En ymmärrä

Suomalaisten kielitaito kapenee. Juhlapuheissa kieliä pidetään tärkeinä, mutta koulussa se ei näy.

Suomi on yhä kansainvälisempi. Turisteja tulee Kiinasta saakka, opiskelijat lähtevät ulkomaille tekemään tutkintonsa ja viennin merkitystä korostetaan jatkuvasti. Yhdessä asiassa kansainvälisyys ei kuitenkaan näy: kieliä opiskellaan kouluissa yhä vähemmän.

Kasvava osa sekä peruskoululaisista että lukiolaisista opiskelee vain pakolliset kielet, yleensä englannin niin sanottuna pitkänä A1-kielenä ja toisen kotimaisen eli ruotsin lyhyenä B1-kielenä.

Kaikki kunnat eivät juuri muuta tarjoakaan tai vaativat niin isoja ryhmiä, että niitä ei synny. Oppilaat ovat kielten suhteen täysin eriarvoisessa asemassa.

Vielä 1990-luvun lopussa noin 40 prosenttia alakoululaisista luki kahta vierasta kieltä, eli englannin lisäksi usein saksaa, ranskaa tai venäjää. 2010-luvun lopulla luku oli laskenut 27 prosenttiin. Kielivalikoimaan ovat tulleet entisten rinnalle muun muassa espanja ja kiina.

Vuonna 2005 yli 18 000 ylioppilaskokelasta kirjoitti ylimääräisen lyhyen vieraan kielen, vuonna 2019 enää 3 900.

Nyt kehitys näkyy myös jo korkeakoulussa. Vieraan kielen opiskeleminen pääaineena ei enää kiinnosta entiseen tapaan, hakijamäärät ovat laskeneet. Englanti on yhä huippusuosittua, muissa aloituspaikkoja on jouduttu jopa karsimaan.

Esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa olisi ollut tänä syksynä kymmenen aloituspaikkaa saksan aineenopettajiksi opiskeleville. Vain neljä opiskelijaa otti paikan vastaan. Saksan kieliasiantuntijoiden aloituspaikkoja oli vielä 2019 tarjolla kahdeksan, nyt neljä.

Korkeakouluopiskelijoiden vähyydestä uhkaa seurata kehä: mistä saadaan päteviä kieltenopettajia?

 

”Kun nationalismi nostaa päätään maailmalla, meillä on oltava rohkeutta avartaa näköaloja ja kasvattaa nuoria kansainväliseen yhteistyöhön ja kulttuurien kohtaamiseen”, sanoi viime hallituksen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen tiedotteessaan koulujen päättäjäispäivänä 3. kesäkuuta 2017.

Juha Sipilän hallitus kantoi huolta kielitaidon supistumisesta. Vuonna 2017 se aloitti kärkihankkeen, josta jaettiin yli 8 miljoonaa euroa 131 eri hankkeelle kielten opetuksen varhentamiseen, kehittämiseen ja lisäämiseen.

A1-kieli päätettiin varhentaa alkamaan jo ensimmäisellä luokalla, kun se siihen saakka oli alkanut yleensä kolmannella.

Juuri tätä Turun yliopiston professori Riitta Pyykkö olikin esittänyt, kun hän teki opetus- ja kulttuuriministeriölle vuonna 2017 valmistuneen selvityksen Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta.

Uudistus tuli, vuoden 2020 alusta lähtien kaikki ykkösluokkalaiset ovat opiskelleet vierasta kieltä.

Pyykkö on kuitenkin kaikkea muuta kuin tyytyväinen.

Varhentamisen toteutus jäi torsoksi. Koko idea vesittyi pahoin.

Pyykkö ei nimittäin esittänyt vain A1-kielen aloittamista ykkösluokalla. Esitys jatkui: ”A1-kielivalinnaksi suositellaan pääsääntöisesti muuta kuin englantia.

Ajatuksena oli, että pikkukoululaiset saisivat tutustua kieliin, jotka eivät ole yhtä arkisia kuin englanti – sitähän lapset näkevät jo kaikkialla vaatteiden paintauksista älylaitteiden peleihin.

Pyykön idea oli, että ykkös- ja kakkosluokkalaiset voisivat leikkiä ja laulaa saksaksi, ranskaksi, espanjaksi tai vaikka kiinaksi. Kolmannella luokalla A1-kielen rinnalla alkaisi A2, joka olisi englanti.

