Suurlähettiläälle huutia
Entiset työntekijät syyttävät Namibian suurlähetystöä työlainsäädännön laiminlyönnistä.
Mielivaltaista johtamista, kymmenien päivien työputkia, maksamattomia ylityökorvauksia, perättömiä irtisanomisia.
Näin kuvailee joukko Suomen Kuvalehden haastattelemia Namibian suurlähetystön entisiä työntekijöitä lähetystön työolosuhteita.
”Suurlähettiläs käyttäytyi kuin hän olisi kaiken hyvän käytöksen ja lainsäädännön yläpuolella”, sanoo kääntäjänä työskennellyt Petra Jääskeläinen. Hän irtisanoutui suurlähetystöstä marraskuussa 2017.
Vieraiden valtojen suurlähetystöissä työskentelee Suomessa satoja paikalta palkattuja työntekijöitä erilaisissa avustavissa tehtävissä. Suomen ulkoministeriön ohjeistuksen mukaan heihin tulisi soveltaa Suomen työlainsäädäntöä.
Käytännössä työolosuhteita on kuitenkin mahdotonta valvoa. Suomen työsuojeluvaltuutetulla ei ole lupaa tehdä työsuojelutarkastusta suurlähetystöjen alueella, sillä ne nauttivat diplomaattista koskemattomuutta.
Suurlähetystöt saattavat myös kieltää työntekijöitään liittymästä ammattiliittoihin, kertoo Erityistoimihenkilöt ET ry yhdistyksen puheenjohtaja Tarja Haili.
”Heidän liikkumisiaan valvotaan tarkasti. Usein liiton tapahtumissa käyneet lähetystöjen työntekijät katoavat toiminnasta muutaman tapahtuman jälkeen.”
Suomen Kuvalehden haastattelemat Namibian suurlähetystön entiset työntekijät kertovat vuosia jatkuneista ongelmista. Osa heistä työskenteli lähetystössä sen avaamisesta, keväästä 2015, alkaen. Heti alussa kävi selväksi, että lähetystö viittaa kintaalla suomalaiselle työlainsäädännölle.
Lakisääteistä työterveyshuoltoa ei tarjottu. Työntekijöillä oli kiinteä ylityökorvaus, joka ei heidän mukaansa riittänyt lähellekään korvaamaan tehtyjä ylitöitä. Lisäksi työntekijät kertovat, että heitä pakotettiin toistuvasti tulemaan töihin vuosi- ja sairauslomilta.
Työnantaja ei myöskään suostunut maksamaan määräaikaisista sopimuksista pakollisia työnantajamaksuja, haastateltavat väittävät. Kun eräs työntekijöistä vaati asiasta selvitystä, häntä uhkailtiin oikeusjutulla, ja asiaa kieltäydyttiin ratkomasta.
Elokuussa 2017 Suomesta palkatut työntekijät kirjoittivat suurlähettiläälle kirjeen, jossa he vaativat suomalaisen työlainsäädännön kunnioittamista. Työntekijöiden mukaan suurlähettiläs menetti malttinsa. Hän syytti työntekijöitä laittomista kokouksista ja salaliitosta suurlähetystöä vastaan.
”Käytös muuttui syksyn mittaan uhkaavaksi.”
Sen jälkeen ongelmat kärjistyivät entisestään. Yksi muutoksia vaatinut työntekijä irtisanottiin, omasta mielestään laittomasti. Hänen mielestään irtisanomisen syyt olivat tekaistut.
Toinen sai kirjallisen varoituksen siitä, ettei suostunut ajamaan suurlähettilään aikuista poikaa lentokentälle kolmelta yöllä – alle vuorokauden varoitusajalla.
Myös Jääskeläiseltä vietiin hänelle aiemmin kuuluneita työtehtäviä.
”Suurlähettilään käytös muuttui syksyn mittaan uhkaavaksi, epäkunnioittavaksi ja paikoitellen kunniaa loukkaavaksi.”
