Terveysturismi synnytti miljoonabyrokratian Kelaan
Rahaa palaa enemmän hallintoon kuin korvauksiin.
Laki rajat ylittävästä terveydenhuollosta eli potilasdirektiivistä otettiin käyttöön viime vuoden alussa. Sen tarkoitus on edistää potilaiden valinnanvapautta EU- ja ETA-alueella.
Käytännössä suomalainen potilas voi mennä vaikka polvileikkaukseen Saksaan. Tällöin potilaan täytyy maksaa itse hoidosta aiheutuneet kustannukset, minkä jälkeen hän voi hakea korvauksia Kelasta.
Vastaavasti saksalainen voi toimia samoin ja tulla vaikka Suomeen polvileikkaukseen ja hakea korvauksia oman maansa viranomaiselta.
Sosiaali- ja terveysministeriön tilastoista käy ilmi, että viime vuonna korvauksia maksettiin Kelan kautta noin 1,5 miljoonalla eurolla suomalaisille, jotka olivat hoidossa ulkomailla.
Korvaussummaa voi pitää suhteellisen pienenä, sillä direktiiviä varten perustetun Kelan neuvontapisteen pelkät vuosikustannukset ovat 700 000 euroa.
Lisäksi valtion kassasta on suunnattu suoraa rahaa direktiivin käyttöönottoon kaksi miljoonaa euroa, joten kustannukset ovat suuremmat kuin itse korvausjärjestelmässä liikkuva rahamäärä.
Vähäisestä kiinnostuksesta kertoo myös se, että Kelan neuvontaan tuli viime vuonna päivittäin ministeriön tilastojen mukaan 0–5 sähköpostiviestiä.
Puheluja otettiin vastaan päivässä keskimäärin 6–7.
Ministeriön tilastoissa on kuitenkin puutteita.
Niistä ei selviä, kuinka moni Suomesta lähtee Eurooppaan terveysturismin vuoksi ja kuinka moni asuu EU-maassa mutta on oikeutettu Kelan korvauksiin. Useat eläkeläiset asuvat esimerkiksi Espanjassa tai Ruotsissa.
Tilastosta käy kuitenkin selville se, että eniten korvauksia maksettiin Espanjaan ja Viroon. Muutamat hakivat hoitoja Ruotsista, Saksasta ja Kreikasta, mutta niiden korvaukset olivat pieniä.
Tietoja ulkomaalaisten terveysturismista Suomeen ei myöskään löydy. Arvio on, että heitä on vain muutamia. Pääosin kyse on suomalaista alkuperää olevista ihmisistä, jotka ovat muuttaneet toiseen EU-maahan.
Ketkä sitten käyttävät terveysturismia? Se on selvää, että heidän vaivoihinsa ei tarvita akuuttia hoitoa. Potilaalla täytyy olla myös itsellään rahaa, sillä hoidon kulut täytyy maksaa aina ensin itse.
Kun lakia laadittiin, sen luonnoksessa mainittiin, että terveysmatkailu voi lisätä terveyseroja väestöryhmien välillä.
EU on lisännyt potilaiden vapautta valita terveyspalveluita. Sen sijaan Suomessa potilaan voi olla vaikea saada hoitoa muualla kuin kotikunnassa.
Suomalainen voi toki nykyään valita terveyskeskuksensa kuntansa ulkopuolelta, mutta tästä pitää tehdä kirjallinen ilmoitus.
Järjestelmän kankeus näkyy tilanteissa, joissa hoitava lääkäri arvioi, ettei potilas tarvitse akuuttia hoitoa, ja passittaa tämän kotikuntansa sairaalaan. Usein matka tehdään taksilla, jonka kustannukset Kela korvaa.
Ongelmat näkyvät erityisesti lomien aikaan, kun ihmiset liikkuvat muualla kuin kotikunnassaan.