Keskitien Joe

Donald Trump

Joe Biden tahtoo tehdä Amerikasta jälleen suuren. Mutta eri tavalla kuin Donald Trump.

Teksti
Milka Valtanen
Grafiikka
Hannu Kyyriäinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kesäkuun alussa Joe Biden pääsi ulos kellarista.

Hän saapui kameroiden eteen suojus kasvoillaan, niin että kaikki varmasti huomasivat.

Presidenttiehdokkaan vapaaehtoista karanteenia oli kestänyt lähes kolme kuukautta: 88 päivää näkymätöntä vaalikampanjaa kotitalon kellarista, Youtube-videoita, etähaastatteluja ja podcasteja.

Sillä välin ulkona oli ehtinyt tapahtua paljon. Ensin Yhdysvalloista oli tullut koronaviruksen pahin keskittymä maailmassa, sitten sadattuhannet amerikkalaiset olivat kokoontuneet osoittamaan mieltään rasismia ja poliisiväkivaltaa vastaan.

Biden piti puheen Philadelphiassa. Vanha kunnon Joe, nähty viimeksi varapresidenttinä halailemassa Barack Obamaa, esiintyi nyt vakavana. Järjen ääni keskellä kriisiä.

Kerrankin hän puhui hyvin. Biden oli varma, vakuuttava, ei sekaantunut sanoissaan. Kuin olisi jo presidentti.

”Puhun maalle, jossa pelkkä ihonväri voi asettaa ihmisen hengen vaaraan.”

”Maalle, jossa yli 100 000 ihmistä on kuollut virukseen ja jossa 40 miljoonaa on jäänyt työttömäksi.”

Hän tuomitsi presidentti Donald Trumpin toiminnan kriisissä. Kehotti tätä vaihteeksi avaamaan Raamatun sen sijaan, että vain kanniskelisi sitä kuvausrekvisiittana.

Varoitti kansaa antamasta vihalle valtaa.

”Me selviämme tästä”, hän lupasi.

Biden yritti ensimmäistä kertaa demokraattien presidenttiehdokkaaksi vaaleihin 1988. Hän ilmoitti ehdokkuudestaan kesäkuussa 1987.
Biden yritti ensimmäistä kertaa demokraattien presidenttiehdokkaaksi vaaleihin 1988. Hän ilmoitti ehdokkuudestaan kesäkuussa 1987. © George Widman/AP/LK

Tämä on Joe Bidenin kolmas yritys Yhdysvaltain presidentiksi. Kaksi ensimmäistä päättyivät huonosti.

Vuonna 1988 näytti hetken siltä, että hänestä voisi tulla nuorin presidentti sitten John F. Kennedyn. Biden oli 45-vuotias ja kolmatta kautta Delawaren senaattorina. Aluksi hänen vaalikampanjansa herättikin innostusta.

Sitten ehdokas jäi kiinni Britannian työväenpuolueen johtajan, Neil Kinnockin puheiden kopioimisesta ja omien akateemisten ansioidensa paisuttelusta. Biden oli väittänyt opiskelleensa oikeustiedettä täydellä stipendillä ja olleensa luokkansa parhaimmistoa, kun hän oikeasti oli reputtanut yhden kursseistaan plagioidun esseen takia. Se kampanja oli siinä.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin vuonna 2008 sujui jo paremmin, kampanja eteni demokraattien esivaaleihin asti. Bidenin oli kuitenkin vaikea saada rahoitusta, varsinkin sen jälkeen kun hän kutsui Obamaa ”ensimmäiseksi tunnetuksi afroamerikkalaiseksi, joka on selväsanainen, fiksu, puhdas ja hyvännäköinen – kuin satukirjasta”.

Obamaa se ei ilmeisesti haitannut. Hän halusi Bidenin varapresidentikseen.

Obama pyysi, Biden kieltäytyi. Hän ei olisi halunnut tehtävää, se ei ollut parannus hänen asemaansa senaatissa, päinvastoin.

Virkahan oli vitsi!

Jo Benjamin Franklin oli 1700-luvun lopulla ehdottanut, että varapresidentin nimikkeeksi vaihdettaisiin Hänen tarpeeton korkeutensa.

Kun Daniel Websteristä yritettiin leipoa varamiestä Yhdysvaltain yhdeksännelle presidentille, Henry Harrisonille, Webster kieltäytyi jyrkästi: ”En suostu haudatuksi ennen kuin olen todella kuollut ja arkussa.”

