Valtio myi aikoinaan pilkkahinnalla kultaesiintymän: Nyt miljardien arvoinen kaivos sai luvan lisätä päästöjä Lapin jokiin

Uutisanalyysi: Kaivosyhtiö hyötyy merkittävästi purkuputkiluvasta. Se mahdollistaa tuotantomäärien ja voittojen kasvattamisen.
Talous 29.5.2020 11:54
Ounasjoen kuohut Könkään kylän kohdalla Kittilässä heinäkuussa 2017. © Otto Ponto/Lehtikuva

Kesällä 2017 Kittilän kultakaivoksen omistaja, kanadalainen Agnico Eagle halusi laajentaa vuosittaista louhintamäärää 1,6 miljoonasta tonnista kahteen miljoonaan tonniin.

Kaivos lähetti lupaviranomaiselle, Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle, uuden ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen.

Nyt viranomainen on tehnyt luvasta päätöksen, jossa se sallii kaivosyhtiön laskevan puhdistettuja jätevesiä purkuputken kautta Loukiseen.

Joki on pituudeltaan 60 kilometriä ja yhtyy suurempaan Ounasjokeen Levin matkailukeskuksen lähettyvillä. Joen latvaosat ovat osa suojelualuetta ja viranomaiset ovat selvittäneet purkuputken vaikutuksia vesistöön.

Purkuputkesta aiheutuva ympäristöriski on arvioitu sen verran vähäiseksi, että viranomainen heltyi antamaan kaivosyhtiölle luvan lisäpäästöihin.

Lupa tarkoittaa käytännössä sitä, että kaivoksella saa jatkossa syntyä yhä enemmän jätevesiä ja kaivosjätettä, eli kultakaivoksen aiheuttamat ympäristöriskit kasvavat.

Aina kun viranomainen antaa luvan lisäpäästöihin, vastineeksi pyydetään jotain.

Nyt viranomaiset ovat päätyneet siihen, että Agnico Eaglen pitää istuttaa Loukiseen ja Seurujokeen yhteensä 12 000 taimenen poikasta. Lisäksi yhtiön pitää maksaa vuodessa 8 000 euroa kalatalousmaksua Lapin ely-keskukselle.

Sirkan-Könkään kalaosuuskunnalle kaivosyhtiö velvoitetaan maksamaan 500 euroa korvausta kalataloudellisista menetyksistä.

Summat vaikuttavat kovin vaatimattomilta, ja taimenpoikastenkin kasvaminen ja selviytyminen joen petokalojen keskellä jää nähtäväksi.

 

Purkuputken avulla kaivosyhtiö saa juoksuttaa Loukiseen vuosittain 11 000 tonnia sulfaattia, ja 110 tonnia typpeä vuoteen 2022 asti. Tämän jälkeen kaivosyhtiö saisi laskea typpeä suoraan Loukiseen 65 tonnia vuodessa.

Vesistöön lasketaan lupa-arvojen puitteissa myös muun muassa arseenia, nikkeliä ja WAD-syanidia.

”Johdettavien jätevesien enimmäismäärä on rajoitettu Loukisen virtaamaan siten, että varmistetaan haitallisten aineiden ja ravinteiden riittävä laimeneminen kaikissa virtaamisolosuhteissa”, aluehallintovirasto kirjoittaa lausunnossaan.

Viranomaisen lupausta ”varmistamisesta” voi pitää rohkeana.

Edellisen kerran kaivosyhtiö ja viranomaiset yllättyivät syksyllä 2015, kun kultakaivoksen rikastushiekka-altaan padon sisäpuolinen allas vuoti useita kuukausia. Myöhemmissä selvityksissä ilmeni, että allasvuoto nosti Seurujoen pH-tasoa, typpipitoisuutta ja muun muassa lyijyn kaltaisen puolimetallin määrää.

Kaivoksen vesiongelmat johtuivat osittain siitä, että kaivoksen tuotantomääriä on pikkuhiljaa nostettu, mikä johtaa riskien kasvuun.

 

Kittilän kultakaivoksen historiaa voi pitää valtion kaivospolitiikan näkökulmasta katsottuna ”mielenkiintoisena”. Suomen valtio ja Paavo Lipposen (sd) hallitus päätti myydä kaivoksen kultaesiintymän vuonna 1998 noin 200 000 eurolla. Samalla sovittiin, että mahdollisesta tuotannosta maksetaan kahden prosentin rojaltit.

Muutamien välikäsien kautta kultaesiintymä päätyi kanadalaiselle Agnico Eagle Minesille vuonna 2006.

Kittilän kultakaivos on erittäin kannattava ja sieltä on kaivettu vuosittain noin 6 000 kiloa kultaa. Koko kaivoksen kultamäärän arvo on useita miljardeja euroja ja kaivoksen arvellaan toimivan vuoteen 2035 saakka.

Louhintamäärien lisääminen kuitenkin lyhentää kaivoksen elinkaarta, sillä esiintymää tyhjennetään vauhdikkaammin. Tällöin työtkin kaivoksella loppuvat nopeammin.

Agnico Eagle on ollut merkittävä alueellinen työllistäjä, mikä painaa varsin usein lupapäätösten perusteluissa.

 

Ulkomaalaiset kaivosyhtiöt ottavat suuria taloudellisia riskejä, kun ne perustavat kaivoksia. Kaivoksen avaaminen voi maksaa satoja miljoonia euroja.

Toisaalta kaivosyhtiöt ovat osanneet käyttää Suomen lainsäädäntöä ja verottajan tulkintoja edukseen, sillä esimerkiksi Agnico Eagle ei maksanut moneen vuoteen Kittilän kunnalle yhteisöveroja.

Kymmenien miljoonien vuosittaisista voitoista huolimatta yhtiö on kirjannut useana vuonna tilikaudelta tappiota. Syy tappiolliselle tilikausille selittyy Agnico Eagle Finlandin maksamista korkokuluista konserniyhtiöille.

Yhtiön koko osakekannan omistaa ruotsalainen Agnico Eagle Sweden AB. Konsernin emoyhtiö puolestaan on kanadalainen Agnico Eagle Mines.

 

Juttua täsmennetty 2. kesäkuuta 2020 kello 8.05. Lisätty tieto rojalteista.