Vaaralliset 79 päivää

demokratia

Yhdysvallat äänestää ensi tiistaina 3. marraskuuta. Uusi presidentti astuu virkaansa tammikuussa. Kukaan ei tiedä, mitä siinä välissä tapahtuu.

Teksti
Milka Valtanen
Grafiikka
Hannu Kyyriäinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Lokakuun kahdeksantena päivänä Yhdysvaltain viranomaiset nostivat syytteet 13:a miestä vastaan terrorismista, salaliitosta ja aserikoksista.

Syytetyt olivat parrakkaita Yhdysvaltain hallinnon vastustajia, mutta heidän ääriryhmänsä ei tällä kertaa ollut Isis tai al-Qaida. Kyse oli michiganilaisesta puolisotilaallisesta ryhmittymästä, jonka tavoite oli sytyttää Yhdysvaltoihin sisällissota.

Miehet olivat hioneet yksityiskohtaista suunnitelmaa koko vuoden. He aikoivat kaapata Michiganin kuvernöörin Gretchen Whitmerin. Sen jälkeen he valtaisivat osavaltion parlamenttitalon ja käynnistäisivät sisällissodan.

Whitmer on demokraatti, jonka tiukat koronavirusrajoitukset ovat jo pitkään herättäneet voimakasta kritiikkiä. Viime toukokuussa joukko raskaasti aseistettuja mielenosoittajia tunkeutui osavaltion parlamenttitaloon vastustamaan kuvernöörin kotonapysymismääräyksiä. Jotkut mielenosoittajista heiluttivat hakaristilippuja, jotkut etelävaltioiden lippuja.

Whitmerin kaappausta suunnitellut ryhmä tapasi monta kertaa viime kesänä. He järjestivät ampumis- ja taisteluharjoituksia ja opettelivat valmistamaan räjähteitä. Ryhmä vakoili kuvernööriä elo- ja syyskuun tämän vapaa-ajan asunnolla.

Heidän tarkoituksensa oli vangita Whitmer juuri ennen marraskuun presidentinvaaleja. Yksi miehistä kertoi poliisille, että kuvernööri oli tarkoitus viedä ”turvalliseen paikkaan” Wisconsinissa ja pitää hänelle ”oikeudenkäynti”.

Liittovaltion poliisi FBI oli seurannut ryhmää kuukausien ajan. Juuri tällaiset uudet puolisotilaalliset ryhmä ovat viime aikoina alkaneet huolestuttaa Yhdysvaltain turvallisuusviranomaisia.

Vain muutamia viikkoja ennen miesten pidätystä Yhdysvaltain sisäisen turvallisuuden virasto oli varoittanut äärioikeiston aseistautuneista ryhmistä. Se oli määritellyt ne maan suurimmaksi turvallisuusuhaksi.

Moni pelkää, että aseistautuneet siviilit yrittävät jopa estää äänestämisen tiistaina 3. marraskuuta pidettävissä presidentinvaaleissa.

Syyskuun lopussa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kehotti kannattajiaan menemään äänestyspaikoille ja ”seuraamaan niitä hyvin tarkasti”.

Lokakuussa äärioikeiston aseelliselle ryhmille tarkoitettua keskustelupalstaa ylläpitävä mies kertoi The Financial Times -lehdelle, että aseistetut porukat aikovat ”vartioida” vaalipaikkoja useissa osavaltioissa.

Ennen vuotta 2016 yli puolet amerikkalaisista uskoi vaalien rehellisyyteen. Nyt luku on 21 prosenttia.

Vaarallisin aika alkaa vaali-illan jälkeen. Se kestää 79 päivää, tammikuussa pidettäviin presidentin virkaanastujaisiin asti.

Maan poliisilaitokset ja armeija ovat valmistautuneet levottomuuksiin. Viranomaiset pelkäävät, että selvää vaalitulosta ei saada tai äänten laskeminen kestää viikkoja, jopa kuukausia. Koronaepidemian takia ennakko- ja postiääniä on annettu näissä vaaleissa ennennäkemättömän paljon.

