Seitsemän vinkkiä – näin puhkaiset netin tietokuplan

Käytä valtaasi – nettipalveluja ei olisi olemassa ilman sinua.
Kotimaa 2.1.2015 05:05
Nanna Särkkä, Jussi Hakala, Eelis Rytkönen ja Kirsi Snellman

Kun sinä ja ystäväsi teette saman Google-haun, te ette saa samoja tuloksia. Te ette myöskään välttämättä näe Facebookissa samoja päivityksiä yhteisiltä ystäviltänne.

Netin palvelut tarjoavat teille sisältöä, joka on mahdollisimman lähellä teidän kummankin omia kiinnostuksen kohteita ja arvomaailmaa. Ainakin palvelun käsityksen mukaan.

Monet nettipalvelut tekevät sisällön personointia, eli käyttäjäprofiilien perusteella tapahtuvaa tiedon suodattamista. Googlen ja Facebookin lisäksi tietoa suodattavat esimerkiksi verkkokauppa Amazon ja elokuvapalvelu Netflix. Personointia perustellaan sillä, että näin käyttäjillä on paremmat mahdollisuudet löytää itseään kiinnostavaa sisältöä.

Käytännöllä on kuitenkin hintansa.

Yhteistä todellisuutta tai Internetiä ei enää ole. On vain joukko ihmisiä omissa erillisissä informaatiokuplissaan (filter bubbles), kuten ilmiön esiin nostanut Eli Pariser ongelmaa nimittää. Esimerkiksi liberaalin käyttäjän nettimaailmasta hiipuvat vähitellen pois konservatiiviset ihmiset ja uutiset, ilmastonmuutosskeptikolta uutiset ihmisen vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen ja niin edelleen.

Määritellessään, mitä tietoa ja sisältöä meille kullekin tarjoavat, Google ja Facebook samalla määrittelevät sitä, mitä tiedämme, mistä puhumme ja keiden kanssa viestimme. Nettijätit ovat kaikessa hiljaisuudessa laatineet pelisäännöt, joita me käyttäjät tuskin olisimme hyväksyneet, jos olisimme päässeet käymään avointa keskustelua asiasta.

Yhteistyöllä on mahdollista päästä kohti avoimempia ja helpommin ymmärrettäviä periaatteita tiedon personoinnissa. Kaiken lähtökohta on valveutunut netinkäyttäjä, joka osaa vaatia palveluilta vastuullisuutta.

 

1. Käyttäjäkäytä valtaasi

Nettipalveluja ei olisi olemassa ilman sinua. Ne saavat rahansa sinusta ja nettikäyttäytymisestäsi keräämistään yksityiskohtaisista tiedoista, useimmiten myymällä tätä tietoa mainostajille.

Ilman käyttäjiään palvelut eivät ole mitään. Sinun mielipiteelläsi on siis merkitystä.

 

2. Käyttäjä: ymmärrä koodia

Verkossa ohjelmakoodi on kuin perustuslaki: se määrittää, mikä on mahdollista ja mikä ei.

Ei ole olemassa neutraalia koodia. Sillä, miten ja mitä varten koodi on kirjoitettu, on taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset syynsä ja seurauksensa. Jos esimerkiksi Facebookissa olisi tykkää-napin sijaan tärkeää-nappi, leviäisivät siellä kissavideoiden lisäksi nykyistä enemmän myös vakavat ja ikävät uutiset.

Nykyään arkemme rakennuspalikoita ovat ohjelmakoodi ja tietoa käsittelevät algoritmit. Ne pyörittävät kaikkea pankkipalveluista kaupankäyntiin ja tiedonjakelusta sosiaaliseen kanssakäymiseen. Niiden perusperiaatteiden ymmärtäminen kuuluu yleissivistykseen.

 

3. Käyttäjä: venytä kuplaasi

Algoritmien tuottama maailma on sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti laskelmoitu. Siitä puuttuu todelliseen maailmaan kuuluva sattuma. Tiedonhaku kirjastossa, museossa tai asiantuntijan pakeilla voi johtaa odottamattomien ja silmiä avaavien näkökulmien äärelle. Algoritmit sen sijaan tarjoavat mahdollisimman täsmällisesti kohdennettua sisältöä säästäen meidät harhapoluilta – ja samalla myös onnellisilta yllätyksiltä.

Niin kauan kuin algoritmeihin ei ole sisäänrakennettu satunnaisuutta, voimme itse tehdä nettitodellisuudestamme hieman luonnollisempaa välttämällä rutiineihin urautumista: esimerkiksi käyttämällä vaihtelevasti eri uutissivustoja ja hakukoneita, osoittamalla kiinnostusta mahdollisimman moniin eri asioihin ja tekemällä hakuja vaikkapa kaverin tai kollegan puolesta.

 

4. Valistaja: toimi tulkkina

Kaikki eivät voi olla asiantuntijoita virtuaalimaailman säännöissä, joten käyttäjien ja palveluntarjoajien väliin tarvitaan valistajia eli palveluiden toimintaperiaatteisiin perehtyneitä asiantuntijoita. Valistajat osaavat esimerkiksi kertoa palveluiden ominaisuuksista ja käyttöehdoista tavallisten ihmisten ymmärtämällä kielellä. He myös neuvovat, mitä vaihtoehtoisia palveluita on olemassa.

Valistajat herättelevät käyttäjiä nykykäytäntöjen riskeihin: he nostavat palveluiden ongelmia esiin esimerkiksi mediassa ja rohkaisevat käyttäjiä pitämään kiinni oikeuksistaan. He myös toimivat käyttäjien äänenä palveluiden suuntaan: vaativat, että käytännöistä kerrotaan avoimesti ja antavat kiitosta vastuullisesti toimiville palveluille.