Näin ei käynyt.

”Uudistus on merkinnyt käytännössä vain englannin opintojen varhentamista”, Pyykkö sanoo.

Tältä syksyltä ei ole vielä tilastoja. Monessa kunnassa A1-kielen varhennus alkoi jo vaadittua aiemmin. Liki 90 prosenttia lapsista alkoi lukea englantia. Osin kysymys on vanhempien asenteista. He kokevat englannin hyödylliseksi ja tutuksi.

Suurempi syy on kuitenkin tarjonta. Moni kunta ei edes anna mahdollisuutta valita, ykkösellä tarjolla on vain englantia.

Kunnat käyttävät sitä jopa säästökeinona, sanoo Suomen kieltenopettajien liiton (Sukol) puheenjohtaja Outi Vilkuna.

”Luokanopettajat opettavat englantia ensimmäisellä ja toisella luokalla. Muita kieliä ei tarjota myöhemminkään tai vaaditaan niin suuria ryhmiä, että niitä ei muodostu. Kieltenopettajia ei juuri tarvitse palkata.”

Vilkunan mielestä varhentamispäätöksestä puuttui poliittista rohkeutta. Ei uskallettu määrätä, että on aloitettava muusta kuin englannista. Pakon lisäksi toinen toimiva keino on korvamerkitty raha, sillä monen kunnan kassa on tyhjä.

Myös toinen kotimainen, yleensä ruotsi, varhennettiin alkamaan kuudennella luokalla. Vaikka aloitusta aikaistettiin, tuntimäärää peruskoulun aikana ei lisätty. Aiemmin kolmen vuoden tunnit venytetään nyt neljälle, tai sitten yhdeksännellä luokalla ei enää lueta ruotsia. Varhennuksen vaikutuksia ei ole vielä tutkittu.

Finanssialalla ruotsi on tärkeä, teollisuudessa saksa ja matkailualalla venäjä. Vanhan sanonnan mukaan ostaa voi englanniksi, mutta myydä pitää asiakkaan kielellä.

Korkeakoulujen todistusvalinta sai koronakeväänä paljon huomiota. Sitä oli valmisteltu jo pitkään, mutta nyt vielä suunniteltua useampi valittiin jatko-opintoihin ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella, ilman pääsykoetta.

Moni korkeakoulu antoi pitkästä matematiikasta esimerkiksi 36 pistettä, pitkästä kielestä 28. Lyhyemmistä kielistä sai usein saman verran pisteitä kuin reaaliaineista, kuten uskonnosta tai kemiasta. Esimerkiksi lääketieteelliseen pääsy vaati alimmillaankin yli 170 pistettä, kauppatieteisiin yli 150.

Riitta Pyykkö ennakoi selvityksessään myös korkeakoulujen todistusvalintaa. Hän ehdotti, että korkeakoulujen todistusvalinnassa annettaisiin pisteitä nimenomaan kieltenopiskelusta. Näin kannustettaisiin lukiolaisia sekä lukemaan vieraita kieliä että kirjoittamaan niitä ylioppilaskokeessa.

Toisin kävi. Kielet ovat kärsineet ennenkin.

”Ylioppilaskirjoitusten ainereaali on yksi uudistus, joka heikensi kielten asemaa. Kun voi kirjoittaa useita reaaliaineita, kielet jäävät helposti pois”, Pyykkö sanoo.

Keväästä 2022 lähtien ylioppilaiden on kirjoitettava viisi ainetta, kun nyt määrä on neljä. Tämän toivotaan lisäävän myös kielten kirjoittamista. Varmaa se ei ole. Pakollisen ruotsin poistuminen ylioppilaskokeista ei ole lisännyt muiden kielten kirjoittamista.

Kun yhä useampi lukiolainen panee paukkuja matematiikkaan, voi olla, että ylimääräisen kielen opiskelu koetaan liian raskaaksi.

Sukolin Outi Vilkuna kertoo, että lukion kieltenopettajien mukaan korkeakoulujen todistusvalinnan pisteytys vaikuttaa jo, kielten ryhmät vähenevät entisestään. Vilkunan mukaan on myös viitteitä, että pisteytys heijastuisi jopa yläkouluihin ja vähentäisi kielivalintoja siellä entisestään.