”Mielenosoituksiin tulee ihmisiä politiikan kaikilta laidoilta, aseistettuina”, entinen terrorin vastaisen toiminnan virkamies ennusti syyskuussa Time-lehdessä.

Hänen mukaansa väkivaltaisten levottomuuksien uhka ei ole koskaan ollut näin suuri ennen Yhdysvaltain vaaleja.

Presidentti Trumpin kannattajat pelkäävät, että demokraatit kaappaavat vaalit ja väärentävät vaalituloksen.

Trumpin vastustajat taas pelkäävät, että presidentti ei luovu vallasta, vaikka häviäisi vaalit.

Epävarmuutta lisää se, että Donald Trump ei ole luvannut taata turvallista vallanvaihtoa, jos Joe Biden voittaa.

Viime kesänä Fox-kanavan toimittaja Chris Wallace kysyi presidentiltä, aikooko hän hyväksyä vaalien tuloksen.

”Täytyy katsoa”, Trump vastasi.

”Ei, en aio sanoa kyllä. En aio sanoa ei. En sanonut viimeksikään.”

”Viimeksi” tarkoittaa syksyn 2016 presidentinvaaleja. ”Hyväksyn täysin näiden hienojen ja historiallisten vaalien tuloksen”, Trump sanoi silloin kampanjatilaisuudessaan hurraavalle väkijoukolle. ”Jos minä voitan.”

Silloin Trump puhui altavastaajaehdokkaana, jonka voittoa pidettiin erittäin epätodennäköisenä.

Nyt hän on presidentti ja Yhdysvaltain puolustusvoimien ylin komentaja.

Amerikkalaiset politiikan asiantuntijat alkoivat jo vuonna 2019 pohtia mahdollisuutta, että Trump voisi yrittää kiistää vaalituloksen ja kieltäytyä luopumasta vallasta. He perustivat ryhmän selvittämään, millä tavoin marraskuun kolmas voisi mennä pieleen. Monella tavoin, kävi ilmi.

Ryhmä, Transition Integrity Project, oli lähes satapäinen joukko hallinnon ja vaalien asiantuntijoita, jotka ainakin kutsuivat itseään puolueettomiksi. Demokraatteja ja Trumpista irtisanoutuneita republikaaneja. He järjestivät kesäkuussa ”simulaation”, jossa harjoittelivat vaalipäivän kulkua. Elokuussa ryhmä julkaisi raportin.

Siinä arvioitiin, että marraskuun vaaleja värittää erittäin todennäköisesti oikeudellinen ja poliittinen kaaos.

Ryhmän mukaan on myös erittäin todennäköistä, että presidentti Trump kyseenalaistaa vaalituloksen laillisin ja laittomin keinoin pysyäkseen vallassa.

Oikeusoppineet ovat yrittäneet vakuuttaa amerikkalaisia siitä, ettei vaalit hävinnyt Trump voisi jäädä Valkoiseen taloon vaikka roikkuisi kaksin käsin kiinni presidentin yli 400-kiloisessa työpöydässä. Perustuslaki on yksiselitteinen: uusi presidentti aloittaa virassaan 20. tammikuuta.

Pysyäkseen vallassa vaalitappion jälkeen Trumpin pitäisi onnistua jotenkin houkuttelemaan armeija osallistumaan vallankaappaukseen.

Paljon todennäköisempi riski on, että oli voittaja kumpi hyvänsä, osa kansasta ei hyväksy vaalitulosta. Yhdysvaltain kahtiajako syvenee entisestään.

 

On sivuseikka, ovatko vaalit reilut ja rehelliset, jos ne eivät tunnu siltä.

Demokratia toimii vain, jos kansalaiset luottavat siihen, ja eniten luottamusta luo äänestäjien usko vaalien rehellisyyteen. Amerikkalaisten usko ei ole kaksinen.

