mitään, mistä saisi iskulausetta pro-EU-kampanjabussin kylkeen.

EU:ssa pysymistä ajaneet brittipoliitikot eivät pystyneet konkretisoimaan unionissa pysymisen hyötyjä. Viimeisissä vaaliväittelyissä Remain-puolen keskustelijat puhuivat rauhasta, eurooppalaisesta identiteetistä ja vauraudesta.

Leave-puoli pani pöytään lukuja: Britannia lähettää Brysseliin joka viikko 350 miljoonaa puntaa. (Tosin Britannian 1980-luvulla neuvotteleman alennuksen ja EU-tukien jälkeen lasku on tuosta vain kolmannes.)

”Sisämarkkinoita on rakennettu kymmeniä vuosia. Kauppaa piristävä vaikutus on syntynyt siitä, että sadat pienet asiat ovat kasautuneet”, Turtiainen sanoo.

Keskivertokuluttaja ei sitä huomaa.

 

Ari Akseli ei ole keskivertokuluttaja vaan Keskon päivittäistavarakaupan johtaja. Yrityksessä on ponnisteltu melkein kolme vuotta sen eteen, että Venäjälle voitaisiin viedä tonnikalasäilykkeitä.

”Vielä ei ole viety yhtään purkkia”, Akseli sanoo.

”Tonnikalasäilyke on yksi yksinkertaisimmista mahdollisista tuotteista. Silti prosessit ovat äärimmäisen vaikeita ja hitaita.”

Yhtä hidasta ja vaikeaa on ollut yritys viedä suomalaista sianlihaa Kiinaan.

”Ei ole sekään vielä onnistunut.”

”Jauhot, leipä, voi, perunalastut, pyyhkeet, kukat – ihan kaikkia tuotteita varten pitää tehdä valtavasti paperityötä, kun niitä viedään sisämarkkinoiden ulkopuolelle.”

Kesko myös tuo Suomeen tuotteita sisämarkkinoiden ulkopuolelta, esimerkiksi lampaanlihaa Uudesta Seelannista.

”Dokumentaatio, jota silloin vaaditaan, on aivan erilaista”, Akseli sanoo.

”Pitää todistaa, että tuotteet vastaavat EU:n vaatimuksia. Teettää mikrobiologisia testejä, tutkia kasvitaudit, lääkeainelöydöt, ravintoarvot, dokumentoida käyttötavat ja ainesten alkuperä.”

 

Johnsonin kolumni jatkui.

”Yksi asia muuttuu.”

Tämä on se asia:

”Britannia irrottautuu EU:n epämääräisestä ja läpinäkymättömästä lainsäädännöstä.”

Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja Juhana Aunesluoma sanoo, että Johnsonin visio – sisämarkkinat ilman EU-lainsäädäntöä – ei ole realistinen. Se on Leave-kampanjan mielikuvituksen tuotetta. (Kampanjan virallisella nettisivulla on muutakin mielikuvituksellista. Siellä väitetään, että Turkki on jo liittymässä EU:hun.)

”Ihan silkkaa populismia”, Aunesluoma sanoo.

”Britannia ei mitenkään pääse pakoon EU-lainsäädäntöä, jos se aikoo olla osa sisämarkkinoita.”

Ei ole toista ilman toista, sillä EU:n lainsäädäntö ja sisämarkkinat ovat käytännössä sama asia.

 

Sisämarkkinat sijaitsevat osoitteessa www.eur-lex.europa.eu.

Siellä on esimerkiksi komission asetus numero 548/2014, osa direktiiviä numero 2009/125/EY; sivukaupalla tekstiä muuntajista.

Asetuksessa listataan kuivaeristeisten muuntajien sallitut hyötysuhdeindeksit. EU-komissio käskyttää: Teholtaan kahdeksan megavolttiampeerin muuntajan indeksin on oltava vähintään 99,298 prosenttia! Kymmenen megavolttiampeerin muuntajassa 99,560!