”Yhä varhemmin mietitään sitä, mihin aineisiin lapsen ja nuoren pitäisi keskittyä”, Vilkuna sanoo. Hän pelkää, että koululaiset eivät enää uskalla valita sitä, mikä kiinnostaisi.

Kielet ja matematiikka asettuvat helposti vastakkain. Matematiikan arvostusta perustellaan usein sillä, että se auttaa teknologian ymmärtämisessä. Kieltenopiskelun on kuitenkin todettu olevan jopa vahvemmin yhteydessä ohjelmointikielten oppimiseen.

Kielikoulutuspolitiikan verkoston projektitutkija Erja Kyckling on huolissaan siitä, että kieltenopetukseen liittyvien päätösten linjattomuus saattaa hämmentää lapsia ja nuoria. Varhentamisella painotetaan kielten tärkeyttä, mutta samalla sitä vesitetään korkeakoulujen todistusvalinnan pisteytyksellä.

”Tarvitaan eri koulutusasteiden välistä yhteistyötä ja keskustelua siitä, millainen viesti lapsille lähetetään, kannattaako kieliä opiskella vai ei.”

Ääntämisohje espanjan sanalle idioma, kieli, merkittynä kansainvälisen foneettisen aakkoston eli IPAn (International Phonetic Alphabet) mukaan.

Ääntämisohje espanjan sanalle idioma, kieli, merkittynä kansainvälisen foneettisen aakkoston eli IPAn (International Phonetic Alphabet) mukaan.

Kielten asema kouluissa on osa laajempaa suomalaista kielipolitiikkaa. Ruotsia opiskellaan, koska halutaan pitää kiinni kaksikielisyydestä ja kuulua Pohjoismaihin.

Muutamissa kunnissa vaadittiin 2010-luvun alussa mahdollisuutta vaihtaa ruotsi venäjään. Keskustelu vaimeni Venäjän vallattua Krimin 2014. Kun kunnat olisivat vuonna 2018 voineet kokeilla esimerkiksi venäjän opetusta ruotsin sijaan, halukkaita ei ollut. Korkeakoulut ja julkiset virat vaativat edelleen ruotsin taitoa.

Nykyinen laskeva kielitrendi on nähty jopa osaksi laajempaa nationalismin vahvistumista.

Tutkijat painottavat, että myös maahanmuuttajien osaamat kielet pitäisi ottaa nykyistä paremmin huomioon. Niiden osaamisesta täytyisi saada tunnustusta, esimerkiksi arvosana todistukseen. Niitä kannattaisi myös yhteiskunnan hyödyntää, sillä ne ovat keskeinen osa Suomen kielivarantoa.Erja Kyckling toivoo, että kielikoulutus huomioitaisiin syksyllä 2020 valmistuvassa opetus- ja kulttuuriministeriön koulutuspoliittisessa selonteossa. Se on asiakirja, joka määrittää koulutuslinjauksia pitkälle tulevaan.

Ääntämisohje saksan sanalle die Sprache, kieli.

Ääntämisohje saksan sanalle die Sprache, kieli.

”Onhan tuo nyt ihan järjetöntä edes esittää muita kieliä ensimmäiseksi kieleksi kuin englanti, jos osaa täydellistä englantia, kun peruskoulu on ohi se riittää pitkälle jatko-opiskelussa. Teknisen alan kieli on englanti”, kommentoi nimimerkki Mel-konen tammikuussa 2020 Ylen uutista, joka käsitteli A1-kielen aloittamista ykkösluokalla.

Riitta Pyykölle argumentti on tuttu. Hän sai 2017 valmistuneen selvityksensä jälkeen jyrkkää ja ”hävytöntäkin” palautetta: Epärealistista edes ehdottaa muuta kieltä kuin englantia. Ajaako venäjän professori omaa asiaansa?

”Selvityksen lähtökohta oli, että miten voitaisiin laajentaa ja monipuolistaa kielitaitoa. Ei siinä ole mitään englantia vastaan.”

Englannin osaamisesta on tullut perusedellytys. Kun Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) listasi vuonna 2013 sen jäsenyrityksissä käytettyjä kieliä, englantia tarvittiin kolmessa neljästä yrityksestä.

