”Viski eduskuntaan!” – Sleepy Sleepers, kappale vähiten suomettunutta Suomea
Sliipparit on levittänyt anarkiaa jo 40 vuotta.
Huumoriyhtye Sleepy Sleepersin tempaukset on otettu toisinaan hyvin vakavasti, viimeksi Frankfurtin kirjamessuilla lokakuun alussa.
Sofi Oksanen piti Frankfurtissa 7.10.2014 puheen suomettumisesta ja kansallisesta itsetunnosta. Kirjailija muisteli vuotta 1977 itsesensuurin ja Sleepy Sleepersin vuotena.
”Syntymävuoteeni sijoittui erään suomalaisen rockyhtyeen, Sleepy Sleepersin levyn julkaisu.
Äänitteen alkuperäinen nimi olisi ollut Anarkiaa Karjalassa, mutta ulkopoliittisista syistä se julkaistiin nimellä Takaisin Karjalaan.”
”Julkaisun katsottiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita ja se poistettiin levyautomaateista, keikkojen perumista vaadittiin. Bändi ei kuitenkaan suostunut suomettumaan ja siitä tuli yksi Suomen suosituimmista rockyhtyeistä.”
Oksasen rocktiedot vaativat hienoista täydennystä: lp-levylle Takaisin Karjalaan kaavailtiin ensin nimeä Karjala takaisin, ja Anarkiaa Karjalassa on erään levyltä löytyvän kappaleen nimi.
Mato Valtosta ja Sakke Järvenpäätä eivät pienet asiavirheet haittaa. 40-vuotiskiertueelle lähteneen Sleepy Sleepersin pitkäaikaiset keulakuvat ovat kiitollisia näkyvästä tunnustuksesta.
”Kunnioitan Sofi Oksasta, vaikka on mainetta ja mammonaa, hän ei mielistele vaan uskaltaa edelleen sanoa”, Järvenpää kehuu seinäjokelaisen Rytmikorjaamon kuppilassa perjantai-iltana 17. lokakuuta vähän ennen Sleepers-keikkaa.
Hengenheimolaisen löytänyt yhtye haluaa Oksaselta sanoituksen tulevalle levylleen.
”Hän ei vielä tiedä, että hän harkitsee sitä parhaillaan”, Mato Valtonen muotoilee.
Valtosella ja Järvenpäällä on siistit hupparit yllään, mutta kohta heidän johtamansa noin kymmenen esiintyjän ryhmä rokkaa ja heittää herjaa pohjalaisille faneille vuoroin univormuissa, vuoroin kullanvärisissä pikkutakeissa tai naisten uimapuvuissa. Päähineinä nähdään Pussy Riot -tyylisiä kommandopipoja, koppalakkeja, Päivi Räsänen -vitseihin sopivia blondiperuukkeja ja Valtosen valkoinen myssy, joka on pehmolelukanan mallinen.
”Hassu hattu velvoittaa”, Valtonen kiteyttää.
Aikoinaan Sliippariksi piti laittautua ennen keikkamatkalle lähtemistä.
”Oli sovittu, että jo himassa pitää pukeutua naiseksi”, Järvenpää muistaa. ”Laittaa korkokengät jalkaan ja meikit naamaan ja tulla käsilaukku kädessä meidän omalle keikkabussille. Kaikki tuijottivat, että mikä hemmetin hullu toi on.”
”Todettiin, että jo himasta lähtiessä bändi on kovassa iskussa”, Valtonen kertoo. ”Sitten kun päästiin keikkapaikalle, niin ei kun lisää vaan. Sä et voi olla murjottava paska, jos sulla on jotain älytöntä päällä. Siinä on pointtinsa, että ei paineta menemään laamapaidassa apaattisina.”
Sleepy Sleepersin sota apatiaa vastaan alkoi Lahdessa syksyllä 1974. Silloin yhtye ei vielä henkilöitynyt Valtoseen ja Järvenpäähän. Kyse oli alusta asti pelkkää musisointia laaja-alaisemmasta julkisesta irrottelusta.
