Nuoret idealistit visioivat demokraateille mittavan ympäristöohjelman – ja saattoivat samalla sössiä mahdollisuuden vaalivoittoon

Senaatin republikaanit haistoivat tilaisuuden kampittaa demokraattien potentiaalisia presidenttiehdokkaita.

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Alexandria Ocasio-Cortes ei tuhlaa aikaa. Tuore kansanedustaja oli tuskin asettunut taloksi Washingtoniin, kun hän julkaisi ympäristöpoliittisen ohjelmanjulistuksensa.

Ocasio-Cortesin ja senaattori Ed Markeyn (D-Massachusetts) ajama Green New Deal on valtava, laaja-alainen ohjelma. Toteutuessaan se muuttaisi paitsi amerikkalaisen ympäristöpolitiikan, myös koko yhteiskunta-ajattelun.

New Green Deal (GND) ei ole varsinainen lakialoite. Se ei ole myöskään huolellisesti pohjustettu, realistinen ja dataa tihkuva kartta kohti saasteetonta tulevaisuutta. Ennemminkin se on tekijöidensä yritys ohjata demokraattien – ja Yhdysvaltojen – ympäristöpolitiikkaa ja siitä käytävää keskustelua.

Ohjelma on erittäin kunnianhimoinen ja mittava. Siinä ehdotetaan muun muassa kaikkien rakennusten – uusien ja vanhojen – modernisointia energiasäästöjen takia.

GND:n tavoitteet hiilidioksidipäästöjen leikkaamiseksi ovat nykyteknologialla käytännössä mahdottomia toteuttaa.

Ocasio-Cortesin ja Markeyn ohjelma ei myöskään rajoitu ympäristökysymyksiin.

GND vaatii mittavaa tukea sorretuille rodullisille vähemmistöille, jälkiteollisen muutoksen häviäjille, naisille, vammaisille, maaseudulle, köyhille ja liki kaikille sitä tarvitseville. Koulutuksen on oltava ilmaista. Työpaikka, terveydenhoito, taloudellinen turvaverkko ja asunto ovat kansalaisoikeuksia, GND julistaa.

 

Suomalaisittain Ocasio-Cortesin vaatimukset eivät kuulosta kovinkaan radikaaleilta. Useimmat länsieurooppalaiset hyvinvointivaltiot ovat omaksuneet monet GND:n keskeisistä tavoitteista jo vuosikymmeniä sitten.

Yhdysvallat ei kuitenkaan ole Eurooppa.

GND:n toteutuminen on poliittisesti liki mahdotonta lähivuosikymmeninä. Taloudellisesti sen hintalappu on pöyristyttävä. Ja ideologisesti se edustaisi vallankumouksellista poikkeamaa amerikkalaiseen talous- ja yhteiskunta-ajatteluun.

Jopa monet demokraatit ovat ilmaisseet epäilyksensä GND:n toimivuudesta, Nancy Pelosista alkaen. Ja republikaanien johto on päättänyt ottaa tilaisuudesta irti kaiken poliittisen hyödyn.

 

Senaatin republikaanien johtaja Mitch McConnell ilmoitti senaatin äänestävän Ocasio-Cortesin aloitteesta.

Tämä ei tarkoita, että McConnellista on tullut yhtäkkiä sosiaalidemokraattinen ympäristöaktivisti. Hän näkee aloitteessa tilaisuuden kampittaa demokraattien presidenttiehdokkaita.

Jos senaatin demokraatit äänestävät GND:n puolesta, he altistavat itsensä sosialisti-syytöksille vuoden 2020 vaaleissa.

Toisaalta, jos he äänestävät aloitetta vastaan, puolueen vasen laita raivostuu, ja demokraatit lähtevät ensi vuoden vaalikampanjaan sisäisten jännitteiden repiminä.

Äänestys vaikeuttaa erityisesti presidenttitoiveita elättelevien demokraattisenaattoreiden elämää. Heidän on pakko äänestää GND:n puolesta jos he haluavat esivaaleissa tärkeän vasemman laidan tuen, mutta tällainen ääni ei todellakaan helpota heidän elämäänsä itse vaalien alla.

Taitava strategisti Pelosi ymmärtää tilanteen täydellisesti. Hänen kalseutensa Ocasio-Cortesin aloitetta ja edustajainhuoneen nuoria idealisteja kohtaan ei perustu arvoihin, vaan poliittiseen ymmärrykseen ja kokemukseen.

Nuoret idealistit saattavat pahimmillaan sössiä demokraattien sauman vaalivoittoon. Eikä se olisi ensimmäinen kerta.

 

Soundtrack: Neil Young, After the Gold Rush.