Thomas Marshall oli toiminut varapresidenttinä vasta hetken, kun kuvaili tehtäväänsä näin: ”Naisella oli kaksi poikaa. Toinen lähti merille ja toisesta tuli varapresidentti. Kummastakaan ei kuultu enää koskaan.”

Biden ei ollut tottunut työskentelemään kenenkään alaisuudessa. Hän ei halunnut olla kakkonen, hän ei halunnut pomoa. Hän halusi valtaa. Hän valitti asiasta puolisolleen, Jill Bidenille.

”Kasva aikuiseksi, Joe”, vaimo sanoi.

Biden suostui varapresidentiksi sillä ehdolla, että saisi olla mukana presidentin päätöksissä.

Obama lupasi. Myöhemmin hän kehui Bidenin valintaa uransa parhaaksi poliittiseksi päätökseksi: Bidenistä tuli yksi Yhdysvaltain historian tehokkaimmista varapresidenteistä.

Hän katuu yhä, ettei asettunut ehdolle vuoden 2016 presidentinvaaleissa: hänen esikoispoikansa Beau oli kuollut edellisenä vuonna aivosyöpään.

Vanha on sana, jonka nuoret ensimmäisenä yhdistävät Bideniin. Sen jälkeen tasoissa tulevat hyvä ja hyypiömäinen.

Torstaina 20. elokuuta Biden vastaanottaa demokraattipuolueen virallisen ehdokkuuden etänä, kotiosavaltiossaan Delawaressa. Hänestä tulee ensimmäinen ehdokas, joka on valittu virtuaalisessa puoluekokouksessa.

Vielä vuoden alussa näytti siltä, ettei Bidenia tälläkään kertaa valittaisi.

Demokraattien ensimmäisen esivaalin tulos helmikuussa oli surkea. Sekä 37-vuotias pikkukaupungin pormestari Pete Buttigieg että Vermontin senaattori Bernie Sanders voittivat Bidenin kirkkaasti Iowassa. Ja sitten pieksivät hänet uudestaan New Hampshiressa.

Bidenin kannatuslukemat sukelsivat.

Helmikuun lopussa hänen onnensa kuitenkin kääntyi. Biden voitti Etelä-Carolinan esivaalit ylivoimaisesti osavaltion afroamerikkalaisten demokraattien tuella. Ja seuraavaksi supertiistaina 3. maaliskuuta hän voitti kymmenen osavaltiota 14:stä.

Joe Biden on noussut kuolleista, lehdet julistivat. Yksi kerrallaan muut demokraattiehdokkaat keräsivät kimpsunsa ja lopettivat kampanjansa.

Biden ehti varmistaa ehdokkuutensa juuri ennen kuin Yhdysvaltoihin iski epidemia. Esivaaleja ja presidenttiehdokkaan virallisesti valitsevaa puoluekokousta oli siirrettävä turvallisuussyistä, kampanjatilaisuudet peruttava.

Ehdokas painui kellariin. Donald Trumpin vaalikampanja laski vahingoniloisena päiviä hänen edellisestä julkisesta esiintymisestään. Mutta kotiin eristäytyminen ei vahingoittanut Bidenia. Ehkä jopa hyödytti.

Bidenilla menee kannatuskyselyissä koko ajan paremmin, vaikka äänestäjät eivät edes tunne demokraattien ehdokasta.

Kampanjatiimi on tutkinut asiaa. Moni muistaa Obaman varapresidentin. Mutta muuten käsitykset ovat hataria.

Kun nuoria äänestäjiä on pyydetty on luettelemaan sanoja, jotka he yhdistävät Joe Bideniin, ehdottomasti yleisin on ollut ”vanha”.

Sen jälkeen tasoissa ovat ”hyvä” ja ”hyypiömäinen”, creepy. Sitten: Demokraatti. Fiksu.

Mukana on myös sanoja, kuten ”johtaja”, ”mukava”, ”kokenut” ja ”cool”.

Mutta myös ”seniili” ja ”dementia”.

Ehdokkaalta lipsahtelee Joe-pommeja: ”Köyhät lapset ovat aivan yhtä fiksuja ja lahjakkaita kuin valkoiset lapset.”

Jos Joe Biden voittaa vaalit, hänestä tulee Yhdysvaltain historian vanhin presidentti. Tähän mennessä vanhin presidentti on ollut Donald Trump. Hän oli aloittaessaan 70-vuotias.