Jos Britannia irtautuu EU-lainsäädännöstä Johnsonin lupauksen mukaisesti, se pääsee itse määrittelemään kuivaeristeisten laitteiden indeksit. Brittiyritykset voivat valmistaa saarivaltion omien määräysten mukaisia muuntajia.

Jos standardit eivät vastaa EU-määräyksiä, niitä ei voi myydä sisämarkkinoilla. Siitä syystä Euroopan talousalue Etaan kuuluva Norja kopioi 75 prosenttia EU-säädöksistä omiin pykäliinsä, alistuu EU-tuomioistuimen päätöksiin ja maksaa unionille jäsenmaksua.

Pääsylipun hinta on asukasta kohden noin 80–90 prosenttia siitä, mitä Britannia maksaa.

Norjan konservatiivipuolueen kansanedustaja Nikolai Astrup on neuvonut brittikollegoitaan:

”Jos haluatte pyörittää EU:ta, pysykää EU:ssa. Jos haluatte, että EU pyörittää teitä, tervetuloa kanssamme Etaan.”

Sveitsi on järjestänyt suhteensa unioniin lukuisilla sille räätälöidyillä sopimuksilla, mutta lopputulos on pitkälti samanlainen kuin Norjalla.

Sekä Sveitsin että Norjan kanssa on myös sovittu vapaasta liikkuvuudesta. Kuka tahansa unionin kansalainen saa tulla Sveitsiin tai Norjaan töihin ilman lupia.

Leave-kampanjan lupaus, että Britannia luopuu vapaasta liikkuvuudesta, on hankala yhdistää lupaukseen sisämarkkinoilla pysymisestä.

Sveitsin esimerkki on valaiseva: Kaksi vuotta sitten enemmistö sveitsiläisistä äänesti sen puolesta, että EU-kansalaisten vapaalle liikkuvuudelle pantaisiin stoppi.

Pankaa vaan, on EU:sta viestitetty. Siitä seuraa potkut sisämarkkinoilta.

Sveitsin hallitus ei ole vieläkään tarttunut toimeen.

 

Britannian hallitus tarttuu toimeen mahdollisesti vielä tänä vuonna.

Kun kansanäänestyksen tulos selvisi, EU:ssa pysymisen puolesta kampanjoinut pääministeri David Cameron ilmoitti eroavansa. Seuraajan pitäisi olla tiedossa 9. syyskuuta.

Jonkun täytyy johdattaa Britannia ”loistavaan tulevaisuuteen”, kuten Johnson kuvailee elämää EU:n ulkopuolella.

Hän ei aio tehdä sitä itse.

Viikko kansanäänestyksen jälkeen Johnson ilmoitti, ettei pyri puolueensa johtoon. Jää jonkun toisen ratkaistavaksi, mitä ”ohjien ottaminen omiin käsiin” käytännössä tarkoittaa. Jonkinlaista vapaakauppasopimusta vai sisämarkkinoita ja sen tuomia velvoitteita?

Johnson jatkaa kansanedustajana ja The Telegraphin kolumnistina. Heinäkuun ensimmäisessä kirjoituksessaan hän vaati hallitusta tekemään selkeän suunnitelman siitä, miten Britannia irtautuu EU:sta.

Sellaisen olisi tietysti voinut tehdä jo ennen äänestystä.

 

Juttua varten on haastateltu myös valtio-opin professori Tapio Rauniota Tampereen yliopistosta, Antti Riivaria sekä Akseli Koskelaa työ- ja elinkeinoministeriöstä ja Hannu Rautiaista sekä Janica Ylikarjulaa Elinkeinoelämän keskusliitosta.

Boris Johnson kampanjoi Piercebridgen kylässä lähellä Darlingtonia 22. kesäkuuta, päivää ennen kansanäänestystä.

Boris Johnson kampanjoi Piercebridgen kylässä lähellä Darlingtonia 22. kesäkuuta, päivää ennen kansanäänestystä. Kuva Scott Heppell / AFP / Lehtikuva