Pelkkä englanti ei kuitenkaan riitä. EK:n jäsenyrityksistä lähes joka toisessa käytettiin ruotsia. Venäjää käytti 29 prosenttia yrityksistä ja saksaa 14. Listalle nousivat myös viro, kiina, ranska, espanja, italia ja portugali.

Kielitarpeet vaihtelivat aloittain. Finanssialalla ruotsi oli tärkeä, teollisuudessa saksa ja matkailualalla venäjä – kiinan EK ennusti nousevan. Kaupankäynnissä taas vanha viisaus kuuluu, että ostaa voi englanniksi, mutta myydä pitää asiakkaan kielellä.

Vaikka englanti on akateemisen maailman kieli, monilla aloilla tarvitaan muutakin. Vaikkapa historioitsija voi tarvita muiden maiden arkistoja, ja eri maissa käytävät kansalliset keskustelut aukeavat vain kielitaitoisille.

Kansainvälisissä tehtävissä kielitaidolla luodaan suhteita.

Euroopassa saksan opiskelu on nousussa, Saksan ulkoministeriön mukaan kieltä opiskelevien määrä on kasvanut vuodesta 2015 esimerkiksi Tanskassa 62 prosenttia ja Alankomaissa 30 prosenttia. Brexitin uskotaan vahvistavan kehitystä. Suomen peruskouluissa se ei vielä näy. Juuri saksa on ollut hurjin putoaja: vuonna 2000 sitä opiskeli noin 9 200 viidesluokkalaista, vuonna 2019 enää reilut 3 500.

Työelämän vaatimuksiin herätään Suomessa Pyykön mukaan kovin myöhään, vasta opintojen jälkeen tai korkeakoulussa.

”Yliopistojen kielikeskusten kurssit ovat usein aivan täynnä.”

Euroopassa saksan opiskelu on nousussa. Suomen peruskouluissa saksa on hurjin putoaja.

Facebook tarjoilee venäjänkielisen ryhmän päivityksiä automaattisesti suomeksi: ”Voi tätä lyhyttä St. Pietarin kesä”. Kun surffaa ranskalaislehti Le Monden etusivulle, Google tarjoutuu kääntämään jutut suomeksi.

’Mennä! Mennä!’: Valkovenäjällä presidentti Lukašenko torjui lakkoisia työntekijöitä”, kääntyi yksi Le Monden otsikko suomeksi 17. elokuuta.

Kun puheentunnistuskin kehittyy, kännykkä voi toimia simultaanitulkkina. Mihin kielitaitoa sitten enää tarvitaan?

Jörg Tiedemann on Helsingin yliopiston kieliteknologian professori. Kieliteknologia kehittää menetelmiä ja välineitä, joilla koneet voivat käsitellä ihmisten käyttämiä luonnollisia kieliä. Esimerkkejä ovat puheentunnistus sekä oikolukuohjelmat, jotka huomaavat lyöntivirheet tai vaikkapa lauseesta puuttuvan verbin.

Tiedemannin mielestä on hullunkurista kysyä häneltä, tarvitaanko tulevaisuudessa kielitaitoa. Kielet ovat hänen alansa, tietysti niiden osaajia tarvitaan. Ilman kielitaitoa teknologia ei kehity eikä normaali kanssakäyminen eri kulttuureista tulevien ihmisten välillä suju.

Saksasta kotoisin oleva professori on opiskellut englantia ja venäjää sekä espanjan alkeita. Hollantia ja ruotsia hän on opetellut asuessaan näissä maissa. Suomessa hän on työskennellyt viisi vuotta ja käyttää arjessa ykköskielenään ruotsia. Haastattelu tehdään englanniksi.

Koneet kääntävät pian sujuvasti isoja, samankaltaisia kieliä, Tiedemann toteaa. Kun silloin puhuu kännykän tulkkaussovellukselle täydellistä englantia, se sanoo saman sujuvasti vaikkapa saksaksi.

Suomen kielioppi on hyvin säännöllinen. Jos suomen puheentunnistukseen käytettäisiin yhtä paljon resursseja kuin englannin, teknologia voisi Tiedemannin mukaan toimia erinomaisesti. Kehitystä yritetäänkin nyt vauhdittaa Lahjoita puhetta -kampanjalla, jossa kerätään puhuttua suomea myös teknologiayritysten käyttöön.