Nettimaailman erityispiirteisiin perehtyneitä tarvitaan kaikissa yhteisöissä, aivan kuten nykyään tarvitaan tietotekniikkaosaajia. Päiväkodit, koulut ja oppilaitokset ovat tärkeitä valistajia, ja luonteva paikka yleiselle neuvonnalle on kirjasto.

 

5. Viranomainen: anna taustatukea

Internetin perusluonteeseen kuuluu vapaus. Sääntöjen luomisen ja niiden valvomisen kannalta se on hankala ympäristö. Uusia toimintatapoja kehittyy jatkuvasti ja sääntely-yritykset ovat kierrettävissä. Esimerkkinä vaikka Google-pomo Larry Pagen kaavailemat valtamerilautat, jotka voitaisiin ajaa kauas merelle ja joilta käsin voisi tehdä asioita, joita kansalliset lait estävät.

Viranomaiset eivät voikaan sanella uusia pelisääntöjä, mutta ne voivat tukea niiden syntyä esimerkiksi ohjaamalla keskustelua ja kannustamalla yhteistyöhön.

Viranomaisten sijaan ratkaisu on käyttäjissä. World Wide Webin luoja Tim Berners-Lee on ehdottanut ratkaisuksi kaupallisten toimijoiden ylivaltaa vastaan virtuaalimaailman Magna Cartaa: käyttäjät määrittelevät säännöt, jotka palveluntarjoajien on hyväksyttävä. Jos nettijätti ei sääntöjä hyväksy, käyttäjät siirtyvät muualle.

 

6. Nettijätit: älkää unohtako yksilöä

Algoritmien toiminta perustuu ihmisten niputtamiseen ryhmiin, esimerkiksi koiranomistajiin tai närästyksestä kärsiviin. Viestien vastaanottajat ovat kuitenkin yksilöitä, joilla on omia tarpeita. Ihmisen elämä ei etene laskennallisten mallien mukaan vaan satunnaisesti. Jotta tietovirrat voivat palvella yksilöllisiä tarpeita, pitää niissäkin olla satunnaisuutta. Pelkkien todennäköisimpien vaihtoehtojen lisäksi niiden tulee tarjota myös epätodennäköistä sisältöä.

Nykyiset tykkäyksiin, jakamiseen ja klikkauksiin perustuvat algoritmit tarjoavat käyttäjille lähinnä välitöntä nautintoa. Tarvitaan vastuullisia algoritmeja, jotka edesauttavat esimerkiksi käyttäjien hitaasti tapahtuvaa maailmankuvan avartumista.

 

7. Nettijätit: raottakaa verhoja

Nettipalvelut ja näiden suodatusalgoritmit käyttävät suunnatonta valtaa valikoidessaan viestit, kuvat ja videot, joiden pohjalta käyttäjät muodostavat maailmankuvansa. Esimerkiksi Googlea ja Facebookia käyttää kumpaakin toista miljardia ihmistä joka kuukausi. Entä jos suosittu nettipalvelu alkaakin ajaa jotakin ideologiaa ja ryhtyy levittämään käyttäjilleen vain tätä ideologiaa tukevaa sisältöä?

Facebook pystyy vaikuttamaan käyttäjiensä tunnetilaan. Kun sen omassa tutkimuksessa osalta käyttäjistä poistettiin uutisvirrasta sävyltään myönteisiä päivityksiä, näiden käyttäjien päivitykset muuttuivat negatiivisemmiksi. Toisten käyttäjien uutisvirrasta taas vähennettiin negatiivisia kirjoituksia, jolloin he alkoivat kirjoittaa positiivisempia asioita.

Palvelujen uskottavuus edellyttää salaisuuden verhojen avaamista. Käyttäjille pitää olla ilmeistä, missä määrin ja millä perusteilla heidän vastaanottamaansa sisältö suodatetaan ja mitä kaikkea heiltä jää näkemättä. Käyttäjille on myös tarjottava mahdollisuus kytkeä suodatus pois päältä tai muokata sen asetuksia.

Näin verkon käyttäjä pääsee tarkoituksellisesti vastaanottamaan sisältöä, joka on vaikkapa koottu ihmiselle, jolla on aivan erilainen arvomaailma.

Tiedon räätälöinti verkossa perustuu toistaiseksi lähinnä käyttäjän perustietoihin, kuten sukupuoleen ja ikään. Siihen yhdistetään tieto siitä, missä käyttäjä sijaitsee sekä aiemman verkkokäyttäytymisen perusteella tehty arvio hänen kiinnostuksen kohteistaan.

Tulevaisuudessa personalisointi on kuitenkin yhä reaaliaikaisempaa ja se voi perustua esimerkiksi käyttäjän tunnetilaan. Tunnetiloja on jo nyt mahdollista tulkita nopeudesta, jolla käyttäjä klikkailee linkkejä, sekä kirjoitetusta tekstistä, äänestä tai kasvonilmeistä.

Välineet tämänkaltaisen datan keräämiseen ja hyödyntämiseen kehittyvät koko ajan. Tulevaisuuden empaattiset algoritmit voivat tarjota meille lohturuokamainoksia, kun olemme surullisessa mielentilassa, hilpeinä saamme kenties kutsun jazzklubin avajaisiin.

Tärkeintä on, että verkon käyttäjä tietää, milloin ja miten häntä tarkkaillaan, miten kerättyä tietoa hyödynnetään ja miten suodatus vaikuttaa siihen, mitä hän pääsee verkossa näkemään. Käyttäjän on myös saatava itse valita, suostuuko hän tähän kaikkeen.

Kirjoittajat ovat eri alojen väitöskirjatutkijoita Aalto-yliopistossa.