”Ensimmäiset lehtijutut oli meistä tehty jo ennen kuin oli keikkaakaan heitetty”, Päijät-Hämeen Osuuspankin johtaja Sakke Eerola, yksi perustajista, kertoo työhuoneessaan Lahden keskustassa. Miljöön ainoa merkki anarkistisesta huumorintajusta on Fingerpori-kahvikuppi.
Yhtyeen jäsenillä oli esiintymiskokemusta lähinnä lahtelaisista amatööribändeistä. Muutamat olivat päässeet maistamaan valtakunnallista suosiota dj-tähtinä, jotka pukeutuivat ja meikkasivat näyttävästi ja hauskuttivat discoyleisöä jutuillaan. Teini-ikäinen Eerola oli ”DJ Sika”, iso nimi ympäri Etelä-Suomen.
”Mulla oli Alice Cooper -vermeet, miekka ja silinterihattu”, pankinjohtaja muistelee Sika-showtaan. ”Oli strobot ja muut. Pidettiin elämää monin tavoin.”
Rikostarkastaja Kari Kajala on Eerolan lailla alkuperäiskokoonpanon Sleepy Sleepers -rokkari ja entinen dj-teinitähti. Nykyisin talousrikoksia selvittävä lahtelainen poliisi valittelee huoneensa pientä epäjärjestystä. ”Huume- ja väkivaltaosastolla oli actionia. Vaarallisinta, mitä täällä voi sattua, on se, että mappi putoaa jalalle.”
Työhuoneen kaapista löytyvässä albumissa on 1970-luvulta oleva valokuva kasvonsa maalanneesta pitkätukkaisesta pojasta. ”Roxi-hysteria leviää Eurooppaan”, kuvan alla lukee.
Kajala alias DJ Roxi oli Suosikki- ja Stump-lehtien lukijaäänestyksissä valtakunnan rocknimien kärkeä, parhaimmillaan ykkösenä Hurriganesin yläpuolella. Sen jälkeen alkoi kansan viihdyttäminen kokonaan omalla materiaalilla.
”Tuli mieleen perustaa Sha Na Na -tyyppinen yhtye: monta laulajaa ja taustabändi”, Kajala kertoo. Hän keksi Pekka Laakson kanssa bändille nimen ”Slippy Slippers”. Graafikko Sakke Järvenpään kirjoitusvirheen takia nimi päätyi ensimmäisiin julisteisiin muodossa Sleepy Sleepers.
”Eihän niitä julisteita voinut niillä rahoilla uudestaan painattaa”, Sakke Eerola sanoo. ”Se naulasi sen siihen.”
Vaikka Eerola oli musiikin harrastajana progemiehiä, häntä ei häirinnyt se, että Sleepy Sleepers muodosti karkeilla kolmen soinnun biiseillään vastavoiman progebändien hiotulle soitolle.
”Tehtiin mitä osattiin. Meillä oli omat konstit, tarkoitukset ja päämäärät. Lähinnä hauskanpito oli se, mitä haettiin.”
EMI-levy-yhtiössä varastomiehestä johtoportaaseen edennyt porukan kaveri Heikki ”Hobo” Puhakka alkoi yllyttää päälliköitään Sleepers-levyn tekemiseen.
”Levytettiin biisejä, joista Kuka mitä häh? breikkasi 1975 vastoin kaikkia ja varsinkin Hectorin odotuksia, meni kakkoseksi listalla ja oli siellä viikkoja ja kuukausia”, Kajala sanoo. ”Ykkössijan esti joko Katri Helenan Vasten auringon siltaa tai Virve Rostin Kun Chicago kuoli.”
Kajala lauloi esikoisalbumilla Sinulle äiti kappaleen Liuskis läyskis lepakko. Biisi soi yhä Sleepy Sleepersin keikoilla. Kajalan bändiura jäi satunnaiseksi harrastukseksi sen jälkeen, kun hän oli pyrkinyt ja päässyt poliisikouluun, rockrenttuiluun kyllästyneen äitinsä patistamana.