Teknologia todennäköisesti lisää kiinnostusta muita kieliä kohtaan, Tiedemann huomauttaa. Perinteisen kouluopetuksen suosiota se ei hänen mielestään välttämättä lisää, vaan ihmiset kehittävät kielitaitoaan kieltä käyttämällä tai vaikkapa pelillisten oppimissovellusten avulla. Kieltenopetuksen pitäisi mukautua tähän.

Koulujen kieltentunnit muuttuvatkin jatkuvasti toiminnallisemmiksi. Ykkösluokkalaiset leikkivät ja laulavat, yläkoululaiset pelaavat kännykän Kahoot-sovelluksella, opettajat opiskelevat uudenlaista pedagogiikkaa.

Venäjässä on seitsemän erilaista suhuäännettä.

Venäjässä on seitsemän erilaista s-äännettä.

Tampereella on saatu aikaan lähes ihme. Uusista ykkösluokkalaisista peräti 36 prosenttia valitsi A1-kieleksi muun kuin englannin. Useimmat heistä ottivat saksan, lisäksi luetaan ranskaa, espanjaa, kiinaa ja venäjää. Vain ruotsin ryhmää ei syntynyt.

Jokaisessa koulussa on tarjolla kahdesta kuuteen vaihtoehtoa, kertoo Outi Verkama, joka on toiminut Tampereella kielen opetuksesta vastaavana projektisuunnittelijana. Lisäksi lähellä toisiaan sijaitsevat koulut pyrkivät täydentämään toistensa kielivalikoimaa.

Pelkkä valikoima ei kuitenkaan riitä.

”Meillä järjestetään kaikille esikoululaisille niin sanottuja Kikatus-tunteja, joilla tutustutaan kieliin. Lapset eivät joudu kouluun mennessään valitsemaan sikaa säkissä.”

Vanhemmille järjestetään infotilaisuuksia. Harvinaisen kielen valintaan kannustetaan myös sillä, että ykkösellä ryhmä syntyy, jos lapsia on 12. Myöhemmin, A2-kieltä aloitettaessa, vaaditaan 16 lapsen ryhmää.

Jos lapsi aloittaa A1-kielenä muun kuin englannin, englanti alkaa A2-kielenä kolmannella luokalla – tämä taataan, englanninopiskelu ei vaarannu.

Kaupungin kasvatus- ja opetusjohtaja Kristiina Järvelä laskee, että esioppilaiden Kikatus-tunnit maksavat vuosittain noin 120 000 euroa. Summa on esiopetuksen normaalien kustannusten sisällä, mitään erillisrahaa siihen ei käytetä.

Peruskoulussa Järvelä arvioi kielipanostuksen hinnaksi noin kaksi miljoonaa euroa lukuvuodessa.

”Onko se nyt sitten hyötyyn nähden paljon, jos opetuksen kokonaiskustannukset ovat noin 90 miljoonaa euroa.”

Ylimääräistä lisärahaa ykkösluokkalaisten kielivalikoimaan ei ohjattu, sillä kieliin oli Tampereella satsattu aiemminkin. Esiopetuksessa ja kieltenopetuksen varhennuksessa tehdään yhteistyötä yliopiston kanssa. Molemmat hyötyvät, sillä kieltenopiskelijat saavat Kikatuksesta hyvää harjoitusta.

Mitään poliittista vääntöä kieltenopetuksesta ei Järvelän mukaan ole Tampereella tarvittu.

”Täällä on pitkät perinteet kaksikielisessä opetuksessa ja muutenkin otollinen maaperä. Kielet nähdään osaksi kaupungin veto- ja elinvoimaa.”

Nyt kaupungin kieltenopetuksesta on tullut menestystarina, josta kaikki haluavat pitää kiinni.

Juttua varten on haastateltu myös opetusneuvos Annamari Kajastoa Opetushallituksesta ja yliopistotutkija Heidi Vaaralaa Kielikoulutuspolitiikan verkostosta.

 

Juttua on korjattu 28.8.2020 kello 16.29: Venäjän kielessä on seitsemän erilaista s-äännettä, ei suhuäännettä, kuten kuvatekstissä aiemmin luki.

Sisältö