Jo kymmenen vuoden ajan kansalaisten luottamus vaalien riippumattomuuteen on Yhdysvalloissa ollut alhaisempi kuin länsimaisissa demokratioissa keskimäärin.

Mutta vielä ennen vuotta 2016 vähän yli puolet amerikkalaisista sentään uskoi vaalien rehellisyyteen.

Sitten venäläiset hakkerit pääsivät tunkeutumaan presidentinvaalien aikana 21 osavaltion äänestäjärekistereihin ja varastamaan 500 000 äänestäjän henkilötiedot. Samat hakkerit varastivat myös demokraattipuolueen sähköpostit.

Yhdysvaltain tiedustelupalvelut käynnistivät tutkintoja Venäjän hyökkäyksestä, demokraattiehdokkaan sähköposteista ja republikaaniehdokkaan yhteyksistä Venäjään. Lopputulos oli, että vuoden 2016 jälkeen Yhdysvaltain vaaleihin luotti enää kolmannes äänestäjistä.

Kansalaisten usko hallintoaan ja päättäjiään kohtaan vajosi niin alas, että valtioiden demokratiaa mittaavat tutkimuslaitokset, kuten Freedom House ja The Economist Intelligence Unit, pudottivat Yhdysvallat demokratiavertailuissaan toisen luokan valtioksi, vajaaksi demokratiaksi.

Edes vaalien voittaja ei luottanut vaaleihin. Trump alkoi puhua vaalivilpistä jo hyvissä ajoin ennen äänestyspäivää.

Yhdysvaltain presidenttiä ei valita kansan äänillä. Tarkkaan ottaen perustuslaki ei edes velvoita osavaltioita pitämään presidentistä kansanäänestystä.

Suoran vaalitavan sijaan Yhdysvaltain presidentin valitsevat osavaltioiden nimittämät valitsijamiehet. Useimmissa osavaltioissa ehdokas, joka saa eniten ääniä, saa taakseen osavaltion kaikki valitsijamiehet.

Järjestelmä johtaa siihen, että koko maassa pienemmän kannatuksen saanut ehdokas valitaan presidentiksi, jos hän sai enemmän valitsijamiehiä.

Näin on käynyt Yhdysvalloissa viisi kertaa, viimeksi vuonna 2016. Trump voitti valitsijamiesten enemmistöllä, vaikka demokraattien Hillary Clinton sai yli kolme miljoonaa ääntä enemmän kuin kilpailijansa.

Vastavalitun presidentin mukaan hän olisi saanut myös äänten enemmistön, ellei vaalitulosta olisi peukaloitu. Trump väitti, että yli kolme miljoonaa paperitonta siirtolaista oli äänestänyt laittomasti demokraattien ehdokasta.

Trumpin nimittämä komitea ei löytänyt todisteita väitteiden tueksi, mutta The Washington Postin mukaan presidentti ehti silti antaa omien virkaanastujaistensa ja vuoden 2018 heinäkuun välillä vaaleista yli sata virheellistä tai harhaanjohtavaa lausuntoa. Koko kautensa ajan Trump on jatkanut epäluulon kylvämistä vaalijärjestelmää kohtaan.

Kansa ei usko sokeasti, mitä poliitikot sanovat, mutta tutkimusten mukaan eliitin asenteilla on suuri vaikutus yleiseen mielipiteeseen.

Elokuussa presidentti Trump ennusti Fox-kanavalla, että vuoden 2020 presidentinvaaleista tulee Yhdysvaltain historian epärehellisimmät. Siinä vaiheessa enää 21 prosenttia amerikkalaisista oli varmoja vaalien riippumattomuudesta.

40 prosenttia arvioi, että jokin ulkovalta sekaantuu marraskuun vaaleihin vaikuttaakseen tulokseen ja 45 prosenttia piti todennäköisenä, että kaikkia ääniä ei lasketa.