Rikostarkastajan muistoissa Sliipparit oli ”ensisijaisesti hauskanpitobändi”. Linja-auton hankkiminen ja tuhansien kilometrien keikkamatkat saivat touhun tuntumaan liian vakavalta työltä.
Eerola oli jättänyt Sleepy Sleepersin ennen Kajalaa. ”Oli selvää, että kyllä yritän yliopistoon päästä, tekemään jotain normaalia duunia ja hommaan perheen.”
Pankinjohtaja näkee Sleepy Sleepers -ilmiön osana isompaa murrosta. Ei ehkä ole sattumaa, että bändi syntyi kolmisenkymmentä vuotta sota-ajan jälkeen.
”Sota oli yllättävän lähellä. Katukuvassa oli paljon kädettömiä miehiä. Vasta jälkikäteen tajusi, mistä ne ovat tulleet. Himmailtiin suhteessa Neuvostoliittoon ja muutenkin, sotaharjoituksista ja YYA:sta jouduttiin koko ajan viilaamaan. Piti olla siististi, tehdä hommaansa ja saada tämä maa menemään.”
”Sitten rupesi popahtelemaan näitä revittelijöitä. Aika muuttui maailmassa muutenkin, tuli kaiken maailman punkit siihen perään. Sukupolvet vaihtui.”
Bändikirja Jytinää Eestissä tarjoaa Sleepy Sleepersin historiaa ja asennetta omin sanoin. Teksti leikkaa rosoisesta sitaatista toiseen ilman selityksiä. Tarinaa hallitsevat kiertue-elämä ja sen piristäminen alatyylin piloilla:
Kuvataiteilija-muusikko-Sliippari Markus Heikkerö piilottaa Porin Cumulus-hotellissa ulosteitaan aamiaispöydän munakoriin, järkyttää saksalaisturisteja ja vaatii ilmaisen majoituksen korvauksena skandaalista. Nukahtaneen kitaristi Dave Lindholmin viereen kannetaan nukkuvia tyttöjä ja työnnetään muusikon kädet heidän housuihinsa, mistä seuraa väärinkäsitys lähentelystä ja takaa-ajoa kirves kädessä. Mato Valtonen huiputtaa vessattoman keikkapaikan nurkkiin kakannutta uutta soittajaa väitteellä ”paskatestistä”, laboratoriokokeesta, josta selvitäkseen syyllisen pitää laittaa takapuoleensa Valtosen uloste. Ja niin edelleen.
Odessa-kustantamon vuonna 1987 julkaiseman kirjan kokosivat Markku Salo ja nykyisin Ylen Elävän arkiston toimittajana työskentelevä Jukka Lindfors.
Yhtye katsottiin historiikin arvoiseksi, kun se oli ollut lähes 15 vuotta olemassa, Lindfors sanoo huvittuneena. ”Siihen aikaan se oli bändille todella pitkä aika.”
Uusi laulu -kulttuurilehden ja sen seuraajan Alohan toimitukseen kuulunut Lindfors tutustui Sleepy Sleepersin jäseniin vuonna 1984 Pahkasika-pilalehden, Uuden laulun ja rocktähtien yhteisen Keskiolut R-kioskeihin -kampanjan kautta. Kansanliike oli asiallisesti muotoiltu parodia saarnaaja Niilo Yli-Vainion johtamasta keskiolutmarssista, jossa alkoholijuomaa oli vaadittu pois maitokaupoista.
”Mato suhtautui tähän hyvin vakavasti”, muistaa Lindfors, joka luotsasi Valtosen, Martti Syrjän ja muiden rokkarien lähetystöä eduskuntaan.
”Hänhän on osoittautunut visionääriksi, siinä vaiheessa kun keskiolut tuli R-kioskeihin! R-kioskilta tuli kirje, jossa paheksuttiin heidän puljunsa kytkemistä tähän epämääräiseen kampanjaan.”
