Komeetta vasemmalta
Yhdysvaltain nuorten sosialistien keulakuva Alexandria Ocasio-Cortez on vasta ensimmäisen kauden riviedustaja, mutta silti yksi näkyvimmistä demokraattipoliitikoista. Kriitikoiden mielestä hän edustaa kuplaa.
Helmikuun alussa Yhdysvaltain kongressissa oli käynnissä varsin arkinen tilaisuus.
Valvontakomitea valmistautui vuoden 2020 vaaleihin. Se tenttasi erilaisia kansalaisjärjestöjä vaalijärjestelmän heikkouksista.
Ei mitään päiväjärjestyksestä poikkeavaa. Sitten tuli edustaja Alexandria Ocasio-Cortezin puheenvuoro.
”Minä esitän nyt pahista tässä skenaariossa”, hän aloitti.
”Jos haluaisin, voisinko rahoittaa koko vaalikampanjani vaikkapa öljy- tai lääketeollisuuden lahjoituksilla?”
”Kyllä,” kuului vastaus.
”Jos sitten haluaisin olla päättämässä minua tukeneita yrityksiä koskevasta lainsäädännöstä, niin estääkö yhtään mikään minua tekemästä niin?”
”Ei.”
Tykittely jatkui samaa rataa. Kysymys kerrallaan maan vaalirahoitusjärjestelmästä selvisi ammottavia epäkohtia.
”Eli meillä on systeemi, joka on perustavanlaatuisesti rikki”, Ocasio-Cortez totesi.
Lopputulos ei paljastanut valtionsalaisuuksia, mutta kansantajuinen se oli. Tilanteesta leikattu video levisi sosiaalisessa mediassa ja keräsi satoja miljoonia katselukertoja.
Sellainen julkisuus on Alexandria Ocasio-Cortezille tätä nykyä varsin tavallista.
Paperilla hän on ensimmäisen kauden rivipoliitikko. Vielä vuoden 2017 lopulla hän työskenteli baarimikkona. Silti kyselyiden mukaan hän on jo yksi tunnistetuimmista nimistä koko Yhdysvaltain demokraattipuolueessa.
Nyt Yhdysvallat miettii, onko hänen suosiossaan kyse tähdenlennosta, vai onko alulla jotain suurempaa.
Tarina alkoi sensaatiolla.
Ocasio-Cortez voitti vuoden 2018 kesäkuussa piirinsä esivaalit New Yorkissa.
Vastaehdokas oli vaalipiiriä edelliset 19 vuotta edustanut Joseph Crowley. Eliittipoliitikko, josta oli aiemmin povattu jopa kongressin seuraavaa puhemiestä. Alle 70-vuotiaiden demokraattien numero yksi, luonnehti The New York Times.
Kun Crowley oli edellisen kerran haastettu piirinsä esivaaleissa, Ocasio-Cortez ei ollut edes äänestysiässä. Vaalirahoitus oli haastajaan nähden 18-kertainen.
Altavastaajalla oli silti kotikenttäetu.
Vaalipiirin asukkaista enemmistö kuuluu etnisiin vähemmistöihin. Puertoricolaistaustainen Ocasio-Cortez maalasi itsestään paikallisten puolustajan, ja Crowleysta valkoihoisen Washingtonin pampun, joka oli etääntynyt omasta äänestäjäkunnastaan.
Ocasio-Cortez määrittelee itsensä demokraattiseksi sosialistiksi.
Kampanjassaan hän esitti muun muassa maksutonta terveydenhuoltoa ja koulutusta kaikille, sekä rajuista otteistaan tunnetun maahanmuuttoviraston (ICE) lakkauttamista.
Teemat olivat poikkeuksellisen vasemmistolaisia jopa perinteikkäälle demokraattiseudulle. Se herätti huomiota.
Ideologian taustalla oli vastoinkäymisiä. Vuonna 2008 Ocasio-Cortezin isä oli kuollut syöpään. Tämä jätti taakseen jättimäiset sairaalalaskut, muttei henkivakuutusta. Maa oli finanssikriisin kurimuksessa. Talo uhkasi lähteä alta.
Ocasio-Cortez suoritti yliopisto-opintonsa loppuun ja palasi perheen tueksi Bronxiin. Vaatimattomat tienestit tulivat tarjoilijan ja baarimikon töistä.