Kilpaileva puolue on vihollinen. Epäluottamus on tehnyt yhteistyöstä monissa asioissa täysin mahdotonta.

Elokuussa konservatiiviaktivistien tapahtumassa vahvistettiin yhteistä uskoa.

Republikaanien kannatusryhmien edustajat olivat koolla Pentagon Cityssä. He keskustelivat presidentinvaaleista.

”Tämä on sota sieluista. Hyvä vastaan paha”, konservatiivisen Council for National Policy –ryhmän puheenjohtaja sanoi yleisölle.

”Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta voitamme.”

Osallistujat olivat huolissaan siitä, että demokraatit kaappaavat presidentinvaalit ja syöksevät liittovaltion totalitarismiin. Yksi puhujista vaati yliopistokampusten pitämistä suljettuna, jotta vasemmistomieliset opiskelijat eivät äänestäisi.

Edellisenä päivänä demokraattien puoluekokous oli valinnut puolueen presidenttiehdokkaaksi Joe Bidenin.

Puolueen nuoren vasemmistosiiven tähti, kongressiedustaja Alexandria Ocasio-Cortez oli pitänyt puoluekokouksessa puheen.

”Meidän on voitettava.”

”Vaaleissa on kyse fasismin pysäyttämisestä.”

Koko 2000-luvun ajan demokraattien ja republikaanien väliset erimielisyydet ovat muuttuneet yhä jyrkemmiksi. Puolueet eivät enää pidä toisiaan vastustajina, vaan vihollisina. Kumpikin uskoo, että toinen edustaa uhkaa yhteiskunnalle.

Vielä 1950–1960-luvuilla puoluerajat olivat Yhdysvalloissa hämärät. Liberaalit äänestivät republikaaneja ja konservatiivit demokraattien ehdokkaita.

1980-luvulla puolueet alkoivat erkaantua toisistaan, samalla aatteellinen keskusta alkoi kaventua. 1990-luvun jälkeen republikaaneissa ei ole enää ollut liberaaleja eikä demokraateissa konservatiiveja. Ja nyt vuonna 2020 puolueiden välit ovat historiallisen jäiset.

Epäluottamus on tehnyt yhteistyöstä lähes mahdotonta. Näissäkin vaaleissa päähuomio on presidentin valinnassa, mutta jos presidentin puolue ei hallitse myös senaatin enemmistöä, hänen on käytännössä mahdotonta toteuttaa äänestäjilleen antamiaan lupauksia.

Donald Trumpin suurin etu on ollut republikaanien hallitsema senaatti. Presidentin virkakauden kahtena ensimmäisenä vuonna puolueella oli enemmistö koko kongressissa, sekä senaatissa että edustajainhuoneessa. Ilman sitä Trump olisi tuskin saanut läpi yhtäkään uudistusta.

Esimerkiksi presidentti Barack Obaman uudistukset tyssäsivät siihen, kun republikaanit saivat vuoden 2010 kongressivaaleissa murskavoiton. Puolue onnistui estämään myös Obaman tuomarinimityksen korkeimpaan oikeuteen, vaikka presidentin nimitysoikeus on taattu perustuslaissa saakka.

Voimakkaasti polarisoituneet puolueet eivät enää toimi niin kuin niiden olisi tarkoitus toimia: ehdokkaita, politiikkaa ja äänestäjiä palvelevina instituutioina. Nyt niiden tärkein tehtävä on varmistaa, ettei vastapuoli missään tapauksessa voita.

 

Yhdysvaltain vaalijärjestelmää ei rakennettu varmistamaan, että kansa pääsee mahdollisimman suoraan valitsemaan vallanpitäjänsä.

Pitkään amerikkalaiset eivät saaneet edes valita senaattoreitaan. Vasta vuonna 1913 senaatin paikat säädettiin valittaviksi demokraattisesti, ja vuodesta 1920 naisetkin saivat osallistua valintaan. Ja vaikka Yhdysvaltain perustuslaki kielsi äänestäjien syrjinnän rodun perusteella, käytännössä syrjintä kiellettiin vasta 1965.