Lindforsin Sleepy Sleepers -tutkimukset jatkuivat kirjan toimittamisen jälkeen. Hän kirjoitti Finnish Music Quarterly -lehteen (2/2007) bändin poliittisesti tulenarasta vaiheesta ja Takaisin Karjalaan -levyn torjuntareaktioista. Tarkoitus oli erotella faktat ja rönsyilevät myytit toisistaan.
”Totta on, että Sleepy Sleepers koki jonkinasteista sensuuria”, Lindfors sanoo. ”Mutta ei levyä vaadittu takavarikkoon eikä siitä järjestetty eduskuntakyselyä. Yleisradiossakaan ei enää siinä vaiheessa ollut kiellettyjen levyjen listaa.”
Suomi–Neuvostoliitto-seuran Kajaanin-osasto vaati Raha-automaattiyhdistystä poistamaan Anarkiaa Karjalassa -singlen levyautomaateista, mutta Lindfors ei saanut RAY:ltä selvyyttä, oliko levyä alun perin hankittu automaatteihin.
On myös vaikea selvittää, miten järjestelmällistä ja miten poliittista yhtyeen keikkailun rajoittaminen oli tanssilava-Suomessa.
”Saattaa hyvin olla, että heitä ei Karjala-asian takia haluttu joihinkin paikkoihin. Mutta täytyy muistaa, että Sliipparit oli jatkuvasti erilaisissa esiintymiskielloissa muistakin syistä, perseen näyttämisen takia, juovuksissa esiintymisen takia, itsensä keventämisen tai siis lavalla kuseskelun takia.”
Vaikka kioskeista saa kaljaa, Sleepy Sleepersin suhde alkoholipolitiikkaan pysyy ironisena.
Vuoden 2014 keikoillaan bändi ei ole vaatinut vain keskiolutta lukioihin ja ammattikorkeakouluihin vaan myös viskiä eduskuntaan.
Vuoden 1977 Suomea hermostuttanut Sleepy Sleepersin Anarkiaa Karjalassa on teos, josta ei kannata hakea isänmaallista Karjala-aatetta, tukea miehittäjän ehdoilla eläneille veljeskansoille tai välttämättä mitään pointtia.
Punktyylinen kappale mukailee vuoron perään Sex Pistolsin Anarchy in the UK:ta ja Dannyn ja Armin Tahdon olla sulle hellää. Baltian maiden nimiä luetteleva sanoitus on sirpaleinen sekoitus evakkonostalgian parodiaa, masturbaatiota, metsäsikoihin sekaantumista, itäautoja ja alamaisuutta Ugandaa hallinneelle Idi Aminille.
Myöhemmin Sleepy Sleepers kannatti Viron itsenäisyyttä ilman pelleilyä. Esiintyminen 1988 Tallinnan Rock Summer -festivaalilla nousee Mato Valtosen ja Sakke Järvenpään keikkamuistoissa ylitse muiden. Laululavan eteen oli kerääntynyt yli 160 000 hengen yleisö.
”Siihen aikaan se oli vielä Neuvostoliittoa”, Järvenpää kertoo.
”Miliisit sanoivat, että jos esitätte Eestin kansallislaulun, lähdette pitkäksi aikaa vankilaan. Me todettiin, että no, mehän vedetään se tässä. Ei näkynyt yhtään Eestin lippua. Laulettiin Eestin kansallislaulu, joka on melodialtaan sama kuin Maamme-laulu, ja about jokaisella ihmisellä oli Eestin lippu. Jos kana olisi lentänyt miliisin ja meidän väliin, niin se olisi muuttunut pakastebroileriksi.”
”Laulava vallankumous lähti siitä”, Valtonen sanoo. ”(Sakari) Kuosmanen huusi lavalla, että Eesti vabaks ja näytti nyrkkiä. Ivo Linna uskalsi laulaa siellä lavalla laulun Eestlanen olen ja eestlaseks jään. Kaikki itki ja lauloi ja itki.”