Kampanjassaan hän kieltäytyi systemaattisesti ottamasta vastaan teollisten etujärjestöjen lahjoituksia eli ”isoa rahaa”, big money.
”Hän on poliittinen peilikuva Donald Trumpista.”
Marraskuussa 2018 Ocasio-Cortezista tuli 29-vuotiaana Yhdysvaltain historian nuorin kongressiedustaja.
”Ocasio-Cortez näytti, mitä edistyksellisellä ruohonjuuritason politiikalla on mahdollista saavuttaa,” senaattori Bernie Sanders suitsutti suojattinsa voiton varmistuttua.
Sanders on Amerikan vasemmistopopulistinen keulahahmo. Kun hän kilpaili demokraattiehdokkuudesta vuoden 2016 presidentinvaaleissa, Ocasio-Cortez työskenteli kampanjassa vapaaehtoisena.
Sosialismin suosio on sittemmin kasvanut räjähdysmäisesti. Aate, jota Yhdysvallat aiemmin kavahti,on tällä hetkellä jotain sellaista, johon kyselyiden mukaan yli puolet maan 18-29-vuotiaista suhtautuu myönteisesti.
Yhdysvaltain demokraattiset sosialistit -järjestön (DSA) jäsenmäärä on muutamassa vuodessa kymmenkertaistunut.
Uudistusmieliset ovat kerääntyneet laitavasemmistoon. Se on vastareaktio sekä oikeiston voittokululle, että demokraattikeskustan tunaroinnille. Samasta syystä myös Ocasio-Cortez on siellä missä on juuri nyt.
Ja Donald Trumpin vuoksi.
Helmikuun alussa häneltä kysyttiin haastattelussa, olisiko hän lähtenyt ehdolle kongressiin, jos Trumpia ei olisi valittu presidentiksi?
”En tiedä! En varmaan. Ilman häntä minusta olisi yhtä hyvin voinut tulla vaikka lukio-opettaja.”
Edustajana Ocasio-Cortezin alkutaival on ollut värikäs.
Ennen pestin alkamista hän ilmoitti, ettei pystyisi tarjoilijan säästöillä pulittamaan Washingtonin tyyriitä vuokria ennen ensimmäistä palkanmaksua. Syntyi kohu.
Ensimmäisenä työpäivänään hän osallistui kongressitalolla pidettyyn ilmastonmuutosmielenosoitukseen. Se sattui sijoittumaan puoluetoverin, puhemies Nancy Pelosin työhuoneen ulkopuolelle. Siitäkin syntyi kohu.
Helmikuussa hän ilmoitti nostavansa avustajakuntansa minimipalkan 52 000 dollariin vuodessa, yli kaksinkertaiseen normaalista. Siitä vasta kohu syntyi.
Salonkikelvottomana on säilynyt myös Ocasio-Cortezin poliittinen agenda: hän on esittänyt säännöllisesti esimerkiksi 70 prosentin veroastetta yli kymmenen miljoonan dollarin tuloille.
Rohkeat peliliikkeet ja ennakkoluulottomuus ovat ruokkineet kuhinaa Ocasio-Cortezin ympärillä, mutta herättäneet närkästystä omien joukossa.
Tämä tiivistyy kohutussa mammuttihankkeessa, jonka hän esitteli yhdessä senaattori Ed Markeyn kanssa helmikuussa.
Green New Deal.
Se on lyhykäisyydessään kymmenen vuoden ohjelma, jonka aikana Yhdysvalloista tehtäisiin hiilineutraali. Valtio ottaisi ohjat energiateollisuudesta. Toimenpiteet läpileikkaisivat samalla koko yhteiskunnan. Puututtaisiin taloudelliseen eriarvoisuuteen ja etniseen tasa-arvoon.
Kokoluokka vetää pään pyörälle. Hintalappu on biljoonia dollareita.
Demokraattien enemmistölle Green New Deal on auttamatta liian radikaali.
Vaalit ovat tulossa, eikä puolue ei halua pelotella maltillisia äänestäjiä. Samalla ohjelman tyrmääminen synnyttäisi kärhämää. Tilanne on kiusallinen.
Eripuraa havainnollisti osuvasti hankkeen julkistamisen jälkeen levinnyt viraalivideo.