Silloin uusi asetus esti etelän osavaltiota vaatimasta afroamerikkalaisilta äänestäjiltä lukutaitotestejä ja äänestysveroja, erillisiä maksuja, joilla ei-toivottu köyhä äänestäjäkunta oli vuosikymmeniä pidetty poissa uurnilta. Pelkästään Mississippin osavaltiossa mustien äänestäjien aktiivisuus nousi kuudesta prosentista 59 prosenttiin.

Asetus oli erittäin tehokas, mutta vuonna 2013 korkein oikeus päätti, että se osa siitä on perustuslain vastainen.

Osavaltiot alkoivat välittömästi asettaa uusia sääntöjä äänestämiselle: jotkut rajoittivat vaalipaikoilla kelpaavia henkilötodistuksia, toiset eväsivät äänioikeuden rikostuomion saaneilta ja ”puhdistivat” äänestäjärekistereistä yhteensä noin 17 miljoonaa ihmistä, jotka eivät ole äänestäneet edellisissä vaaleissa.

Etenkin republikaanien hallitsemat osavaltiot ottivat käyttöön uusia rajoituksia. Ne vaikeuttivat erityisesti afroamerikkalaisten ja latinalaisamerikkalaisten äänestämistä, sillä yleisen käsityksen mukaan etniset vähemmistöt kannattavat suhteellisesti enemmän demokraatteja.

Vaalivirkailija neuvoo ennakkoäänestäjää Terre Hautessa. 25. lokakuuta jo yli 60 miljoonaa amerikkalaista oli äänestänyt ennakkoon.
Vaalivirkailija neuvoo ennakkoäänestäjää Terre Hautessa. 25. lokakuuta jo yli 60 miljoonaa amerikkalaista oli äänestänyt ennakkoon.

Amerikkalaisten luottamus hallintoonsa on historiallisen alhainen: vain 17 prosenttia uskoo, että poliitikot toimivat maansa parhaaksi.

Äänestäjät ovat alkaneet pitää oikeuslaitosta ja jopa liittovaltion poliisi FBI:ta poliittisina. Paikalliseen poliisiin luottaa enää alle puolet kansalaisista. Yli 60 prosenttia amerikkalaisista uskoo, että media pimittää ihmisiltä tärkeää tietoa.

Elokuussa Vanderbilt-yliopisto julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan vähän yli puolet republikaanien kannattajista uskoo, että ”perinteinen amerikkalainen elämäntyyli on katoamassa niin nopeasti, että sen säilyttämiseksi on ehkä käytettävä väkivaltaa”.

Noin kaksi viidestä oli samaa mieltä siitä, että ”tulossa on aika, kun isänmaallisten amerikkalaisten on otettava oikeus omiin käsiinsä”.

Voimakkaasti jakautuneet yhteiskunnat ovat muita suuremmassa vaarassa luisua väkivaltaan. Vahvat instituutiot kuitenkin voivat pitää niitä kasassa. Toimiva oikeuslaitos ja lainsäätäjä hillitsevät ylilyöntejä.

Esimerkiksi Espanja on yksi Euroopan eriarvoisimmista valtioista. Sen politiikka on niin jakautunutta, että kaksipuoluejärjestelmä on haljennut neljän puolueen järjestelmäksi. Yksi kansanosa vaatii itsenäisyyttä koko valtiosta. Silti kansalaiset eivät tapa toisiaan.

Yhdysvalloissa kongressin, presidentin ja osavaltioiden on vaikeaa tehdä kansalaisten silmissä uskottavia päätöksiä, kun niitä epäillään jatkuvasti olevan vain omien etujen tai oman puolueen etujen ajamista.

 

Yhdysvalloissa on jälleen alettu puhua sisällissodasta.