Joe Biden olisi tammikuussa 2021 virkaanastujaisissaan 78-vuotias.

Ikä on herättänyt kysymyksiä.

Bidenia epäiltiin höperöksi, kun hän elokuussa 2019 sanoi, että demokraatit ”valitsevat faktojen sijaan totuuden”, ja kutsui puheessaan Theresa Mayta Margaret Thatcheriksi. Keväällä 2020 hän vaikutti seniililtä vaaliväittelyssä, kun ei saanut muodostettua sanaa immuniteetti.

Biden änkytti lapsena pahasti. Hän harjoitteli lukemalla peilin edessä runoja ja Yhdysvaltain itsenäisyysjulistusta, opetteli ulkoa pitkiä pätkiä Yatesia ja Emersonia ja oppi lausumaan sanat kokonaisina. Änkytystä ei enää huomaa. Mutta välillä Bidenilta lipsahtaa kummallisuuksia.

Barack Obaman alaiset kutsuivat niitä Joe-pommeiksi. On asioita, joita hän sanoo mutta ei tarkoita : ”Voin kertoa, että olen tuntenut kahdeksan presidenttiä, joista kolme intiimisti.” Ja asioita, joita hän tarkoittaa mutta joita ei kannattaisi sanoa: ”Köyhät lapset ovat aivan yhtä fiksuja ja lahjakkaita kuin valkoiset lapset.”

Pommeja putosi paljon Obaman vaalikampanjan aikana vuonna 2008.

Yhdessä kampanjatilaisuudessa Biden kehotti demokraattipoliitikko Chuck Grahamia nousemaan ylös, jotta kaikki näkisivät hänet. Neliraajahalvaantunut Graham istui pyörätuolissa.

Toisessa tilaisuudessa hän esitteli presidenttiehdokkaan: ”Mies, josta tulee Yhdysvaltain seuraava presidentti – Barack America.”

Maaliskuussa 2010 Biden kutsui Obamaa ”Yhdysvaltain historian ensimmäiseksi arfoamerikkalaiseksi.”

Biden tietää itsekin, ettei ole kummoinen puhuja. ”Olen möläytysautomaatti”, hän sanoi, kun häneltä joulukuussa 2018 kysyttiin hänen mahdollisen presidenttikampanjansa suurimpia ongelmia.

Joe Biden ja Bernie Sanders tekivät turvallisen kyynärpäätervehdyksen ennen vaaliväittelyä maaliskuussa.
Joe Biden ja Bernie Sanders tekivät turvallisen kyynärpäätervehdyksen ennen vaaliväittelyä maaliskuussa. © Mandel NGAN/AFP/MVPhotos

On sääli, että Joe Biden on joutunut perumaan kampanjatilaisuutensa. Väkijoukoissa hän on parhaimmillaan, kasvotusten ihmisten kanssa. Keskiluokan Joe, kansantajuinen ja kansanomainen. Aina samanlaiset Ray-Banin lentäjälasit, laivastonsininen puku tai mieluiten kauluspaita, jonka hihat on kääritty.

Kun Biden valittiin vuonna 1972 ensimmäistä kertaa kongressiin, hän oli poikkeuksellinen senaattori: vain 30-vuotias, katolisen ja työväenluokkaisen perheen kasvatti ja senaatin pienituloisimpia. Vaaleista oli kulunut vain muutama viikko, kun Bidenin vaimo Neilia ja vauvaikäinen tytär Naomi kuolivat auto-onnettomuudessa. Parin pojat, Beau ja Hunter saivat onnettomuudessa vammoja, mutta selvisivät.

30-vuotias yksinhuoltajaisä alkoi kulkea puolentoista tunnin junamatkan Washingtoniin ja takaisin voidakseen joka ilta peitellä poikansa. Hänen avustajansa löivät vetoa, miten kauan hän kestäisi.

Biden toimi senaattorina 36 vuotta ja koko uransa hän kulki junalla töihin.

Hän tunsi Wilmingtonin asemalla kaikki: kengänkiillottajan, rahastajan, lehtikioskin pitäjän. Hän jutteli muille matkustajille. Lipuntarkastajille. Junalippuja jonottaville ihmisille.

Joinakin aamuina hän osti kahvia koko junavaunulle ja konduktööreille. Hän järjesti Amtrak-junayhtiön työntekijöille piknikkejä ja jäähyväisjuhlia, kerran jopa säkkipilliserenadin.