Siinä joukko koululaisia oli saapunut demokraattisenaattori Dianne Feinsteinin toimistolle. Lapset pyysivät häntä antamaan Green New Dealille kannatuksensa. Feinstein tiesi, ettei voinut kameroiden edessä sellaista luvata, mutta lopputuloksesta ei tullut kaunista
”Minä olen tehnyt tätä työtä 30 vuotta. Minä tiedän mitä teen. Te tulette tänne ja sanotte että se on joko minun vaihtoehtoni tai ei mitään. Minä en usko sellaiseen,” Feinstein luennoi.
Puolueen edistysmielisille hanke on kuitenkin arvokas. Se antaa poliittisesti hajanaiselle joukolle yhteisen, konkreettisen maalin.
Demokraattipuolue on siirtynyt muutamassa vuodessa kiistatta vasemmalle. Moni sen eturivin presidenttikandidaateista, kuten senaattori Kamala Harris, kannattaa Ocasio-Cortezin tapaan esimerkiksi koko kansan kattavaa terveydenhuoltoa.
Sisäiseen ristiriitaan ei ole varaa kompastua, tai republikaanit ajavat yli, murehtii puolue-eliitti.
Ocasio-Cortez kuitenkin uskoo asiaansa.
Miksi haluat olla demokraattinen sosialisti etkä ihan vain demokraatti, häneltä kysyttiin Pod Save America -podcastin haastattelussa kesällä 2018.
”Koska koko Amerikka on enemmän vasemmalla kuin kongressi.”
”Älkää käyttäkö meemejä, jos ette tiedä, mitä ne ovat.”
Näin Ocasio-Cortez opasti puoluetovereitaan tammikuussa järjestämässään somekoulutuksessa. Oli syytä kuunnella. Koko maa oli edeltävinä kuukausina noteerannut, kuinka Ocasio-Cortezin näkyvyys sosiaalisen mediassa oli paisunut paisumistaan.
Älylaitteissa piilee hänen suosionsa keskeinen selittäjä.
Esimerkiksi kuvapalvelu Instagramissa pitämissään live-lähetyksissä Ocasio-Cortez esiintyy omasta keittiöstään valtaville yleisöille. Arkisella luontevuudella, kuin mikäkin täysipäiväinen some-tähti. Vuorovaikutuksessa on aitouden ja läpinäkyvyyden tuntua.
Henkilöhahmoon kohdistuva hehkutus on viestinnän myötä yltynyt fanaattisiin, jopa idolimaisiin sfääreihin. Toukokuussa ilmestyy ensimmäinen numero Ocasio-Cortezin nimikkosarjakuvasta. Saman kunnian on viimeksi saanut entinen presidentti Barack Obama.
Viestipalvelu Twitterissä Ocasio-Cortez keskittyy tölvimään poliittisia vastustajiaan armotta. Usein hän toimii agitaattorina tai lataa ainakin poikkeuksetta takaisin samalla mitalla.
Se toimii, sillä dramatiikka kiinnostaa mediaa. Kuvio tuo erehdyttävästi mieleen erään toisen korkean profiilin yhdysvaltalaispoliitikon.
”Hän on poliittinen peilikuva Donald Trumpista,” media-asiantuntija Frank Sesno kuvaili vastikään uutistoimisto APP:lle.
”Toinen on vanha, toinen on nuori. Toinen on äärioikealla, toinen äärivasemmalla. Mutta he jakavat pidäkkeettömän, röyhkeän lähestymisen politiikkaan, ja molempien retoriikka on rajua, jopa rienaavaa.”
Kivutessaan kansakunnan kaapin päälle Trump käänsi median jatkuvan naljailun hyödykseen. Samoin on tehnyt Ocasio-Cortez.
Konservatiiviselle medialle nuorikkososialismin suosio on punainen vaate. Siksi Ocasio-Cortezin jokaisesta liikkeestä etsitään mahdollisia virheitä väsymättömällä tarmolla.
Huomio on jatkuvaa. Samalla karismaattiset kasvot pysyvät esillä.
Fox News -kanavan vääräleukaiset uutisjuontajat, kuten Tucker Carlson ja Sean Hannity, käsittelivät Ocasio-Cortezia tammikuussa 27 erillisessä ohjelmaosiossa. Lähes kerran päivässä.
Ylivoimaisesti enemmän kuin ketään republikaanipoliitikkoa.