Aluksi Jääskeläinen haki kahden viikon sairauslomaa. Lopulta hän päätyi irtisanoutumaan tehtävästään, kun ei enää kestänyt yhä painostavammaksi muuttunutta tunnelmaa.
Työntekijöillä ei ollut tahoa, jonka puoleen kääntyä. ”Kuin Kafkan novellissa”, kuvaili yksi työntekijöistä kokemuksiaan.
”Olimme yhteydessä Suomen ulkoministeriöön, työ- ja elinkeinoministeriöön, Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojeluun, työtuomioistuimeen, Namibian ulkoministeriöön ja Namibian presidentin toimistoon. Mistään emme saaneet apua”, Jääskeläinen kertoo.
Suomen Kuvalehti yritti ensimmäisen kerran tavoitella Namibian suurlähettilästä Bonny Haufikua haastatteluun 21. maaliskuuta. Vastaanottovirkailijan mukaan suurlähettiläs ei ollut silloin paikalla. Hän pyysi palaamaan seuraavana päivänä.
Seuraavana päivänä Haufiku oli kuitenkin yllättäen ehtinyt lähteä kahden viikon pääsiäislomalle.
Kun haastattelu vihdoin järjestyi, haastattelutilanteessa olivat suurlähettilään lisäksi lähetystöneuvos Ingrid Tjizo, hallinnollisista asioista vastaava työntekijä sekä Suomi–Namibia-Seura ry:n puheenjohtaja Seppo Kalliokoski.
Haufiku kiisti kaikki muut SK:n haastattelemien työntekijöiden väitteet paitsi työterveyshuollon ja sairausvakuutuksen puuttumisen.
Hänen mukaansa niiden puuttuminen johtui silkasta tietämättömyydestä. Lähetystöä neuvonut vakuutusasiantuntija oli suurlähettilään mukaan jättänyt mainitsematta, että Suomen lainsäädäntö vaatisi heitä tarjoamaan työntekijöilleen tällaiset etuudet.
Lähetystö ei edelleenkään tarjoa työntekijöilleen työterveyshuoltoa, mutta Haufiku kertoo käynnistäneensä selvityksen sairausvakuutuksen hankkimisesta. Prosessi on lähetystön mukaan viivästynyt vakuutusyhtiössä.
SK:n haastattelemat työntekijät pitävät väitettä valheena. Vakuutusyhtiön työntekijät olisivat mielellään olleet tulossa kertomaan lakisääteisistä vakuutuksista suurlähetystölle, mutta suurlähetystö ei suostunut vastaanottamaan heitä.
”Mistä he oikein valittavat?”
Haufiku torjuu väitteet siitä, että hän olisi käyttäytynyt elokuussa lähetetyn kirjeen jälkeen aggressiivisesti tai uhkaillut työntekijöitä irtisanomisella.
”Se on roskaa. Sitä paitsi viestin sisältö ei pidä paikkaansa. Eihän kaikilla työntekijöillä voi olla samanlaiset työolosuhteet: voiko muka autonkuljettajalla ja kääntäjällä olla samoja ongelmia? Mistä he oikein valittavat?”
Haufiku sanoo, että kirjeen olisi kirjoittanut “yksi henkilö”, joka haluaa tahrata hänen nimensä.
”Uskon, että joku jolla oli ongelma minun kanssani, manipuloi muut työntekijät allekirjoittamaan kirjeen.”
Haufiku kuitenkin kertoo keskustelleensa kirjeen jälkeen jokaisen työntekijän kanssa yksitellen. Hänen mukaansa kukaan ei suostunut erittelemään niitä tapoja, joilla suurlähetystö laiminlyö työlainsäädäntöä.
Sen sijaan osa työntekijöistä kertoi Haufikun mukaan tulleensa painostetuksi allekirjoittamaan viestin sisällön.