”Luulen, että sen yhteiskunnan valtaapitävät tajusivat, että nyt käy huonosti, jos puututaan tähän tilanteeseen”, Järvenpää muistaa. ”Meidät vietiin saattueessa Georg Otsiin ja laitettiin passiin never come back -leima.”
Totalitarismi maailman eri kolkissa ei lakkaa inspiroimasta Sleepy Sleepersiä. Yhtyeen vuoden 2014 keikkajuliste esittää Vladimir Putinia, jonka käsivarressa on Pussy Riot -tatuointi. Pohjois-Korean lait ja säännöt ovat innoittaneet välispiikkejä.
”En tiedä, pystyykö Sleepy Sleepers korjaamaan Venäjän tai minkään muunkaan ulkovaltion tilaa, täällä Suomessa esiinnytään”, Valtonen toteaa.
Kotimaa näyttäytyy Sleepy Sleepers -kulmasta holhouksen ja turhien pykälien valtakuntana.
”Vaikka tänne on joitain vapauden tuulahduksia Kekkoslandian jälkeen tullut, ollaan maalattu itsemme ihan nurkkaan siinä, että meillä on lakeja ihan käsittämätön määrä”, Valtonen uskoo.
”Olemme vielä sellaisia, että noudatamme niitä ja vetoamme niihin. Kaikki haastetaan oikeuteen, joka taloyhtiössä riidellään loputtomasti jostain kaakelin väristä. Siellä on aina yksi kiintiömulkku, joka pilaa kaikki tunnelmat.”
Lisäksi ollaan pisteessä, jossa kansalla tuntuu olevan liikaa oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia.
”Kun kukaan ei jousta ja vaaditaan vain palveluita minulle, minulle, minulle, mennään ihan pohjamutiin kyllä.”
Sakke Järvenpään Suomi on ”uniikki maa, jossa asuu paljon vahvoja ja hulluja ihmisiä”.
”Meillä pitäisi olla paljon mahdollisuuksia. Kuitenkin monet taiteilijat alistetaan ja laitetaan koteloon verottajan tai jonkun muun toimesta. Emme voi elää niin, että koko ajan laaditaan uusia pykäliä ihmisten lannistamiseksi.”
Syksyn loppuunmyytyjen Sleepy Sleepers -keikkojen putken voi ottaa merkkinä siitä, että alistumattomalle vaihtoehdolle on kysyntää. ”Joku haluaa anarkiaa ja muutosta edelleenkin”, Järvenpää uskoo ja lupaa tarjota niitä yleisölle, kunnes ”tulee voikukka korvaan”.
Sleepy Sleepersin tuotanto kattaa monia tyylilajeja punkista heviin ja Suomi-iskelmään. On laulettu Elvistä ja Mattia ja Teppoa omalla tyylillä. Ensi vuonna kirjoa saattavat täydentää nuorten räppärien kanssa levytetyt hip hop -versiot vanhoista hiteistä.
Aki Kaurismäen Leningrad Cowboys Go America -elokuvaa varten kehitelty klassisen rockin ja neuvostohassuttelun sekoitus Leningrad Cowboys on Sleepy Sleepersin tunnetuin sivuyhtye.
The Hevoset -niminen kantriin erikoistunut oheisbändi jäi vähemmälle huomiolle, koska Johnny Cashin henkeä hakeneet nauhoitukset katosivat johonkin. Ne oli tehty Microvoxin studiossa, joka oli varustettu hevosen lannalla ja heinäpaaleilla.
”Kun ei haissut tarpeeksi, piti hakea tuulettimet, että paskanhaju olisi kiertänyt siellä”, Järvenpää selittää.
Kuulostaa, että matka on tärkeämpi kuin päämäärä.
”Nimenomaan, koko elämässä”, Valtonen myöntää.
”Jos olisi alkanut jäykistellä jossain vaiheessa, niin eihän me tässä oltaisi”, Järvenpää jatkaa ajatusta. ”Ei tätä kukaan järkevä tee.”
Miehet lähtevät laulamaan seinäjokelaisille, että olo on kuin ois lyöty pölkyllä päähän.