Jopa lähes kolmannes amerikkalaisista uskoi vuonna 2018, että sisällissota on puhkeamassa seuraavan viiden vuoden aikana.

Ja se oli kaksi vuotta sitten, kauan ennen koronavirusta, suurtyöttömyyttä, taantumaa, ennen laajoja rasismin vastaisia mielenosoituksia.

Lokakuun alussa 2020 jo joka kolmas republikaaniksi tai demokraatiksi itsensä määrittelevä amerikkalainen ajatteli, että väkivalta on oikeutettua, jos se edistää hänen puolueensa asiaa.

Syyskuussa yli 40 prosenttia kummankin puolueen kannattajista sanoi, että väkivalta on ainakin jokseenkin oikeutettua, jos vastakkaisen puolueen ehdokas voittaa presidentinvaalit.

Väkivalta on Yhdysvalloissa kuitenkin nykyään suhteellisen harvinaista: maassa tehdään vuodessa noin viisi henkirikosta 100 000:aa ihmistä kohden. Suunnilleen saman verran murhia oli 1950–1960-lukujen taitteessa.

Sisällissodan sijaan amerikkalaisten kannattaisi pelätä paluuta 1960–1970-lukujen vaihteeseen.

Vuonna 1963 murhattiin presidentti John F. Kennedy. Kaksi vuotta myöhemmin 34 ihmistä kuoli Los Angelesin mielenosoituksissa, joita rauhoittamaan lähetettiin 13 000 kansalliskaartin sotilasta. Samana vuonna 1965 murhattiin kansalaisoikeusaktivisti Malcolm X, kolme vuotta myöhemmin Martin Luther King ja muutamaa kuukautta myöhemmin New Yorkin senaattori, presidenttiehdokas Robert Kennedy.

Vuonna 1986 tehtiin mielipidekysely, jonka mukaan 81 prosenttia kansasta oli sitä mieltä, että laki ja järjestys ovat romahtaneet Yhdysvalloissa.

 

Keskiviikkona 20. tammikuuta 2021 Yhdysvaltain seuraava presidentti astuu yleisön eteen kongressin Capitol-rakennuksen länsipihalla.

Vasen käsi kahdella Raamatulla, oikea käsi ilmaan kohotettuna, hän toistaa korkeimman oikeuden puheenjohtajan John Robertsin perässä: Pyhästi vannon, että hoidan uskollisesti Yhdysvaltain presidentinvirkaa ja parhaan kykyni mukaan varjelen, suojelen ja puolustan Yhdysvaltain perustuslakia.

Ja seuraavana päivänä hän aloittaa virassa.

Presidentti saa johdettavakseen valtion, jonka kansalaiset eivät luota vaaleihin, instituutioihin, toisiinsa tai Yhdysvaltain presidenttiin.

Lisäksi maa on pandemian runtelema.

Lokakuun loppuun mennessä koronavirus oli tappanut jo yli 200 000 amerikkalaista. Talous on alkanut toipua kevään pohjalukemista, mutta nousu hyödyttää vain osaa kansasta: pandemian talousvaikutukset ovat osuneet pahimmin pienituloisiin ja heikossa asemassa oleviin.

Amerikkalaisten enemmistö näkee kotimaansa tulevaisuuden silti melko valoisana.

60 prosenttia tosin uskoo, että Yhdysvaltain merkitys maailmassa kutistuu.

Vähän suurempi osuus arvioi, että maan poliittinen kahtiajako syvenee.

Politiikka sentään yhdistää: 80 prosenttia on huolissaan siitä, miten päättäjät tekevät Washingtonissa työtään.

Joe Biden johtaa kaikissa tärkeimmissä osavaltioissa, mutta Donald Trump voi silti yhä voittaa vaalit – näin se tapahtuisi

Oikaisu:

Juttua muutettu 4.11.2020 klo 13.54. Koronavirukseen on kuollut lokakuun loppuun mennessä yli 200 000, ei 300 000 amerikkalaista.