Samaan, Rupert Murdochin omistamaan mediaimperiumiin kuuluva Daily Mail -skandaalijulkaisu etsi helmikuussa vaivihkaa käsiinsä Ocasio-Cortezin äidin Floridassa. Lehden pettymykseksi tuloksena oli harmillisen pullantuoksuinen haastattelu. Menneisyydestä ei paljastunut valonarkoja salaisuuksia.
Toistaiseksi Ocasio-Cortezin julkisuuskuva on säästynyt säröiltä. Osin se on hänen omaa ansiotaan, mutta sama tuskin jatkuu ikuisesti.
Ensimmäinen kömmähdys voi paljastaa Ocasio-Cortezin suosion todellisen luonteen. Silloin saattaa selvitä, puhkeaako kupla, kuten oikeisto olettaa, vai osoittaako henkilöhahmo todellista säilymisvoimaa.
Suljetussa kokouksessa hän totesi, että liiaksi republikaaneja myötäilevät edustajat joutuvat jatkossa ”listalle”.
yhdysvaltain vasemmistoN viimeisimmästä nousukaudesta on vierähtänyt pitkä tovi.
1960-70-lukujen kuohuessa kansalaisliikehdintä siivitti laita-ajattelun lentoon. Julkisuuteen ja vasemmistopolitiikan eturiviin nousivat tuolloin muun muassa Bernie Sanders ja Elizabeth Warren.
Sittemmin alkoi vasemmiston pitkä jääkausi, luonnehtii filosofi Cornel West. Seuraava sukupolvi jäi syntymättä, ja eturivi on pysynyt samana. Sekä Warren että Sanders ovat ehdolle vuoden 2020 presidentinvaaleissa.
Siksi Alexandria Ocasio-Cortezin suosio symboloi monelle orastavaa muutosta. Onko seuraava 1960-luku tai vastavallankumous tekemässä tuloaan?
Netflix osti hiljan Ocasio-Cortezista kertovan dokumentin oikeudet hurjaan 10 miljoonan dollarin hintaan. Tai tosiasiassa dokumentissa seurattiin neljää lupaavaa naisaktivistia. Heistä kukin ryhtyi Trumpin valinnan jälkeen haastamaan oman alueensa parkkiintunutta demokraattieliittiä.
Ocasio-Cortez oli ainoa, joka voitti. Muut kolme eivät päässeet edes lähelle.
Vuoden 2018 välivaaleissa konservatiivisia demokraatteja meni lopulta läpi edistysmielisiä enemmän. Puolue saavutti historiallisen voiton juuri keskustan vetovoimalla.
Yhdysvaltain kulttuuripiireissä sosialismista on tullut muoti-ilmiö, mutta toistaiseksi poliittisten mannerlaattojen liikkeestä ei ole tarpeeksi painavia näyttöjä.
Asian todellinen laita saattaa selvitä jo vuoden 2020 vaaleissa.
Niitä ennen demokraattien pitää päättää, kannattaako presidenttiehdokkaassa tukeutua rohkeaan muutoshakuisuuteen, vai houkutteleeko maltillisempi ehdokas, kuten Joe Biden, riittävästi republikaaneja loikkaamaan.
Vaaleissa on Valkoisen talon lisäksi jaossa 435 kongressin edustajapaikkaa.
Maaliskuun alussa Ocasio-Cortez synnytti ensimmäistä kertaa näkyvää ristiriitaa demokraattien sisällä. Puolueen suljetussa kokouksessa hän totesi, että liiaksi republikaaneja myötäilevät demokraattiedustajat joutuvat jatkossa ”listalle”.
Se tarkoittaa, että edistysmieliset kansalaisjärjestöt järjestävät oman ehdokkaansa merkittyjen demokraattien haastajaksi vuonna 2020. Tavoitteena on sisäinen vallanvaihdos.
Tieto kiertouhkauksesta keräsi raivokasta kritiikkiä.
Edistysmielisyyden suosio on kupla, kuuluu vastalause. Ocasio-Cortez ei edusta demokraattiäänestäjien valtavirtaa: päinvastoin. Washington Postin siteeraaman tilastoasiantuntijan mukaan yhä lähes puolet demokraateista tunnistaa itsensä maltilliseksi tai konservatiiviseksi.
Mutta jos Crowley kaatui, niin sama on toistettavissa muualla, edistysmieliset tuumivat.
New York Times risti suunnitelman ”Ocasio-Cortez -efektiksi”.