Kuka tutkii ketä?

Linnut kummastelevat Sanna Kanniston kuvissa.

valokuva 12.06.2020 06:00
Minna Kontkanen
Sanna Kannisto.
Sanna Kannisto. © MARJO TYNKKYNEN

Valokuva- ja videotaiteilija Sanna Kannisto pitää ihmettelyä ihmisen kuudentena aistina.

”Sitä pitää kehittää, jottei se häviä aikuisena.”

Kannisto (s. 1974) ja hänen luontovalokuvansa ponnahtivat taidemaailman tietoon vuosituhannen taitteessa Helsinki Schoolista eli silloisen Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen maisteriohjelmasta. Koulutusohjelma taustahahmoineen teki monesta suomalaisesta valokuvaajasta taiteen kestotähden.

Hänen näyttelynsä on Suomen valokuvataiteen museon tämän kesän päänäyttely Helsingin Ruoholahdessa.

Kanniston valokuvateosten pääosissa ovat useimmiten pikkulinnut, lepakot, sammakot ja hyönteiset. Hänen uusimmassa teossarjassaan Observing Eye (Tarkkaileva silmä) pikkulinnut näyttäytyvät kirkkaasti valaistun valkoisen kuution sisällä, jossa on kasvien oksia.

Joidenkin kuvien sivureunoissa laskeutuu musta kangas kuin esirippu.

Se voi tuoda katsojan mieleen esimerkiksi William Shakespearen sitaatin näytelmästä Kuten haluatte:

Koko maailma on näyttämö, ja kaikki miehet ja naiset vain näyttelijöitä.”

Linnut eivät näyttele käsikirjoitusta, jonka ne olisivat opetelleet. Koska Kannisto tuo linnut näyttämömäiseen ympäristöön vaivoja kaihtamatta, ne on kuitenkin helppo nähdä vähintään kuvien esiintyjinä.

Ja havainnoitsijoina:

”Harvemmin puhutaan siitä, että eläin tarkkailee ihmistä, eikä vain toisinpäin.”

”Kuvaustilanteessa on hyvä merkki, jos lintu lentelee ja tutkii paikkaa, johon olen sen siirtänyt.”

”Ihmettelyä pitää kehittää, jottei se häviä aikuisena.”

Kuvauspaikalla Kannisto kokoaa valokuution eli kenttästudion valkoisen akryylin paloista kulmarautojen avulla. Kuution yksi sivu on verkkoa, jonka välistä kameran objektiivi katsoo kuution sisään.

Yhdessä seinässä on käden mentävä luukku, jonka kautta Kannisto laittaa linnut sisään ja voi esimerkiksi kääntää kuvassa näkyvää oksaa suotuisampaan asentoon.

”Linnut voivat ihmetellä kättä kovastikin tai yrittää pyrähtää verkon läpi pois.”

Kuten kuvistakin näkyy, pikkulinnuista uteliaimpia tutkailijoita ovat Kanniston mukaan tiaiset ja muut pihapiirin linnut. Jokaisessa lintulajissa on silti arempia ja reippaampia yksilöitä.

Hän kuvaa lintuja muun muassa Helsingin lintutieteellisen yhdistyksen lintuasemalla Hangossa. Siellä rengastajat pyytävät lintuja kevät- ja syysmuuton aikaan, kirjaavat niistä haluamansa tiedot, rengastavat ja sitten luovuttavat linnut Kannistolle.

”Tieteellisessä maailmankuvassa ja taiteessa luontoa jäsennellään toisistaan poikkeavin tavoin”, Kannisto toteaa.

”Taiteessa jäsentely on elämys- ja aistilähtöisempää.”

Lintujen valokuvaajalle esimerkiksi on olennaisempaa kuin lintutieteilijälle, että kevätrengastuksen aikaan puiden oksat ovat eloisampia kuin syysrengastuksen aikaan.

 

Vaikka Sanna Kannisto työskentelee luonnontieteen parissa, hän pitää itseään ehdottomasti valokuvataiteilijana eikä tutkijana.

Observing Eye -sarjan jokaisesta kuvasta tehdään enintään seitsemän pigmenttitulostetta. Kuvista koottu taidekirja on juuri tullut painosta.

Nykyisin eläintutkijat joko tietävät Kanniston tai voivat tarkistaa hänen kotisivuiltaan, minkälaisia teoksia hän tuottaa työskenneltyään tutkimusasemilla.

Tilanne oli toinen vuonna 1997, kun hän pääsi ensimmäiselle pitkälle luontokuvausmatkalleen Turun yliopiston Amazon-työryhmän mukana.

”Tahdoin ottaa muotokuvamaisia valokuvia eläinyksilöistä sademetsässä, jossa lajikirjo on suurin.”

Vuoteen 2020 mennessä Kannisto on Hangon lintujen lisäksi kuvannut metsäpaloja Perussa sekä kolibreja, lepakoita ja sammakoita Costa Rican viidakossa.

Pohjavire on edelleen sama:

”Tahdon näyttää, että pieni talitiainenkin on arvokas ja ansaitsee päästä 130 kertaa 180 -senttiseen muotokuvaan.”

 

Ihmettelyn taito -näyttely 13.9. asti Valokuvataiteen museossa (Kaapelitehdas, Helsinki). Sanna Kanniston kaksi videoteosta Sinebrychoffin taidemuseossa (Bulevardi 40, Helsinki) 16.8. asti.

Sisältö