SK:n haastattelemat työntekijät kuitenkin sanovat keskustelleensa suullisesti ongelmakohdista Haufikun kanssa. Työntekijät lähettivät suurlähettiläälle useita kirjeitä vielä ensimmäisen elokuussa kirjoitetun kirjeen jälkeen. Työntekijöiden mukaan kirjeisiin ei koskaan vastattu.
Syytöksiä korvaamattomista ylitöistä Haufiku pitää naurettavina, samoin sitä, että työntekijöitä olisi hälytetty töihin vuosi- ja sairauslomilta.
”En ole niin epähumaani ihminen, että vaatisin ketään tulemaan töihin kipeänä. Ja miten voisin hälyttää ketään töihin vuosilomalta, jonka olen itse myöntänyt?”
SK:n haastattelema työntekijä kuitenkin kertoo, että häntä olisi toistuvasti vaadittu tulemaan töihin kipeänä. Lisäksi hän kertoo, että hänen lähin esimiehensä olisi jopa vaatinut häntä irtisanoutumaan jatkuvan sairastelun vuoksi, vaikka sairauspoissaoloihin oli lääkärin myöntämät todistukset.
Suurlähettilään mukaan paikalta palkatuista työntekijöistä ainoastaan hänen autonkuljettajansa ja kokkinsa joutuvat joskus tekemään ylitöitä. Niistä kuitenkin maksetaan asianmukainen korvaus.
Lisäksi suurlähettilään autonkuljettajalle tehdään selväksi heti pestin alussa, että hänen on oltava jatkuvasti tavoitettavissa, Haufiku vakuuttaa.
”Henkilökohtaisen autonkuljettajani velvollisuus on kuljettaa minua ja perhettäni menoihimme. Suurlähettilään tehtävä on edustaa.”
”Joskus meidän on päästävä lentokentälle kello kaksi yöllä tai jotakuta on mentävä vastaan myöhään illalla. Lentoaikataulut eivät ole minun hallinnassani.”
SK:n haastattelemien työntekijöiden mukaan ylitöitä ovat joutuneet tekemään myös muut. Kun suurlähettiläs on esimerkiksi järjestänyt illallisia luonaan, työntekijöitä on pidetty töissä ilman ylimääräistä korvausta.
Autonkuljettajien lakisääteisistä kymmenen tunnin lepoajoista ei ole piitattu, vaan he ovat olleet käytännössä koko ajan töissä, SK:n haastattelemat työntekijät kertovat. Heidän mukaansa autonkuljettajilla oli toistuvasti 16-tuntisia työpäiviä jopa 20 päivää putkeen.
Haufiku kiistää väitteet.
”Voitko muka kieltäytyä tehtävistäsi sen vuoksi, että sinulla on pieni lapsi? Et!”
YKSI hallinnollisissa tehtävissä työskennellyt työntekijä sai kirjallisen varoituksen siitä syystä, ettei suostunut ajamaan suurlähettilään täysi-ikäistä poikaa lentokentälle kolmelta yöllä, alle vuorokauden varoitusajalla. Hänen työtehtäviinsä eivät kuuluneet autonkuljettajan velvollisuudet.
”Hän sanoi, ettei voi hakea poikaani lentokentältä yöllä, koska hänellä on pieni lapsi kotona. Mutta voitko muka kieltäytyä tehtävistäsi sen vuoksi, että sinulla on pieni lapsi? Et!” Haufiku puolustautuu.
”Jos kieltäydyt tekemästä työtäsi, saat varoituksen. Minä en ota käskyjä autonkuljettajilta.”
Työntekijät myös kertovat, että autonkuljettajat olisivat ensimmäisen autonkuljettajan jätettyä tehtävänsä vaihtuneet tiuhaan. Haastateltujen mukaan syynä on työn liiallinen kuormittavuus ja suurlähettilään käytös.
Suurlähettilään mukaan siitä ei ole kyse. Hänen mielestään palkatut autonkuljettajat eivät ole olleet töidensä tasalla.