Vielä varapresidenttinäkin äänestäjät kotona Delawaressa kutsuivat häntä etunimellä.

”Ikinä ei tiedä, keskusteleeko hän valtionjohtajan vai delawarelaisen paikallispoliitikon kanssa”, Yhdysvaltain entinen puolustusministeri Leon Panetta kuvaili Bidenin puheluita The New Yorkerin jutussa 2014.

Biden itse kertoo mielellään juttua siitä, kun hän varapresidenttinä tapasi Vladimir Putinin vuonna 2011, katsoi tätä silmiin ja sanoi: ”En usko, että sinulla on sielua.”

Tarinan mukaan Putin hymyili ja sanoi:

”Ymmärrämme toisiamme.”

Bidenilla on tapana puhua niin lähellä keskustelukumppaniaan, että heidän otsansa kopsahtelevat kevyesti yhteen. Hän janoaa yhteyttä muihin ihmisiin.

”Hän tavallaan halaa heitä, verbaalisesti, ja joskus kirjaimellisesti”, entinen ulkoministeri John Kerry on sanonut.

Vuonna 2019 Bidenin halailu päätyi otsikoihin. Entinen nevadalaispoliitikko syytti Bidenia epäsopivasta koskettelusta, Biden oli antanut hänelle suukon päähän vuonna 2014. Myös kuusi muuta naista kertoi tunteneensa olonsa epämukavaksi Bidenin seurassa.

Kampanjatiimi kiisti ahdistelusyytteet ja muistutti laeista, joita Biden ajoi senaatissa lähisuhdeväkivallan lopettamiseksi.

”Teen kaikkeni, jotta saisimme sinut Valkoiseen taloon, Joe.”

Vermontin senaattori Bernie Sanders näytti kuvaruudulla yhtä kärttyisältä kuin aina, mutta sanat olivat rohkaisevia.

Hänen vierailunsa Bidenin kampanjavideolla huhtikuussa oli yllätys.

Sosialistinen Sanders ja maltillinen Biden olivat demokraattien esivaalien kovimmat kilpakumppanit. Ja nyt: ylimmät ystävät.

Sandersin tappiosta esivaaleissa oli vain viikkoja, mutta miehet olivat jo perustaneet yhteisiä työryhmiä ja Sanders oli ilmoittanut tukevansa Bidenin presidenttiehdokkuutta.

Vuonna 2016 Sanders piti kiinni ehdokkuudestaan aina puoluekokoukseen saakka, kylvi riitaa kannattajiensa ja demokraattien esivaalit voittaneen Hillary Clintonin välille.

Biden haluaa välttää puolueen sisäiset riidat.

Miksi vierannuttaa nuoret äänestäjät lyttäämällä heidän innostuksensa Sandersin vasemmistolaista politiikkaa kohtaan, kun voi saada heidät puolelleen omaksumalla suosituimmat ideat? Tai ainakin niiden kevytversiot: Biden kannattaa esimerkiksi 15 dollarin minimipalkkaa, sairausvakuutusjärjestelmän laajentamista ja 2 000 miljardin dollarin ilmasto-ohjelmaa.

Kaikille maksuttoman terveydenhuollon ja ilmaisen korkeakoulutuksen sijaan hän kuitenkin ajaa ainoastaan yhteiskunnan heikoimpien tukea: valtion maksamaa sairausvakuutusta ”niille, jotka tarvitsevat sitä” ja ilmaista koulutusta ”kaikkein heikoimmassa asemassa oleville alueille.”

Ehdokkaan tavoitteet kelpaavat nyt sekä nuorille että hänen perinteiselle kannattajakunnalleen: iäkkäille, afroamerikkalaisille ja duunareille.

Bidenille politiikka on kompromisseja ja sovittelua. Sen tavoitteena on yhteiskunta, johon kaikki osallistuvat kykynsä ja varojensa mukaan.

Hän ei ole Obama-demokraatti eikä sen paremmin Clinton-demokraatti, ei ylipäätään tyypillinen amerikkalainen demokraatti. Paremmin hän, harras katolilainen, istuisi vaikka Angela Merkelin CDU-puolueeseen.

Euroopasta katsoen Biden on kristillisdemokraatti.

 

Presidentti Donald Trump on yrittänyt leimata Bidenia vasemmistoradikaaliksi Antifa-johtajaksi, joka antaisi Yhdysvaltain vaipua anarkiaan ja tuhoaisi keskiluokan rauhalliset nukkumalähiöt. Presidentin kampanjamainoksissa hätää kärsivät kansalaiset eivät saa hätänumerosta apua, sillä Biden on lakkauttanut poliisin.