Yksi autonkuljettajista viihtyi pestissään vain muutaman päivän, koska ei suurlähettilään mukaan erottanut liikennevalojen punaista valoa vihreästä eikä hallinnut ajoneuvoa. Irtisanoutumiseen ei suurlähettilään mukaan liittynyt minkäänlaista erimielisyyttä.
Hänen jälkeensä pestattu autonkuljettaja puolestaan sai lähteä sen jälkeen, kun selvisi, että autonkuljettajan ajokortti oli hyllytetty lukuisten ylinopeussakkojen seurauksena.
Haufiku ei osaa sanoa, miksi tehtävään oli ylipäätään rekrytoitu henkilö, jonka ajokortti oli hyllyllä.
”Yleensä rekrytoijani tarkastavat tällaiset asiat. Ehkä hänellä on ollut väärennetyt dokumentit.”
”Mitä tahansa kirjoitat, sinun täytyy olla hyvin varovainen.”
Haastattelun päätteeksi suurlähettilään neuvonantaja Ingrid Tjizo varoittaa tekemästä säröä Suomen ja Namibian diplomaattisiin suhteisiin.
”Nämä ovat asioita, jotka voivat aiheuttaa diplomaattisia ongelmia. Näethän, mitä tapahtuu tällä hetkellä Britannian ja Venäjän välillä. Mitä tahansa kirjoitat, sinun täytyy olla hyvin varovainen.”
Tjizo viittaa diplomaattiseen kriisiin, joka on käynnissä Britannian ja Venäjän välillä.
Britannia epäilee Venäjän olleen osallisena kaksoisagentti Sergei Skripalin ja tämän tyttären Julia Skripalin hermomyrkytykseen.
Namibian suurlähetystön tilanne ei ole yksittäistapaus.
Aluehallintoviraston tietoon on tullut lukuisia tilanteita, joissa suurlähetystöjen työntekijöiden oikeuksia ei ole kunnioitettu.
Toimihenkilöliitto Ertosta kerrotaan, että liittoon on järjestäytynyt jonkin verran suurlähetystöjen työntekijöitä. Ongelmiin on kuitenkin lähes mahdotonta puuttua.
Vuonna 2011 Erto teki ulkomaisten suurlähetystöjen paikalta palkatuille työntekijöille sähköisen kyselyn, jossa kartoitettiin muun muassa sitä, noudatetaanko lähetystöjen henkilökuntaan Suomen työlainsäädäntöä.
Kyselyyn vastasi 75 henkilöä. Heistä alle puoleen sovellettiin suomalaista työlainsäädäntöä. Vain yhdellätoista henkilöllä oli lähetystön järjestämä työterveyshuolto, vaikka Suomen terveydenhoitolaki velvoittaa jokaista työnantajaa järjestämään sen työntekijöille.
Kaksi kolmasosaa vastaajista oli sitä mieltä, että työsuhdeongelmat eivät ole ratkaistavissa työyhteisön sisällä neuvottelemalla.
Osa työsopimuksista oli sisällöltään niin epämääräisiä, etteivät ne antaneet työntekijälle käytännössä minkäänlaista suojaa. Lisäksi Erton haastatteluissa monet lähetystöjen työntekijät kertoivat tarinoita mielivaltaisesta johtamisesta.
”Hän pyyhki takapuolensa meidän selvityspyyntöihimme.”
Kyselyä laatimassa ollut Erton järjestöasiantuntija Jarmo Lahti kertoo, että liitto on sittemmin keskustellut tilanteesta ulkoministeriön kanssa useaan otteeseen.
”He sanovat olevansa huolestuneita tilanteesta, mutta suoraan sanottuna pesevät kätensä siitä. Ulkoministeriö ei halua koskea pitkällä tikullakaan lähetystöjen työnantajapolitiikkaan.”
Käytännössä vaarassa ovat maiden suhteet.