Puna-anarkistin leima ei tahdo oikein tarttua lähemmäs 80-vuotiaaseen Bideniin, joka kehuskelee aina tilaisuuden tullen, miten hyvä ystävä on monien senaatin republikaanien kanssa. Republikaanit ovat vastustajia, eivät vihollisia, hän uskoo. Ehdokkaalla on pitkä historia puolueiden välisen yhteistyön rakentajana.

1980-luvulla hän muotoili rikoslain uudistuksen senaatissa yhdessä eteläcarolinalaisen rotuerottelun kannattajan, Strom Thurmondin kanssa. Laki tiukensi varsinkin huumerikosten tuomioita, ja on yksi syy Yhdysvaltain nykyiseen poliisiväkivaltaan ja afroamerikkalaisten yliedustukseen ruuhkaisissa vankiloissa.

Sitä Biden ei muistele mielellään. Vuonna 2019 hän sanoi, että hänen roolinsa lain laatimisessa oli ollut ”iso virhe”.

Paljon mieluummin hän puhuu esimerkiksi siitä, kuinka sai senaatin republikaanit suostumaan elvytyspakettiin, jolla Yhdysvallat nousi vuoden 2008 pankkikriisistä.

Tai siitä, kuinka paljon hän vaikutti Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan senaatin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana.

Biden uskoo Yhdysvaltain tehtävään demokratian puolustajana. Hän tuki Kosovon sodassa Naton pommituksia Serbiaan ja Montenegroon, kannatti vuonna 2001 Afganistanin sotaa ja vuonna 2002 hyökkäystä Irakiin.

Myöhemmin hän kyllä sanoi, että Irakin sota oli virhe, mutta ei vaatinut Yhdysvaltoja vetäytymään.

Entinen varapresidentti puhui kotikaupungissaan Delawaren Wilmingtonissa  28. heinäkuuta 2020.  LEHTIKUVA / AFP Andrew Caballero-Reynolds

Joe Biden on aina halunnut presidentiksi. Silti hän itse väittää päättäneensä vasta kesällä 2017 lähteä tällä kertaa ehdolle.

Silloin uusnatsit marssivat soihdut kädessään Virginian Charlottesvillessä vastustamassa ”väestönvaihtoa”. Presidentti Trump ei tuominnut marssijoita, vaan sanoi, että uusnatsien joukossa oli erittäin hienoja ihmisiä. Biden huolestui Yhdysvaltain ”sielusta”.

Ensimmäisellä kampanjavideollaan huhtikuussa 2019 hän lupasi palauttaa sen. Videon Biden oli turvallinen aikuinen, joka oli tullut palauttamaan asiat oikealle tolalle. Hän luki Yhdysvaltain itsenäisyysjulistusta. Laivastonsininen puku yllään, paidan ylin nappi auki.

Haaveissaan Biden on koko kansan presidentti, joka yhdistää jakautuneen kansakunnan ja palauttaa riitaisten osapuolten välille keskusteluyhteyden. Johtaja ajalta, jolloin presidentit valittiin pitkän uran tehneistä senaattoreista ja kuvernööreistä, entisistä varapresidenteistä. Johnson, Nixon, Ford, Bush Sr. Kova työ, Jumala, amerikkalainen unelma.

Presidentti Biden korottaisi rikkaimpien veroja, palauttaisi Trumpin purkamat ympäristömääräykset ja purkaisi tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa. Liittäisi Yhdysvallat taas Pariisin ilmastosopimukseen. Ja järjestäisi ”demokratiahuippukokouksen”, jossa käsiteltäisiin korruption ja itsevaltiuden torjumista.

Biden tahtoo tehdä Amerikasta jälleen suuren.

Ei eristäytymällä muureilla niin kuin Trump, vaan johtamalla maailmaa.

”Ensimmäinen asia jonka teen, jos minut valitaan presidentiksi”, Biden lupasi Stephen Colbertin viihdeohjelmassa viime toukokuussa, ”on soittaa kaikille liittolaisillemme ja ilmoittaa, että Yhdysvallat on tullut takaisin.”

”America is back.”

Vaaleihin alle sata päivää: Trump on pulassa, mutta Valkoiseen taloon on ennenkin noustu pohjalukemista