”Ulkoministeriön tehtävä on rakentaa kansainvälisiä yhteyksiä, ei rikkoa niitä – vaikka aihetta olisi.”
Ulkomaisten suurlähetystöjen suurlähettiläät puolestaan eivät pelkästä ammattijärjestöjen painostuksesta hetkahda, Lahti sanoo.
”Esimerkiksi Irakin suurlähetystössä oli aikoinaan jos ja vaikka mitä ongelmaa. Silloin kirjelmöimme suurlähettilään kanssa, mutta hän pyyhki takapuolensa meidän selvityspyyntöihimme.”
Uutta kartoitusta ei ole Lahden mukaan vuoden 2011 jälkeen tehty, koska liitto ei halua antaa suurlähetystötyöntekijöille harhaanjohtavaa kuvaa siitä, että asiat jotenkin etenisivät.
”Kun ruvetaan kyselemään, niin silloin annetaan vinkki, että jos teillä on asiat huonosti, me hoidamme ne kuntoon. Olisi moraalitonta antaa sellaisia lupauksia, koska tosiasiassa puuttumismahdollisuudet ovat vähäiset.”
Käytännössä tilanne suurlähetystöissä ei ole edistynyt seitsemässä vuodessa lainkaan, Lahti sanoo.
”Kyllä siellä rikotaan työlainsäädäntöä ihan mennen tullen edelleen. Eivätkä eurooppalaiset lähetystöt ole sen parempia kuin muutkaan.”
Suomen Kuvalehti yritti tavoittaa Erton kautta myös muiden suurlähetystöjen työntekijöitä. Vain yksi otti yhteyttä. Hän halusi pysyä nimettömänä eikä suostunut kertomaan suurlähetystöä, jossa työskentelee. Sen sijaan hän halusi kertoa syyn sille, miksi yhteydenottoja ei kuulu.
”Emme puhu, koska olemme peloissamme.”
Haastateltava kertoi tuntevansa Suomen lähetystökentän hyvin. Toistaiseksi hän ei ole törmännyt sellaiseen lähetystöön, jossa lakia noudatetaan.
Erton selvityksen mukaan kyselyyn vastanneet ihmiset ovat vain jäävuoren huippu. Suurlähetystöissä työskentelee paljon työntekijöitä, jotka eivät voi tai halua valittaa epäkohdista.
Ihmisiä, jotka eivät osaa suomea, eivät tunne Suomen työlainsäädäntöä ja tekevät työtä ehdoilla millä tahansa.
Ulkoministeriön protokollapäällikkö Matti Heimosen mukaan ulkoministeriön keinot puuttua ovat vähäiset, sillä ministeriöllä ei ole toimivaltaa puuttua yksittäisten suurlähetystöjen tekemiin työsopimusehtoihin tai työriitoihin.
Sen sijaan ulkoministeriöllä on ulkovaltojen suurlähetystöihin nähden neuvova rooli Suomesta palkattujen työntekijöiden työsuhdeasioissa. Yleiset ohjeet on kirjattu ulkoministeriön käsikirjaan ”Diplomatic Privileges and Immunities in Finland”.
Parhaillaan ulkoministeriö päivittää uutta suurlähetystöille jaettavaa ohjeistusta. Se on tarkoitus jakaa eteenpäin vielä tänä keväänä.
”Ohjeen päivityksen yhteydessä jaetaan suurlähetystöjen käyttöön myös työsopimusmalli, minkä toivotaan lisäävän suurlähetystöjen tietämystä näissä asioissa.”
Namibian suurlähetystössä työskennelleen Petra Jääskeläisen mukaan on ollut hämmästyttävää huomata, että suurlähetystöt näyttäisivät olevan täysin lain yläpuolella ja jopa ihmisoikeudet törmäävät diplomaattisen koskemattomuuden periaatteeseen.
”Olimme siinä uskossa, että Suomi on oikeusvaltio ja ihmiset ovat samanarvoisia lain edessä.”